Kategoria: –

HUOKUVA HISTORIA JA HILJAISET KADUT – ELÄINTUTKIMUSTA IKUISESSA KAUPUNGISSA

Miika Remahl
Tohtorikoulutettava (Helsingin yliopisto) ja Wihurin stipendiaatti 2020–21.

Saapuminen levollisen kauneuden keskelle

Aloitin Wihurin stipendiaattina syyskuun alussa 2020, jolloin myös saavuin Villa Lanteen. Pandemia ei ollut onneksi kurittanut Roomaa yhtä pahasti kuin vaikkapa Pohjois-Italiaa, joten saapuessani rajoitukset olivat melko lievät. Esimerkiksi kasvomaskia ei ollut pakko pitää kaikkialla ulkona liikkuessa. Instituutin elämänmenoon tutustuminen onnistuikin wihuristikauteni alkuvaiheessa vielä jokseenkin tavanomaiseen tapaan. Tähän tuli kuitenkin muutos jo reilun kuukauden jälkeen, kun tartuntojen lisäännyttyä ensin määrättiin yleinen maskipakko ja lopulta instituutit, museot ja monet liikkeet menivät kiinni. Myös hallintoalueiden välinen matkustus muuttui todella vaikeaksi, samoin kuin Italiaan matkustaminen ylipäätään. Toisin sanoen Italia meni kiinni, etenkin turisteilta. Tämä tapahtui lokakuun puolivälin 2020 aikoihin, ja kovat rajoitukset pysyivät voimassa enemmän tai vähemmän aina huhti–toukokuuhun 2021 asti.

Jatka lukemista ”HUOKUVA HISTORIA JA HILJAISET KADUT – ELÄINTUTKIMUSTA IKUISESSA KAUPUNGISSA”

ITALIAN KIELEN ANGLISMIT SANOMALEHDISSÄ

Hanna Vehmas
Harjoittelijana instituutissa 1.9-30.11.2019

Kuten useimmat varmasti ovat huomanneet, englannin kieli on vaikuttanut vahvasti italian kielen sanastoon. Etenkin sanomalehtien sanastossa tämä näkyy selkeästi ja aihe on ajankohtainen Italiassa. Viime vuosikymmenten aikana englannin vaikutus on ollut näkyvämpää kuin koskaan ja sama kehitys jatkuu nykyäänkin.

Jatka lukemista ”ITALIAN KIELEN ANGLISMIT SANOMALEHDISSÄ”

TAITEILIJAN KUVAPÄIVÄKIRJA

Tiina Rajakallio
Residenssitaiteilija 1.10.-31.12.2019

Sain työskentelyresidenssin Villa Lantesta loka-joulukuuksi 2019. Työskentelen korutaiteilijana ja Italiaan saapumisen syynä oli kiinnostukseni intarsiatekniikkaan. Itarsia on puusepän koristetekniikka, jossa ohuita puuviiluja käytetään palapelimäisesti kuvioiden aikaansaamiseksi tai ylipäänsä visuaaliseksi kokonaisuudeksi. Vaikka tekniikka oli tunnettu jo aiemmin, Euroopassa se nousi kukoistukseensa Italian renessanssin mestareiden työstämänä. Residenssimatkan tarkoituksena oli nähdä luonnossa renessanssin ajan intarsiaa, reagoida siihen omalla taiteellisella ilmaisullani nykyaikaisista lähtökohdista ja tutkia, miten oma työni sijoittuu sen jatkumoon. Tämän toimiessa tärkeänä alkusysäyksenä työlle ajatuksena oli suunnitella ja osittain myös valmistaa teossarja. Suunnitelmiin kuului myös mm. etruskikorujen ja muun klassisen koruhistorian tutkailua, ovathan ne juuret, joista myös omat teokseni ponnistavat tähän päivään ja taiteen kentälle. Historian lisäksi tavoitteeni oli myös tutustua Italian nykytaiteeseen sekä luoda parempia kontakteja ja ylipäänsä löytää inspiraation lähteitä työskentelyyni.

Jatka lukemista ”TAITEILIJAN KUVAPÄIVÄKIRJA”

ROOMAN KIRJASTOJEN PUOLUSTUSJÄRJESTELYT

FM Juho Wilskman
Historia, Helsingin yliopisto

Olen työskennellyt Roomassa Egeanmeren alueen sodankäyntiä 1200-luvun alusta 1400-luvun alkuun käsittelevän väitöskirjani puitteissa. Tässä yhteydessä on tullut kiinnitettyä huomiota myös kirjastojen puolustusjärjestelyihin. Suomessahan kirjastot ovat nykyään paikkoja, jonne jengi tulee hengailemaan. Rooman tieteellisissä kirjastoissa taas keskeinen tavoite tuntuu olevan ylimääräisten tunkeutujien poissa pitäminen, olivat nämä sitten terroristeja tai henkilöitä, joiden ei uskota selviävän kirjaston hyllyköissä.

