Jorma Kaimio
Antiikintutkija ja etruskologi
Mihin Italian arkeologiset museot sijoittavat sadat tuhannet esineensä, jotka eivät ole tarpeeksi näyttäviä vitriineihin pantaviksi? Tutkiessani ja julkaistessani vuosikymmenten ajan myöhäisetruskilaisia hautakiviä ja niiden tekstejä olen usein ollut tämän kysymyksen äärellä.
Jatka lukemista ”ETRUSKIMUSEOIDEN KELLAREISSA”Kristian Wester
Historian oppiaineen opiskelija, Tampereen yliopisto
Tapasin uudet kollegani Villa Lanten pihassa aurinkoisena syyskuisena maanantaiaamuna viiden päivän bussimatkustuksen jälkeen. Yhteisenä määränpäänämme olivat Castrum Novumin arkeologiset kaivaukset Santa Marinellan rantakaupungissa noin 60 kilometriä Roomasta luoteeseen. Siellä tehtävänämme oli tulevan kuukauden aikana kaivaa esille keisariaikainen roomalainen teatteri. Matka Roomasta Santa Marinellaan vie noin tunnin, joten meillä oli hyvin aikaa seurata kuinka jokapäiväisestä espressoisesta sykkeestään täysin rinnoin nauttiva suurkaupunki jäi hiljalleen taaksemme ja muuttui kauniiden pusikkoisten kukkuloiden reunustamiksi pikkukyliksi. Tiesimme, että seuraavat neljä viikkoa tulisivat olemaan hikiset, sillä auringon paahde Roomassa ja sen lähiseuduilla on vielä syyskuussakin jokseenkin armoton. Mutta ennen kaikkea ne olisivat monella tavoin elämämme antoisimmat, sillä mikä voisikaan olla nuorelle antiikista kiinnostuneelle yliopisto-opiskelijalle parempi tapa tutustua intohimonsa kohteeseen kuin upottaa itsensä siihen kirjaimellisesti kyynärvarsia myöten aina kahden metrin syvyyteen asti.
Jatka lukemista ”KADONNEEN TEATTERIN METSÄSTÄJÄT”Joonas Vanhala
väitöskirjatutkija, Turun yliopisto
Wihurin stipendiaatti 2021–2022
”Oppius, senkin narri, varas, pikku näpistelijä!” Näin kirjoitti joku pompejilaisen talon seinälle melkein kaksi tuhatta vuotta sitten. Tutkin väitöskirjassani tämän tapaisia herjauksia Pompejin seinäkirjoituksissa ja roomalaisissa runoissa. Syyskuusta 2021 elokuuhun 2022 sain tehdä tutkimustani Wihurin stipendiaattina Suomen Rooman-instituutissa. Stipendiaattikauteni aikana tein matkoja Pompejiin, keräsin tutkimuskirjallisuutta Rooman kirjastoissa, osallistuin seminaareihin ja konferensseihin ja tutustuin lukuisiin ihmisiin.
Saara Kauppinen,
FT, antiikintutkija, Helsingin yliopisto
Instituutin tutkijastipendiaatti 2021
Gianicolo-kukkulan juurella on pieni puoti, jonka oven päällä lukee suurin kirjaimin MAGIA. Ei ole vaikea arvata, mihin kaupan liiketoiminta keskittyy. Myös maineikkaassa Tombolinin kirjakaupassa myydään tutkimuskirjallisuuden ohessa esimerkiksi tarot-kortteja. Salamyhkäisenä pidetty magia limittyy suurkaupungin arkeen.
Jatka lukemista ”KIELEN TAIKAA – MAAGISIA TEKSTEJÄ TUTKIMASSA”Juha Isotalo
väitöskirjatutkija, Turun yliopisto
Instituutin Amos Anderson-stipendiaatti 2021
”Jokaisella neurilla on ennalta määrätty aikansa, jolloin he – jos he niin haluavat – muuttuvat susiksi ja takaisin entiseen muotoonsa”, kirjoitti roomalainen maantieteilijä Pomponius Mela. Hän oli varhaisin roomalainen maantieteilijä. Hän kirjoitti aikansa tunnettua maailmaa ja kansoja kuvaavan teoksen De Situ Orbis noin vuonna 43. Siihen sisältyvässä osassa Chorographia hän kuvailee muun muassa Skyytian kansoja, joita neuritkin olivat. Mitä kauemmaksi Pomponius Mela etenee Roomasta, sitä erikoisemmiksi kuvaukset kehittyvät.
Jatka lukemista ”RAJASEUTUJEN IHMISET ANTIIKIN ROOMALAISTEN JA KREIKKALAISTEN SILMIN”Miika Remahl
Tohtorikoulutettava (Helsingin yliopisto) ja Wihurin stipendiaatti 2020–21.
