AMOS ANDERSON E VILLA LANTE

Ria Berg
Direttrice dell’Institutum Romanum Finlandiae

Il nome Amos Anderson (1878-1961) è ben conosciuto ai finlandesi: era un magnate che aveva creato da solo i suoi milioni, ma anche un mecenate, il cui nome è ancora portato da uno dei musei più centrali di Helsinki, Amos Rex. Ma qual’era il suo legame a Roma con l’istituto finlandese?

Jatka lukemista ”AMOS ANDERSON E VILLA LANTE”

AMOS ANDERSON

Ria Berg
Suomen Rooman-instituutin johtaja

Amos Andersonin (1878–1961) nimi on useimmille suomalaisille tuttu: hän oli omin avuin rikkauteen noussut miljonääri ja lehtikeisari, mutta myös suuri kulttuurin suosija, jonka perintöä jatkaa Helsingin keskustan Amos Rex -museo. Mutta mikä side yhdisti hänet Roomaan ja Suomen instituuttiin?

Jatka lukemista ”AMOS ANDERSON”

KADONNEEN TEATTERIN METSÄSTÄJÄT

Kristian Wester
Historian oppiaineen opiskelija, Tampereen yliopisto

Tapasin uudet kollegani Villa Lanten pihassa aurinkoisena syyskuisena maanantaiaamuna viiden päivän bussimatkustuksen jälkeen. Yhteisenä määränpäänämme olivat Castrum Novumin arkeologiset kaivaukset Santa Marinellan rantakaupungissa noin 60 kilometriä Roomasta luoteeseen. Siellä tehtävänämme oli tulevan kuukauden aikana kaivaa esille keisariaikainen roomalainen teatteri. Matka Roomasta Santa Marinellaan vie noin tunnin, joten meillä oli hyvin aikaa seurata kuinka jokapäiväisestä espressoisesta sykkeestään täysin rinnoin nauttiva suurkaupunki jäi hiljalleen taaksemme ja muuttui kauniiden pusikkoisten kukkuloiden reunustamiksi pikkukyliksi.  Tiesimme, että seuraavat neljä viikkoa tulisivat olemaan hikiset, sillä auringon paahde Roomassa ja sen lähiseuduilla on vielä syyskuussakin jokseenkin armoton. Mutta ennen kaikkea ne olisivat monella tavoin elämämme antoisimmat, sillä mikä voisikaan olla nuorelle antiikista kiinnostuneelle yliopisto-opiskelijalle parempi tapa tutustua intohimonsa kohteeseen kuin upottaa itsensä siihen kirjaimellisesti kyynärvarsia myöten aina kahden metrin syvyyteen asti.

Jatka lukemista ”KADONNEEN TEATTERIN METSÄSTÄJÄT”

ANTIIKIN HERJAUKSIA ROOMASTA JA POMPEJISTA – STIPENDIAATIN VUOSI VILLA LANTESSA

Joonas Vanhala
väitöskirjatutkija, Turun yliopisto
Wihurin stipendiaatti 2021–2022

”Oppius, senkin narri, varas, pikku näpistelijä!” Näin kirjoitti joku pompejilaisen talon seinälle melkein kaksi tuhatta vuotta sitten. Tutkin väitöskirjassani tämän tapaisia herjauksia Pompejin seinäkirjoituksissa ja roomalaisissa runoissa. Syyskuusta 2021 elokuuhun 2022 sain tehdä tutkimustani Wihurin stipendiaattina Suomen Rooman-instituutissa. Stipendiaattikauteni aikana tein matkoja Pompejiin, keräsin tutkimuskirjallisuutta Rooman kirjastoissa, osallistuin seminaareihin ja konferensseihin ja tutustuin lukuisiin ihmisiin.

Tutkimusmatkalla Pompejissa marraskuussa 2021.
Jatka lukemista ”ANTIIKIN HERJAUKSIA ROOMASTA JA POMPEJISTA – STIPENDIAATIN VUOSI VILLA LANTESSA”

ROOMAN YHTEISÖPUUTARHAT

Pekka Niskanen
Villa Lanten residenssitaiteilija, heinä-syyskuu 2022

Korkealta Tiberjoen viereiseltä kadulta näkyy alhaalla joessa kaksi proomua. Minusta ne vaikuttavat unohdetulta yhteisöpuutarhalta. Puutarhan rakenne on mielikuvituksellinen ja sattumanvarainen. Alhaalta katsottuna proomut ovat alkaneet tuottaa kasvillisuutta sisuksistaan ilman tarkkaa suunnitelmaa. En kuitenkaan pysty ymmärtämään, kuinka proomun sisuksista voi kasvaa kokonaisia puita. Pystyn selittämään ne kaupungin puiden ja kasvien resilienssinä vääjäämättömässä ilmastonmuutoksessa. Proomut muuttavat suhdettani roomalaiseen kaupunkiympäristöön. Päätän, että kaadettujen puiden kasvillisuutta puskevat lahot kannot ovat osa Rooman uutta yhteisöllisyyttä eivätkä kaupungin välinpitämättömyyttä. Sattumanvarainen kasvillisuus tunkee esiin asfaltoidun ja laatoitetun kaupungin raoista ja rei’istä. Annan Rooman ja sen muutoksen tapahtua hitaasti silmieni edessä.