Jatka lukemista ”ROOMAN KIRJASTOJEN PUOLUSTUSJÄRJESTELYT”

KUOLLEISTAHERÄÄMISIHMEITÄ JA SANTA FRANCESCA ROMANAN RELIIKKEJÄ

FM Jyrki Nissi
Historia, Tampereen yliopisto
Villa Lanten ystävät ry:n stipendiaattina 1.5.-31.5. ja 1.9.-30.9.

Santa Francesca Romana haudattua hänen nimeään kantavaan kirkkoon Forum Romanumin laidalle.

Vietin touko- ja syyskuun Suomen Rooman instituutissa kirjoittaen väitöskirjani viimeistä artikkelia. Artikkelini aiheena on 1400-luvulla käytyjen italialaisten ja ruotsalaisten kanonisaatioprosessien kuolleistaheräämisihmeet. Tarkalleen ottaen tutkin artikkelissa sitä, miten kuolinhetken yhteisöllisyyttä kirjattiin ylös ihmekertomusten todistajienlausunnoissa. Siis millaisilla teoilla ihmiset osallistuvat näissä lähteissä toisen ihmisen kuolinhetkeen ja ketä ylipäätään oli läsnä kuolinvuoteen äärellä? Aineistosta nousee esiin erityisesti viisi yhteisöllistä tekoa, joita läsnä olevat ihmiset suorittavat kuolevan äärellä: pyhimyksen rukoilu, kuoleman merkkien tarkkailu, avun hakeminen kodin ulkopuolelta, viimeisen sakramentin toimittaminen ja hautauksen valmistaminen.

Jatka lukemista ”KUOLLEISTAHERÄÄMISIHMEITÄ JA SANTA FRANCESCA ROMANAN RELIIKKEJÄ”

JÄÄTELÖCONNOISSEURIN MIETTEITÄ

Sara Pollesello

Trasteveren Fatamorgana.

Suomen Rooman-instituutin blogia selaillessani yllätyin, ja suorastaan järkytyin, kun huomasin, ettei kirjoitusta Rooman jäätelöbaareista löytynyt. Miten kukaan ei ole vielä kirjottanut tästä elintärkeästä asiasta? Noh, ei huolta, sillä olen tämän seitsemän kuukauden jakson aikana tehnyt suhteellisen perusteellista empiiristä tutkimusta aiheesta. Omasta mielestäni minua voisikin jo kutsua oikeaksi jäätelöconnoisseuriksi.

Jatka lukemista ”JÄÄTELÖCONNOISSEURIN MIETTEITÄ”

EI NIMI MIESTÄ PAHENNA… MUTTA ENTÄ NAISTA? HAJANAISIA MIETTEITÄ ROOMALAISISTA NIMISTÄ JA NIMEÄMISKÄYTÄNNÖISTÄ

FM Tuomo Nuorluoto
Uppsalan yliopisto, instituutissa Amos Anderson –stipendiaattina syksyllä 2018.

Piirtokirjoitus, jossa moderni graffiti
Myöhäisantiikkinen piirtokirjoitus Bar S. Caliston nurkilta (CIL VI 1516). Monumentin pystytti Aur(elia) Publiana Elpidia, imettäjä (nutrix), rakkaalle emännälleen (patrona) ja ylhäissyntyiselle tytölle (clarissima puella) Lucia Septimia Patabiniana Balbilla Tyria Nepotilla Odaenathianalle. Kuten kuvasta näkyy, kiveä on sittemmin koristeltu myös nykyisten roomalaisten toimesta. Kuva: Tuomo Nuorluoto

Syksy Roomassa tarjosi monenlaista jännittävää. Uusia ja vanhoja tuttavuuksia, piirtokirjoituksia toisensa jälkeen, ja kaikenlaisia muita enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita. Katuja tallatessa voi baarin nurkalla sattumalta törmätä vaikkapa 300-luvulla eläneeseen, senaattorisäätyiseen tyttöön. Myös lukuisat kirkkojen pihat ja pylväskäytävät tarjoavat sielunravintoa nälkäiselle epigrafian ystävälle. Tämä kirjoitus ei kuitenkaan ole jonkinlainen henkilökohtainen muistelo stipendiajastani. Sen sijaan on parempi syöksyä in medias res, eli omassa tapauksessani roomalaisen onomastiikan maailmaan, josta seuraavat hajanaiset mietteet kumpuavat.

