KUKA MASKITTAISI LIIKASEN?: HARJOITTELIJAN KUULUMISIA INSTITUUTIN TOISESTA POIKKEUSKEVÄÄSTÄ

Heli Marttila
EDUFI-harjoittelija, kevät 2021

Kun saavuin Roomaan harjoitteluni alussa tammikuussa 2021, koronapandemian ensimmäinen vuosipäivä oli lähellä. Olin muuttanut Toscanaan jo syyskuussa, joten syksyn ja talven aikana olin ehtinyt totutella tapaan, jolla Italiassa on reagoitu pandemian aiheuttamiin kriisitilanteisiin, eli tartuntatilastojen käyrissä tapahtuvien muutosten perusteella viikoittain tehtyihin ratkaisuihin. Toisin sanoen olin onnekas, sillä tiesin jo ennen harjoitteluni aloittamista, että keväällä voisi tapahtua suurin piirtein mitä tahansa rajoitteiden ja säännösten suhteen, ja että työnkuvani voisi viiden kuukauden aikana muuttua monta kertaa. Aloitin siis työt instituutissa avoimin mielin valmiina mukautumaan nopeasti vaihtuviin tilanteisiin, sillä olin täysin tietoinen siitä, ettei kenenkään ollut mahdollista ennustaa kevään kulkua, niin kurssien kuin muidenkaan tapahtumien järjestämisen suhteen.

Suomen Rooman-instituutin henkilökunta ja asukkaat olivat astumassa kohti arvaamatonta kevättä, toiveikkaina mutta realistisina. Alkuvuodesta “pandemiatunnelin” päässä näkyi valoa, kun ensimmäinen rokotus (ja pian toinenkin) oli vihdoin löytynyt. Nopeasti kuitenkin kävi ilmi, että paitsi itse rokotusvalmisteen testaaminen ja hyväksyntä, myös massarokottamisen logistinen ja turvallinen toteuttaminen tulisi vaatimaan paljon järjestelyjä.  Oli selvää, että rokotuksia odotellessa olisi selvittävä (ainakin) keväästä jatkamalla jo syksyllä ja talvella käyttöön otettuja varotoimenpiteitä ja ulkonaliikkumisrajoituksia. Helpoin tapa jäsentää näitä sääntöjä Italiassa on alueiden värikoodaus kunkin alueen tartunnat-tehohoitopaikat-suhteen perusteella. Värikoodit ovat punainen, oranssi, keltainen ja nyttemmin valkoinen, jotka kansalaisille käytännössä tarkoittavat sääntöjen muutosta melkein täydellisestä ulkonaliikkumiskiellosta lähestulkoon pandemiaa edeltävään vapauteen. Joka viikon perjantaina sai odottaa tietoa mahdollisista seuraavana sunnuntaina voimaan astuvista uusista säännöistä. Sama päti ja pätee edelleen matkustamiseen liittyviin säännöksiin: tarvitaanko testiä ja minkälaista, kuka vaatii mitäkin todistusta mistäkin testistä, minkä pituinen omaehtoinen tai pakollinen karanteeni vaaditaan ja niin edelleen.

Alkukeväästä museot, näyttelyt, kirjastot ja kirkot pysyivät kiinni, ravintolat ja kahvilat sulkivat ovensa klo 18.00, jonka jälkeen ruokaa myytiin vain mukaan otettavaksi, ja ulkonaliikkumiskielto alkoi klo 22.00. Kaikki tämä epävarmuus, sääntöjen tiukkuus ja vaihtelevuus vaikuttivat suoraan instituutissa järjestettäviin tapahtumiin ja kursseihin. Viime vuoden tavoin myös kuluneena keväänä suurin osa kursseista jouduttiin perumaan tai siirtämään ja residenssivierailutkin vähenivät tuntuvasti.

Tavallista hiljaisemmassa ja turistittomassa Roomassa Suomen Rooman-instituutti keräsi kuitenkin mielikuvituksensa ja sisunsa vastatakseen haasteellisiin olosuhteisiin. Kuten muut vastaavat instituutit ympäri maailman, aloimme siirtää tapahtumia verkkoon. Esitelmiä, kirjaesittelyjä ja seminaareja järjestettiin myös yhteistyössä Amici di Villa Lante ja Villa Lanten ystävät –yhdistysten sekä Circolo Gianicolense -tutkijaverkoston kanssa. Lisäksi suunnittelimme ja toteutimme uusiakin tapahtumia osana Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituuttien verkostoa (SKTI). Esimerkiksi suurelle yleisölle suunnatun Beyond Populism -verkkoluento- ja keskustelusarjan järjestämiseen osallistuu yhdeksän instituuttia ympäri maailmaa. Sarja alkoi maaliskuussa ja jatkuu joulukuuhun saakka. Instituuttimme on vuorossa sarjassa lokakuussa, kun tutkijalehtori Elina Pyy luennoi otsikolla ”Antiikin Rooma politiikan polttoaineena: jälkitulkintoja 1900-luvun varrelta”. Suomen Ateenan-instituutin kanssa taas toteutettiin Antiikin tekstien käännösseminaari klassillisten kielten kääntäjille, tutkijoille ja opiskelijoille. Seminaari sai runsaasti positiivista palautetta, joten toivottavasti tämän kaltaiset tapahtumat saisivat jatkoa tulevaisuudessakin.

