Kategoria: Instituutin arki

VILLA LANTEN KURSSILAISEN ROOMA – HURMIOSTA OPETUSVUOSIIN

Aino Niskanen
Arkkitehtuurin historian emeritaprofessori, Aalto yliopisto

Millaista oli kurssilaisen elämä Villa Lantessa vuonna 1973? Instituutin 70-vuotisjuhlavuoden tunnelmissa Aino Niskanen muistelee Henrik Liliuksen johtamaa instituutin tieteellistä kurssia 51 vuoden takaa.

Hain kolmaskurssilaisena historiasta kiinnostuneena arkkitehtiopiskelijana Henrik Liliuksen johtamalle kurssille Roomaan lähes sattumalta. Tieto kurssille pääsystä tuli 12.1. ja päiväkirjani kommentoi tekstillä sydämenkuvan sisällä:
Stipendi Roomaan tuli tänään. Halleluja!!!

Jatka lukemista ”VILLA LANTEN KURSSILAISEN ROOMA – HURMIOSTA OPETUSVUOSIIN”

KUKA MASKITTAISI LIIKASEN?: HARJOITTELIJAN KUULUMISIA INSTITUUTIN TOISESTA POIKKEUSKEVÄÄSTÄ

Heli Marttila
EDUFI-harjoittelija, kevät 2021

Kun saavuin Roomaan harjoitteluni alussa tammikuussa 2021, koronapandemian ensimmäinen vuosipäivä oli lähellä. Olin muuttanut Toscanaan jo syyskuussa, joten syksyn ja talven aikana olin ehtinyt totutella tapaan, jolla Italiassa on reagoitu pandemian aiheuttamiin kriisitilanteisiin, eli tartuntatilastojen käyrissä tapahtuvien muutosten perusteella viikoittain tehtyihin ratkaisuihin. Toisin sanoen olin onnekas, sillä tiesin jo ennen harjoitteluni aloittamista, että keväällä voisi tapahtua suurin piirtein mitä tahansa rajoitteiden ja säännösten suhteen, ja että työnkuvani voisi viiden kuukauden aikana muuttua monta kertaa. Aloitin siis työt instituutissa avoimin mielin valmiina mukautumaan nopeasti vaihtuviin tilanteisiin, sillä olin täysin tietoinen siitä, ettei kenenkään ollut mahdollista ennustaa kevään kulkua, niin kurssien kuin muidenkaan tapahtumien järjestämisen suhteen.

Jatka lukemista ”KUKA MASKITTAISI LIIKASEN?: HARJOITTELIJAN KUULUMISIA INSTITUUTIN TOISESTA POIKKEUSKEVÄÄSTÄ”

SUURKAUPUNKI ILMAN PILVENPIIRTÄJIÄ

Harri Hautajärvi
Arkkitehti, tekniikan tohtori ja tietokirjailija sekä laajaa keskustelua synnyttäneen pamfletin Kenen kaupunki? Helsingin kaupunkisuunnittelu ja kulttuuriympäristö törmäyskurssilla (2021) toimittaja ja kirjoittaja

Enpä olisi uskonut näkeväni Piazza Navonaa ja monta muuta Rooman tunnettua aukiota päiväsaikaan miltei tyhjinä: vain muutamia lähikortteleiden asukkaita ja palloa potkivia poikia. Keväällä 2021 sain kokea Rooman lähes autiona, sitten puolityhjänä, kun työskentelin parin kuukauden ajan Villa Lantessa.

Jatka lukemista ”SUURKAUPUNKI ILMAN PILVENPIIRTÄJIÄ”

ROOMA, ETÄTYÖ JA KADONNUT HUHTIKUU

Magda Hukari
Instituutin harjoittelija

Tämä EDUFI-harjoittelija suuntasi Roomaan heti vuoden alussa intoa puhkuen edessään viisi kuukautta Suomen Rooman-instituutissa eli tutummin Villa Lantessa. Opiskelen Turun yliopistossa pääaineenani arkeologiaa, ja pitkiin sivuaineisiin kuuluvat esimerkiksi italia, klassilliset aineet sekä museologia, joten tämä harjoittelu tuntui täydelliseltä. Vietin myös vaihtovuoteni Toscanassa, joten bonuksena tuntui ihanalta saada palata jälleen Italiaan pitemmäksi aikaa. 

Jatka lukemista ”ROOMA, ETÄTYÖ JA KADONNUT HUHTIKUU”

VITA WIHURISTIAE – WIHURISTIN TUNNUSTUKSIA

Roosa Kallunki
Wihurin stipendiaatti 2019-2020

Saavuin myöhään syyskuisena iltana Villa Lanteen aloittaakseni vuoteni Wihurin stipendiaattina. Olin lähtenyt samana aamuna Berliinistä junalla. Maitse matkustaminen ja muutamat Berliinissä matkalla vietetyt päivät auttoivat orientoitumaan alkavaan työskentelyperiodiin Roomassa. Vaikka Lanteen saapuminen tuntuukin aina hieman kotiinpaluulta, tällä kertaa tarkoitukseni oli asua talossa kokonainen vuosi, mikä oli minulle täysin uusi haaste.