Jatka lukemista ”ROOMAN YHTEISÖPUUTARHAT”

KIELEN TAIKAA – MAAGISIA TEKSTEJÄ TUTKIMASSA

Saara Kauppinen,
FT, antiikintutkija, Helsingin yliopisto
Instituutin tutkijastipendiaatti 2021

Gianicolo-kukkulan juurella on pieni puoti, jonka oven päällä lukee suurin kirjaimin MAGIA. Ei ole vaikea arvata, mihin kaupan liiketoiminta keskittyy. Myös maineikkaassa Tombolinin kirjakaupassa myydään tutkimuskirjallisuuden ohessa esimerkiksi tarot-kortteja. Salamyhkäisenä pidetty magia limittyy suurkaupungin arkeen.

Jatka lukemista ”KIELEN TAIKAA – MAAGISIA TEKSTEJÄ TUTKIMASSA”

RAJASEUTUJEN IHMISET ANTIIKIN ROOMALAISTEN JA KREIKKALAISTEN SILMIN

Juha Isotalo
väitöskirjatutkija, Turun yliopisto
Instituutin Amos Anderson-stipendiaatti 2021

”Jokaisella neurilla on ennalta määrätty aikansa, jolloin he – jos he niin haluavat – muuttuvat susiksi ja takaisin entiseen muotoonsa”, kirjoitti roomalainen maantieteilijä Pomponius Mela. Hän oli varhaisin roomalainen maantieteilijä. Hän kirjoitti aikansa tunnettua maailmaa ja kansoja kuvaavan teoksen De Situ Orbis noin vuonna 43. Siihen sisältyvässä osassa Chorographia hän kuvailee muun muassa Skyytian kansoja, joita neuritkin olivat. Mitä kauemmaksi Pomponius Mela etenee Roomasta, sitä erikoisemmiksi kuvaukset kehittyvät.

Jatka lukemista ”RAJASEUTUJEN IHMISET ANTIIKIN ROOMALAISTEN JA KREIKKALAISTEN SILMIN”

KESKIAIKAISEN ARKIELÄMÄN JÄLKIÄ ETSIMÄSSÄ

Kirsi Vikman
väitöskirjatutkija, Helsingin yliopisto
Villa Lanten Ystävät ry:n stipendiaatti 2021

Keskiaikaiset käsikirjoitukset avaavat tien menneen ajan kulttuuriin. Vasikan tai lampaan nahasta taidolla tehtyjä pergamenttilehtiä, joihin on säilötty aimo annos tuon ajan elämää, voi tutkia erilaisista näkökulmista. Lukija keskittyy usein arvokkaiden pergamenttilehtien sisällön selvittämiseen. Kirjurimunkin sulkakynällä piirretyistä koukeroisista kirjaimista on ensin muotoiltava ymmärrettävä teksti ja sen jälkeen tulkittava keskiaikainen latinankielinen sanoma. Käsikirjoituksia voi lisäksi lähestyä toisenlaisesta – kirjahistoriallisesta – näkökulmasta. Mitä merkkejä lukija on itsestään kirjoihin jättänyt? Mikä lukijasta on ollut kiinnostavaa? Mitä kirjat paljastavat tuon ajan arkielämästä?

Jatka lukemista ”KESKIAIKAISEN ARKIELÄMÄN JÄLKIÄ ETSIMÄSSÄ”

NADINE HELBIG: MUSIIKKIA JA ARKEOLOGIAA ”EUROOPAN RISTEYKSESSÄ”

Ria Berg
Suomen Rooman-instituutin johtaja

1920-luvun lopulla nuhjuinen trastevereläinen hevoskuski Giacomo pysähtyi aina turisteja kuljettaessaan Villa Lanten portille ja huokasi hartaana: ”Täällä asui pyhimys”. Giacomo tarkoitti Villa Lantessa 35 vuotta asunutta Nadine Helbigiä, ”Trasteveren äitiä”, jonka kuolemasta tulee tänä vuonna kuluneeksi sata vuotta. Muiston vaalimiseksi Suomen Rooman-instituutti järjestää syksyllä 2022 Nadine Helbigin värikkäästä elämästä kertovan näyttelyn.

Jatka lukemista ”NADINE HELBIG: MUSIIKKIA JA ARKEOLOGIAA ”EUROOPAN RISTEYKSESSÄ””

ESIKUVIA, VAIKUTTEITA JA TULKINTOJA – IKUINEN KAUPUNKI INSPIRAATION JA INTERTEKSTUAALISUUDEN LÄHTEENÄ

Asta Kihlman
FT, Turun yliopisto, Amos Anderson -stipendiaatti 2019

Bulgarialais-ranskalainen filosofi Julia Kristeva esitteli intertekstuaalisuuden käsitteen vuonna 1969 julkaistussa kirjoituksessa Séméiôtiké: recherches pour une sémanalyse. Kristevan mukaan yksikään teksti tai teos ei ole alkuperäinen ja ainutlaatuinen vaan koostuu loputtomista viittauksista ja sitaateista, jotka sitovat sen toisiin teksteihin tai teoksiin. Näin määriteltynä jokainen teksti ja teos on eräänlainen mosaiikki tai dialogi.

Minulla oli ilo tutustua Amos Anderson -stipendiaattina keväällä 2020 muutaman viikon ajan Rooman taiteen monikerroksiseen mosaiikkiin. Sitten pandemia sulki maailman.

Jatka lukemista ”ESIKUVIA, VAIKUTTEITA JA TULKINTOJA – IKUINEN KAUPUNKI INSPIRAATION JA INTERTEKSTUAALISUUDEN LÄHTEENÄ”