Saapuessani Roomaan ja asetuttuani työpöydän ääreen kuvailemattoman kauniiden freskojen siunaavan katseen alle aloin perehtyä instituutin sosiaalisen median kanaviin. Sain pian huomata että niistä Youtube oli jäänyt vähimmälle huomiolle. Niinpä totesimme kaikki yhdessä, että kevään aikana järjestettävät verkkotapahtumat olisi syytä tallentaa jälkipolville ja jakaa ne kanavallemme seuraajiemme katseltaviksi. Tästä saimme intoa kanavan elvyttämiseen ja tallenteiden editoinnista muodostui harjoittelijan jännittävään arkeen uusi mukava haaste, kenties tuleva harrastuskin.

Viestintätyössä verkkotapahtumien ja tallenteiden mainostamisen tärkeys oli ilmiselvä ja siihen käytettiin instituutin sosiaalisen median kanavia ja sähköpostitse lähetettävää uutiskirjettä. Kohdistettu mainonta tarkkaan valituille kohderyhmille osoittautui erittäin tärkeäksi osaksi tapahtumien onnistumista, koska se selvästi vaikutti katsojalukuihin ja yleisön kiinnostukseen. Muitakin mielenkiintoisia webinaareja riitti, ja parhaimmillaan samassa toimistohuoneessa työskentelevät olivat kahdessa eri verkkotapahtumassa tai kokouksessa yhtäaikaisesti.

Toimistolla hiljalleen lämpenevien työpäivien aikana teknologia ja erilaiset sovellukset joskus jaksoivat ihmetyttää erikoisilla heitoillaan, automaattisilla muokkauksillaan, virhekoodeillaan ja tarkoin piilotetuilla toiminnoillaan. Yhdessä kuitenkin jokaiseen ongelmaan löytyi aina jonkinlainen ratkaisu, niin ettei tarvinnut luopua esimerkiksi omaa taiteellista silmää miellyttävistä ratkaisuista, tai yleensäkään tavallisen talliaisen itsemääräämisoikeudesta IT-ihmemaassa. Espressoa kului ja Just Eat -ruokakuljetusfirman sähkömopot pörräsivät lounasaikaan portilla, kun lounasmurkinaa ei rajoituksien takia tai muuten vaan ollut saatu hankituksi.

Nörtteilyn ja ruudun tihrustamisen ohella oli erittäin mukava kokoontua Villa Lanten asukkaiden ja henkilökunnan kesken esimerkiksi lounas- tai jäätelöhetken merkeissä, aina kun se oli mahdollista. Kaikilla tuntui olevan tarvetta saada kontaktia ihmisiin ns. oikeassa elämässä, siis muuallakin kuin vain Zoomissa tai Teamsissa. Esimerkiksi kevään karnevaalikekkereistä ja vapputapahtumasta on paljon hauskoja muistoja, ja niitä oli ilo olla järjestämässä.

Kun vappuaattona Herman Liikasen patsaan lakitus ei poikkeuksellisesti voinut olla työryhmän tai muiden kurssilaisten järjestämä, virallisen vappupuheen ja lakituksen hoiti ammattitaidolla taidehistorioitsija ja instituutin vakiovieras Altti Kuusamo. Tänä vuonna Herman ei siis saanut kokea perinteistä pesua, mutta sai asianmukaisen Villa Lanten askartelukerhon luoman paperisen ylioppilaslakin sekä nenän ja suun peittävän maskin.

Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituuttiverkoston (etä)kevätpäiviin pääsimme osallistumaan 6.-7.5.2021, siis Zoom-alustalla kohtasimme verkostoon kuuluvia työntekijöitä, johtajia ja harjoittelijoita, jotka edustavat Suomea ympäri maailmaa. Kokemus oli henkilökohtaisella tasolla avartava ja erittäin virkistävä, koska sain taas uusia ideoita oman urapolun rakentamiseen, ja bonuksena sain tutustua uusiin päteviin ja mukaviin ihmisiin.

Nämä pienet tapahtumat lähensivät ja ehkä myös suoranaisesti lohduttivat kaikkia meitä, jotka oudon koronavuoden aikana olemme saaneet kokea aivan uudenlaista yksinäisyyttä.

Kaikesta arvaamattomuudesta ja epävarmuudesta huolimatta, Villa Lantessa saimme tänä(kin) keväänä aikaan kaikkia osapuolia rikastavia hetkiä, joissa opimme uutta, paransimme tai huomasimme jo olemassa olevia taitojamme, tutustuimme keskenämme, loimme uusia kontakteja ja niiden myötä ken tietää mitä mahdollisuuksia tuleviin seikkailuihin tai yhteistyöprojekteihin. Kiitos kuuluu kaikille, jotka tämän mahdollistivat.