Saapuminen levollisen kauneuden keskelle
Aloitin Wihurin stipendiaattina syyskuun alussa 2020, jolloin myös saavuin Villa Lanteen. Pandemia ei ollut onneksi kurittanut Roomaa yhtä pahasti kuin vaikkapa Pohjois-Italiaa, joten saapuessani rajoitukset olivat melko lievät. Esimerkiksi kasvomaskia ei ollut pakko pitää kaikkialla ulkona liikkuessa. Instituutin elämänmenoon tutustuminen onnistuikin wihuristikauteni alkuvaiheessa vielä jokseenkin tavanomaiseen tapaan. Tähän tuli kuitenkin muutos jo reilun kuukauden jälkeen, kun tartuntojen lisäännyttyä ensin määrättiin yleinen maskipakko ja lopulta instituutit, museot ja monet liikkeet menivät kiinni. Myös hallintoalueiden välinen matkustus muuttui todella vaikeaksi, samoin kuin Italiaan matkustaminen ylipäätään. Toisin sanoen Italia meni kiinni, etenkin turisteilta. Tämä tapahtui lokakuun puolivälin 2020 aikoihin, ja kovat rajoitukset pysyivät voimassa enemmän tai vähemmän aina huhti–toukokuuhun 2021 asti.
Jatka lukemista ”HUOKUVA HISTORIA JA HILJAISET KADUT – ELÄINTUTKIMUSTA IKUISESSA KAUPUNGISSA”Frederick Whitling
Amos Anderson-stipendiat (2020), Finlands Rom-institut
Nedanför kyrkan, nerför trappan, är det stilla, fuktkyligt och märkligt övergivet. Tystnaden och stillheten mitt i stan blir makabert påtaglig efter att nästan ha snubblat över en sarkofag med hopsamlade benknotor. Här, i en av Roms första kyrkor, vigd till martyren Chrysogonus, möts bokstavliga och bildliga historiska korsvägar i ”städernas stad”. Kyrkan, San Crisogono, ligger vid Viale di Trastevere, den moderna huvudgatan som kapar kopplingen mellan kyrkan och den lilla gatan Via di S. Crisogono på andra sidan avenyn. Den delvis utgrävda tidigkristna kyrkan under den vi ser ovan mark i dag låg invid den korsande antika Via Aurelia, dagens Via della Lungaretta.
Jatka lukemista ”MED KORN PÅ ETT FRÖ. TRASTEVERE, MICA AUREA, DEN HELIGE CHRYSOGONUS OCH PÅVEN ROMANUS”Paavo Castrén
professore emerito di filologia classica (Università di Helsinki), direttore del progetto di ricerca EPUH 2002-09
Il testo si basa sulla conferenza tenuta dall'autore il 7 aprile 2021 nell'occasione della presentazione del volume pubblicato dall'EPUH - Expeditio Pompeiana Universitatis Helsingiensis. La registrazione dell'evento è disponibile qui.
Da molto tempo Pompei gode di particolare interesse, scientifico e anche turistico, da parte del pubblico finlandese. Di fatti, c’è una lunga tradizione di studi finlandesi su Pompei, molte mostre su diversi aspetti di Pompei hanno avuto numerosissimi visitatori, e conferenze e libri divulgativi hanno portato i risultati degli studi a conoscenza anche del grande pubblico.
Jatka lukemista ”QUATTRO GENERAZIONI DI RICERCATORI FINLANDESI A POMPEI”Paavo Castrén
Klassillinen filologian emeritusprofessori (Helsingin yliopisto), EPUH-projektin johtaja vuosina 2002-09
Teksti perustuu kirjoittajan 7.4.2021 pitämään italiankieliseen esitelmään EPUH - Expeditio Pompeiana Universitatis Helsingiensis -projektin julkaisun esittelytilaisuudessa, jonka tallenne on katsottavissa täällä.
Jo kauan on Pompeji ollut erityisen kiinnostuksen kohteena suomalaisen yleisön keskuudessa, olipa sitten kysymyksessä tutkimus tai matkailu. Suomellahan on Pompejin tutkimuksessa jo pitkät perinteet, monet Pompejia koskeneet näyttelyt ovat keränneet ennätysyleisöjä, ja luennot, näyttelyoppaat, tietoteokset ja ohjatut matkat ovat tehneet Pompejin ja sen tutkimuksen tutuiksi myös suurelle yleisölle.
Jatka lukemista ”NELJÄ SUKUPOLVEA SUOMALAISTUTKIJOITA POMPEJISSA”Kaius Tuori
Professori, Eurooppa-tutkimuksen keskus, Helsingin yliopisto
Yksi koronan kanssa kärvistelyn kivuliaimpia puolia on – niin minulle kuin varmasti monelle muullekin – selän vikurointi ruokapöydän ääressä työskennellessä. Siinä missä työtä tekee onkin kysymys paitsi istuimesta, joka saa meidät muistelemaan kaiholla ergonomisesti suunniteltua työtuolia, myös työtilasta. Miksi työpaikka on nimenomaan paikka, jossa työtä tehdään, ja mitä paikka merkitsee työlle?
Jatka lukemista ”TUOLEISTA JA TASAVALLASTA”
FENESTRA FINNORUM – NÄKÖALOJA VILLA LANTESTA 