MODERNIT TUTKIMUSMENETELMÄT JA ANTIIKIN AINEISTOT

• FT Samuli Simelius, Helsingin yliopiston yliopistotutkija ja antiikintutkija

Tutkimusprojektissani tarkastelen roomalaisten kaupunkien eriarvoisuutta erityisesti talouden ja terveyden näkökulmasta. Usein uuden tutkimusprojektin käynnistäminen perustuu havaittuun puutteeseen aiemmassa tutkimuksessa. Näin oli myös omassa projektissani, mutta instituutissa työskennellessäni löysin lisäksi uusia haasteita, jotka liittyvät menneisyyden eriarvoisuuden tutkimuksen menetelmiin. Erityisesti olen pohtinut, kuinka modernien yhteiskuntien tutkimukseen kehitettyjä menetelmiä voidaan soveltaa antiikin aineistoihin. Tässä kirjoituksessa tarkastelen erityisesti sitä, kuinka hyvin Gini-kerrointa voidaan käyttää antiikin materiaalin analysointiin.

Eriarvoisuus on yksi aikamme merkittävistä ongelmista, kuten myös YK on todennut. Suomessa aihe nousee säännöllisesti esiin mediassa – ei ole kovinkaan pitkään siitä, kun aihe nostettiin taas esiin Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa. Eriarvoisuuden syiden ja seurausten tarkastelussa historialliset aineistot ovat osoittautuneet keskeisiksi. Esimerkiksi tunnetut taloustieteilijät Thomas Piketty ja Branko Milanovic hyödyntävät tutkimuksissaan historiallista dataa. Heidän teoksiaan on myös suomennettu, mikä on vahvistanut heidän vaikutustaan myös Suomessa. Eriarvoisuuden tutkimus on ulottunut myös kauas menneisyyteen. Näiltä aikakausilta perinteisiä arkistolähteitä ei ole enää saatavilla, joten tutkimus on laajentunut arkeologian puolelle. Lähestymistapa on kuitenkin herättänyt myös kritiikkiä, jonka tunnetuimpia esittäjiä ovat David Graeber ja David Wengrow. Myös heidän teoksensa Alussa oli… Ihmiskunnan uusi historia on käännetty suomeksi.

Gini-kerroin on keskeinen työkalu, kun tutkitaan taloudellista eriarvoisuutta, kuten tulo- ja varallisuuseroja. Se mittaa jakauman epätasaisuutta, ja sen kehitti 1900-luvun alussa italialainen tilastotieteilijä Corrado Gini (1884–1965) erityisesti tuloerojen vertailuun. Kertoimen laskenta perustuu niin sanottuun Lorenzin-käyrään, joka on nimetty amerikkalaisen taloustieteilijän Max Lorenzin (1876–1959) mukaan (ks. kuva 1). Gini-kertoimen arvo vaihtelee välillä 0–1: arvo 0 tarkoittaa täydellistä tasajakoa, jossa kaikilla on yhtä paljon, kun taas arvo 1 kuvaa äärimmäistä epätasa-arvoa, jossa kaikki varallisuus tai tulot keskittyvät yhdelle henkilölle tai kotitaloudelle.

Antiikista säilynyttä ainestoa on ollut hankala käyttää tuloerojen tutkimukseen, joten Gini-kerrointa on useimmiten sovellettu varallisuuseroihin. Kreikan ja Rooman ajoilta ei kuitenkaan ole kattavaa dataa yksilöiden tai perhekuntien varallisuudesta, minkä vuoksi tutkijat turvautuvat suhteellista varallisuutta kuvaaviin mittareihin. Tällaisia ovat esimerkiksi hautalöydöt ja asuinrakennukset. Erityisesti kreikkalais-roomalaisessa maailmassa talojen kokoa on hyödynnetty varallisuuserojen arvioinnissa.

Vaikka Gini-kerroin voi vaikuttaa hyödylliseltä työkalulta taloudellisen eriarvoisuuden vertailuun eri aikakausien ja alueiden välillä, sen käyttöön liittyy merkittäviä haasteita. Arkipuheessa eri aineistoista lasketut Gini-kertoimet menevät helposti sekaisin. Esimerkiksi tulo- ja varallisuuserot sekoittuvat helposti toisiinsa, ja menneisyyttä tarkasteltaessa kuvaa monimutkaistavat lisäksi erilaiset arkeologiset aineistot. Esimerkiksi talon koko kertoo kyllä omistajansa varallisuudesta, mutta se ei kuvaa koko varallisuutta, vaan ainoastaan sen suhteellista tasoa kyseisessä yhteiskunnassa. Jos käytettävät mittarit eivät ole keskenään vertailukelpoisia, voidaan päätyä harhaanjohtaviin tulkintoihin. Esimerkiksi muinaiset valtakunnat saattavat vaikuttaa tasa-arvoisemmilta kuin nykyiset valtiot, vaikka näin ei välttämättä ole. (Lähde) Tämä vääristymä johtuu osaksi siitä, että nykyajan varallisuuserot kattavat henkilön tai perhekunnan lähes koko omaisuuden, mukaan lukien velat, irtaimiston, säästöt, sjoitukset ja maaomistukset. (Lähde) Menneisyyden varallisuuseroja sen sijaan on usein arvioitu pelkästään talojen pinta-alan perusteella, jolloin moni olennainen tekijä jää väistämättä huomiotta – ennen kaikkea ne ihmiset, joilla ei ollut omaa asuntoa lainkaan.