Jatka lukemista ”VITA WIHURISTIAE – WIHURISTIN TUNNUSTUKSIA”

#ANDRÀTUTTOBENE ELI ETÄTÖISSÄ INSTITUUTILLA

Magda Hukari
Instituutin harjoittelija

Italian hallitus julisti jonkin aikaa sitten kovat ulkonaliikkumisrajoitukset hillitäkseen erityisesti Pohjois-Italiassa riehuvaa koronaa eli COVID-19-tautia. Roomassa tilanne ei ole millään muotoa hälyttävä, mutta siirtyminen etätyöhön odotti meitäkin. Arki täällä sujuu kuten ennenkin, vaikka työympäristö on vaihtunut renessanssihuvilasta italialaiseen kerrostaloasuntoon. Tervetuloa siis seuraamaan tilannetta harjoittelijan kuvapäiväkirjalla!

Jatka lukemista ”#ANDRÀTUTTOBENE ELI ETÄTÖISSÄ INSTITUUTILLA”

ELÄMÄÄ ROOMASSA KORONAVIRUKSEN AIKAAN

Linda Jokela
Instituutin amanuenssi

Rooma on tällä hetkellä epätodellisen hiljainen kaupunki. Aamulla Villa Lanteen kävellessäni vastaan tuli vain muutama koiranulkoiluttaja, eikä cornetton tuoksu enää leijaile houkuttelevasti kahviloiden ovista, koska ne on kaikki suljettu eilisestä, 12.3. alkaen.

Jatka lukemista ”ELÄMÄÄ ROOMASSA KORONAVIRUKSEN AIKAAN”

TIETOKIRJAILIJAN MIETTEITÄ KUKKULAN LAELTA

Tiina Luomanen
Tietokirjailija

Istun Villa Lanten Rossa-huoneen tummanruskean kirjoituspöydän ääressä kirjoittamassa. Kun nostan katseeni läppärin näytöltä, näen Pantheonin kupolikaton ja lukemattomat muut katot ja kirkontornit. Huoneen toisesta ikkunasta näkyy hyvin varsinkin iltavalaistuksessa Pietarin kirkon kupoli, kun suuret tien vartta kulkevat puut ovat muutamiksi kuukausiksi pudottaneet lehtensä kerätäkseen voimia seuraavaan kevääseen. Vaikka ikkunat ovat kiinni, lintujen sirkutus kuuluu huoneeseen ja aurinkoisena päivänä ihmettelen, kuinka sisäinen kevääni herää jo tammikuussa.

Jatka lukemista ”TIETOKIRJAILIJAN MIETTEITÄ KUKKULAN LAELTA”

JÄÄTELÖCONNOISSEURIN MIETTEITÄ

Sara Pollesello

Trasteveren Fatamorgana.

Suomen Rooman-instituutin blogia selaillessani yllätyin, ja suorastaan järkytyin, kun huomasin, ettei kirjoitusta Rooman jäätelöbaareista löytynyt. Miten kukaan ei ole vielä kirjottanut tästä elintärkeästä asiasta? Noh, ei huolta, sillä olen tämän seitsemän kuukauden jakson aikana tehnyt suhteellisen perusteellista empiiristä tutkimusta aiheesta. Omasta mielestäni minua voisikin jo kutsua oikeaksi jäätelöconnoisseuriksi.

Jatka lukemista ”JÄÄTELÖCONNOISSEURIN MIETTEITÄ”

MAITSE JA MERITSE ROOMASTA HELSINKIIN – HIDAS MATKUSTAMINEN, OMAN AIKANSA ANAKRONISMI VAI TULEVAISUUDEN NORMI?

Roosa Kallunki ja Anna Vuolanto

Lähtöpäivänä Rooma oli sateinen.

”Rautatie on suuri keksintö. Hitaalla matkustamisella, jalkapatikalla tai purjehtimisella on omat erikoiset viehätyksensä, joita mikään muu ei korvaa, mutta viehättävää on myös rynnätä 20:nnen vuosisadan tapaan 100 kilometriä tunnissa nykyaikaisessa pikajunassa. Ihmiset, jotka eivät osaa nauttia semmoisesta matkasta, ovat vieraita omalle ajalleen, ovat anakronismeja.”
Matkakirja, Yrjö Koskelainen (1921)

Elämäntahti on yhä kiihtynyt: tehokkuus, tuottavuus ja nopeus ovat nyt avainsanoja. Olemmeko me siis anakronismeja, kun matkustamme junalla halki Euroopan aikana, jolloin lentoliikenne on hallitseva matkustusmuoto? Kahdennellakymmenennellä ensimmäisellä vuosisadalla raideliikennettä pidetään hitaana matkustamisena, vaikka pikajuna voi kulkea yli 200 kilometrin tuntivauhtia. Matkustaminen on kuitenkin muuttunut ja tulee muuttumaan: monen ahkeran Rooman-kävijän on jo vaikea olla miettimättä ilmastonmuutosta ja matkustamisesta koituvia päästöjä matkalippuja varatessaan.

Jatka lukemista ”MAITSE JA MERITSE ROOMASTA HELSINKIIN – HIDAS MATKUSTAMINEN, OMAN AIKANSA ANAKRONISMI VAI TULEVAISUUDEN NORMI?”