Jatka lukemista ”EI NIMI MIESTÄ PAHENNA… MUTTA ENTÄ NAISTA? HAJANAISIA MIETTEITÄ ROOMALAISISTA NIMISTÄ JA NIMEÄMISKÄYTÄNNÖISTÄ”

Erityislaatuinen kyläpahanen

FM Juuso Oksanen
Kirjoittaja on viettänyt puoli vuotta Monteverden kaupunginosassa Suomen Rooman-instituutin CIMO-harjoittelijana.

Monteverde eli ”Vihreä vuori”, tosin virallisissa asiakirjoissa Janiculum-kukkulan mukaan nimetysti Gianicolense, on Rooman 12. (Q. XII) kaupunginosa Villa Lanten kupeessa, jossa sijaitsee myös Suomen Rooman-instituutin via Faldan asuntola. Vehreä kaupunginosa on saanut ihmisten puheissa tavallisimmin esiintyvän Monteverde-nimensä kukkulan tuffikiven sävyistä. 1900-luvun alussa yleiskaavassa asutetuksi päätynyt ja aiemmin lähinnä viiniköynnösten laajalti peittämä ja aatelisvilloistaan tunnettu maa-ala jakautuu paikallisten mielissä kahteen eri osaan, vanhaan Monteverde Vecchioon sekä uuteen Monteverde Nuovoon, vaikka molempia alueita alettiin itse asiassa kaavoittaa samoihin aikoihin. Huolimatta siitä, että kaupunginosa on yksi pinta-alaltaan ja väestöllisesti Rooman suurimmista, Monteverdeä kuulee usein pidettävän vahvan paikallisidentiteetin leimaamana yhteisöllisenä ja sosiaalisesti aktiivisena kaupunginosana, joka on tunnettu paitsi Risorgimenton aikaisista dramaattisista puolustustaisteluistaan ja arkkitehtuuristaan, myös monista kuuluisista asukkaistaan. Monteverdessä ovat asuneet mm. elokuvaohjaajat Bernardo Bertolucci ja Nanni Moretti, näyttelijä-ohjaaja Carlo Verdone sekä monia kuuluisia italialaispoliitikkoja, kuten Massimo D’Alema, Giovanna Melandri, Gianfanco Fini sekä Italian edustajainhuoneen nykyinen puhemies Laura Boldrini.

Jatka lukemista ”Erityislaatuinen kyläpahanen”

Grand tour – hieman historiaa

Juhana Heikonen
arkkitehti

Grand Tour on pitkälti englantilainen käsite, jolle juuri englantilaiset antoivat sen romantisoidun merkityksen. Italian naapurimaille suhde Italiaan oli huomattavasti mutkattomampi lyhyemmistä etäisyyksistä johtuen. Arkkitehtuurin osalta kultivoituneemmat englantilaiset tajusivat jo 1600-luvulla, että heidän pääkaupunkinsa oli verrattuna mannermaan kaupunkeihin käytännössä rykelmä puusta ja savivellistä rakennettuja majoja rapistuvan goottilaisen katedraalin ympärillä. Englantilaisista arkkitehdeista ensimmäinen tunnetumpi uusien tuulien tuoja, joka vieraili Italiassa, oli Inigo Jones (1573–1652) ja myöhäisimpänä Sir John Soane (1753–1837), jonka kotimuseossa Lontoossa voi edelleen ihailla hänen Italiaan ja antiikkiin liittyviä kokoelmia.

Jatka lukemista ”Grand tour – hieman historiaa”

Wihuristeja 50 vuoden ajalta – mitä muistamme Wihurin stipendiaateista?

Eeva-Maria Viitanen
Säätiön Institutum Romanum Finlandiae asiamies
Wihuristi 1998-1999

Maaliskuun 3. päivänä 1988 saavuin ensimmäisen kerran Roomaan antiikintutkimuksen johdantokurssille osallistuakseni. Silloin tein matkan junalla Euroopan halki ja yöjuna saapui Roma Tiburtinan asemalle aamuyöllä. Onnistuin seikkailemaan ensin Monteverdeen ja sitten vielä Villa Lanten eteen, jossa odottelin kohteliaasti (ja pelokkaasti) noin klo 7 saakka ennen kuin soitin ovikelloa (auringonnousu Rooman yllä oli hieno). Kului hetkinen ja sitten Villa Lanten pääovi avautui: siellä seisoi vaaleansinisessä kangaspyjamassaan Timo Sironen, lukukauden 1987–1988 Wihurin stipendiaatti ja ensimmäinen henkilö, jonka olen koskaan tavannut Suomen Rooman-instituutissa. Joitain hetkiä elämässään ei vain koskaan unohda.

Jatka lukemista ”Wihuristeja 50 vuoden ajalta – mitä muistamme Wihurin stipendiaateista?”