Projektissani tavoitteena on kehittää antiikin varallisuuserojen tarkastelua ottamalla paremmin huomioon esimerkiksi vuokra-asuminen ja talojen toiset kerrokset. Nämä tekijät voivat merkittävästi vaikuttaa tuloksiin erityisesti suurissa kaupungeissa, kuten Roomassa, joissa oli runsaasti kerrostaloja (insuloita). Koska Rooman kerrostaloista on säilynyt arkeologisesti vain vähän tietoa, on järkevää suunnata katse Ostiaan, antiikin Rooman satamakaupunkiin. Instituutin stipendiaattikauteni kuluikin osittain muinaisen Ostian rakennuksia ja katuja tutkiessa.

Monet Gini-kertoimen soveltamisen ongelmat suhteessa antiikin materiaaleihin ovat jo hyvin tunnettuja – sehän kehitettiin alun perin modernien tuloerojen mittaamiseen. Työskentelyn edetessä olen kuitenkin kohdannut yhä uusia haasteita, mikä on tyypillistä tutkimusprosessin alkuvaiheelle, jolloin uusia kysymyksiä ja ongelmia nousee jatkuvasti esiin. Yksi keskeinen esiin noussut seikka on roomalaisen yhteiskunnan rakenne, jossa laki takasi perheenpäällikölle erittäin vahvan aseman myös taloudellisesti. Tämä näkyy siinä, että Gini-kerroin on usein poikkeuksellisen korkea, jopa niin, että asteikko vaikuttaa loppuvan kesken. Esimerkiksi Pompejin yksilöiden välillä tehty varallisuuden vertailu antaa kertoimeksi 0,92–0,98, vaikka arviot kaupungin asukasluvusta vaihtelevat 7 500 aina 30 000. (Lähde). Vaikka korkea Gini kuvastaa todennäköisesti hyvin roomalaisen yhteiskunnan taloudellista eriarvoisuutta, herää kysymys, onko kerroin enää mielekäs mittari kaupunkien välisen eriarvoisuuden arvioinnissa. Kertoimen erot saattavat muodostua niin pieniksi, että niiden merkitys on kyseenalainen – vaikka eri kaupunkien välillä saattaa todellisuudessa olla huomattaviakin eroja.

Voiko Gini-kertoimella ylipäätään kuvata antiikin yksilöiden välisiä varallisuuseroja? Ja jos ei voi, mikä olisi parempi vaihtoehto? Yksi mahdollisuus on muuttaa laskutapaa, sillä eriarvoisuutta voidaan mitata myös muilla menetelmillä kuin Gini-kertoimella. Ginin etu muihin mittareihin nähden on kuitenkin sen tunnettuus – siihen törmää esimerkiksi sanomalehdissä – sekä tietynlainen ”epätarkkuus”. Vaikka Gini-kerroin esitetään usein desimaaleina, mikä luo vaikutelman tarkkuudesta, se on lopulta varsin karkea mittari. Juuri tämä tekee siitä hyödyllisen työkalun antiikin aineistolle, joka ei itsessään ole kovin tarkkaa.

Toinen vaihtoehto on kehittää muita mittareita kuin pelkkä talojen koko. Laajemmin voitaisiin pyrkiä tarkastelemaan antiikin elämänlaatua eikä vain varallisuutta. Projektini tavoitteena onkin osaltaan edistää tätä suuntaa ja kehittää menetelmiä, joilla voidaan tutkia antiikin yhteiskuntien terveyseroja. Koska tarkkaa terveysdataa ei ole saatavilla, tutkimuksessa on hyödynnettävä olemassa olevaa arkeologista aineistoa. Luulöytöihin perustuvaa tutkimusta on tehty, mutta sen haasteena ovat aineiston vaihteleva määrä ja pienten otosten rajoitteet. Siksi pyrin kehittämään vaihtoehtoisen menetelmän, jossa kaupunkien infrastruktuuria ja sen käyttömahdollisuuksia hyödynnetään terveyserojen arvioinnissa. (Lähde).

Eriarvoisuus on keskeinen yhteiskunnallinen teema, ja historialliset aineistot ovat sen tutkimuksen ytimessä. Kuitenkin erityisesti ajanjaksoilla, joilta ei ole säilynyt laajoja arkistolähteitä, eriarvoisuuden tutkimuksessa on yhä paljon kehitettävää. Tutkimusmenetelmien kehittyessä avautuu myös entistä paremmat mahdollisuudet tarkastella nykyajan eriarvoisuuden syitä ja seurauksia.

Filosofian tohtori Samuli Simelius on Helsingin yliopiston yliopistotutkija ja antiikintutkija, joka on tutkinut roomalaista asumista ja kaupunkeja sekä niiden jälkivaikutusta. Hän väitteli vuonna 2018 Pompejin peristyylipuutarhoista, minkä jälkeen hän on työskennellyt ERC-rahoitteisessa Law, Governance and Space: Questioning the Foundations of the Republican Tradition -projektissa. Simeliuksen nykyinen tutkimusprojekti käsittelee kaupunkien eriarvoisuutta antiikin Roomassa, ja sitä tukee Koneen Säätiö. Simelius toimi tutkijastipendiaattina Suomen Rooman-instituutissa syksyllä 2024. Lukuvuonna 2025–2026 hän on vieraileva tutkija Swedish Collegium for Advanced Studyn tutkijakollegiossa.

Kuuntele aiheeseen liittyvä jakso instituutin Parlatorio-podcastista! Jakso on kuunnteltavissa yleisimmiltä podcast-alustoilta ja instituutin nettisivuilta.