Marja-Leena Hänninen
Antiikin historian dosentti, Tampereen yliopisto
Roomassa on paikkoja, joihin on aivan pakko päästä joka kerta. Joihinkin paikkoihin askel vie kuin huomaamatta. Rooman vanhan gheton pääkatu on nimeltään Via del Portico d’Ottavia, ja se on saanut nimensä kadun toisessa päässä sijaitsevasta hieman muotopuolesta rakennelmasta, Porticus Octaviaesta. Sinne palaan aina uudelleen. Paikasta tuli minua puoleensa vetävä magneetti, kun perehdyin henkilöön, jonka mukaan rakennus on nimetty. Kyseinen Octavia (n. 69–11 eaa.) oli Rooman ensimmäisen keisarin Augustuksen sisar, ja hän nousi yhdeksi keskeiseksi henkilöksi alkaessani tutkia Julius-Claudiusten keisaridynastian naisia.
Itse portiikilla on monivaiheinen historia. Se sijaitsee Rooman Marskentän (Campus Martius) eteläosassa antiikin aikana Circus Flaminiukseksi kutsutulla alueella. Siellä sekä käytiin kauppaa että järjestettiin kansankokouksia, ja armeija kokoontui siellä triumfia eli voitonjuhlaa varten. Voitokkaat sotapäälliköt rakennuttivat sinne muistomerkkejä sotaisan muistonsa ikuistamiseksi. Näistä yksi oli Quintus Metellus Macedonicuksen vuonna 146 eaa. viettämänsä triumfin jälkeen rakennuttama portiikki, joka ympäröi Juppiter Statorin ja Juno Reginan temppeleitä. Augustus rakennutti portiikin uudestaan ja nimesi sen sisarensa mukaan. Octavia itse perusti pylväkäytävän ympäröimälle alueelle kirjaston nuorena kuolleen Marcellus-poikansa kunniaksi. Rakennuskokonaisuudessa oli esillä Metelluksen Kreikasta sotasaaliina ryöväämiä taideaarteita, mutta myös uudempia taideteoksia, kuten Corneliaa, Hannibalin voittajan Scipio Africanuksen tytärtä ja Gracchus-veljesten äitiä, esittävä patsas, joka oli tiettävästi ensimmäinen varmasti historialliselle naiselle Roomassa pystytetty julkinen patsas. Porticus Octaviaesta on nykyisin näkyvissä sen monumentaalinen pääsisäänkäynti. Nykyinen ulkoasu on pääosin Severusten ajalta, jolloin portiikki korjattiin tulipalon jälkeen. 400-luvulla maanjäristys vaurioitti rakenteita, ja silloin kaksi tuhoutunutta pylvästä korvattiin edelleen näkyvissä olevalla tiilisellä kaarella.
Octavian ja Cornelian kohtaaminen samassa rakennuksessa vangitsi mieleni – nyt voin jo sanoa, että ainakin pariksikymmeneksi vuodeksi. Pääosan tutkijanuraani olen pohtinut ennen kaikkea naisten asemaa ja toimijuutta antiikin Roomassa. Octavian portiikilla on monia merkityksiä. Metelluksen portiikkina se oli selkeästi yhden roomalaisen merkkisuvun sotaisaa kunniaa julistava voitonmonumentti, ja Augustuksen aikana Octavian portiikiksi uudelleenrakennettu monumentti sai taas uusia merkityksiä. Minulle se on nyky-Rooman kaupunkikuvassa näkyvimpiä antiikin jäänteitä, jotka kantavat historiallisten naisten muistoa. Cornelian patsasta ei ole säilynyt, mutta sen jalusta piirtokirjoituksineen on löytynyt paikan päältä portiikin alueelta, ja se on esillä Capitoliumin museoissa.
Vaikka Augustus olikin Rooman yksinvaltias, julkisen rakennuksen nimeäminen sisaren – tai ylipäänsä naispuolisen perheenjäsenen – mukaan oli tuohon aikaan poikkeuksellista. Tässä tapauksessa kunnianosoituksen takana voi nähdä Augustuksen ja Octavian erityislaatuisen suhteen. Augustuksen kerrotaan olleen tavattoman kiintynyt sisareensa, mutta se ei varmaankaan ole ollut ainoa syy. Toki tutkimuksessa on osoitettu veli-sisarsuhteiden suuri merkitys: roomalaiset lapset saattoivat menettää isänsä hyvinkin nuorina, ja naiselle suhde veljeen oli usein hänen pitkäaikaisin läheinen miessuhteensa. Poliittisesti aktiivinen mies saattoi odottaa sisareltaan lojaaliutta, eikä Octavia tässä suhteessa jättänyt toivomisen varaa. Mutta hän oli enemmän. Octaviaa ja Augustuksen vaimoa Liviaa voi molempia pitää Julius-Claudiusten dynastian perustajaäiteinä.
Octavian lasten, ennen kaikkea tytärten, avioliitot olivat merkittäviä dynastian muodostumisen kannalta. Octavian elämän näyttävin ajanjakso oli kuitenkin niin kutsutun toisen triumviraatin aika (43–33 eaa.), jolloin hänen veljensä Caesarin perillisenä jakoi vallan Marcus Antoniuksen ja Marcus Lepiduksen kanssa. Kun sopu Octavianuksen eli tulevan keisari Augustuksen ja Antoniuksen välillä rakoili, sitä yritettiin vahvistaa Octavian ja Antoniuksen välisellä avioliitolla. Antiikin kirjallisuudessa annetaan suuri arvo Octavian sovittelijankyvyille nimenomaan toisen triumviraatin aikana. Kun mitkään neuvottelut eivät enää auttaneet ja Octavianus ja Antonius olivat lopullisesti ajatuneet välirikkoon, Octavialla oli vielä roolinsa propagandasodassa. Hän edusti hyveellistä roomalaisnaista, kun Antoniuksen rakastajatar Kleopatra leimattiin paheelliseksi kurtisaanikuningattareksi.
Tutkimuksessa ei ole löydetty yksimielisyyttä siitä, koska tarkalleen ottaen Cornelian patsas pystytettiin, jo ennen toisen triumviraatin aikaa vai vasta Augustuksen aikana. Yhtä kaikki, Augustuksen aatemaailmassa kumpikin nainen voitiin esittää sekä esikuvallisina perheenäiteinä että nimenomaan kulturelleina äiteinä, jotka takasivat lapsilleen parhaan mahdollisen kasvatuksen. Cornelia ja Octavia olivat myös kulttuurin mesenaatteja. Cornelia kestitsi huvilallaan Misenumissa kreikkalaisia oppineita, Octavia puolestaan tuki arkkitehti Vitruviusta, joka julkisti laajan teoksensa Arkkitehtuurista Augustuksen aikana. Naisten arvovalta perustui paitsi heidän miespuolisten perheenjäsentensä asemaan ja saavutuksiin myös heidän henkilökohtaisiin ominaisuuksiinsa ja aktiivisuuteensa.
Ajattelen Octaviaa ja Corneliaa joka kerta kävellessäni Octavian portiikin tienoilla, ja vierailut paikan päällä ruokkivat tutkimus- ja kirjoitusprosesseja. Octavia ja Cornelia tulevat myös esiintymään kirjassa, jota olin kirjoittamassa Roomassa tammikuussa 2023. Kirja käsittelee Julius-Claudiusten dynastian naisia ja ilmestyy 2024.
Kuvat: Marja-Leena Hänninen
FENESTRA FINNORUM – NÄKÖALOJA VILLA LANTESTA 