Mitä kuuluu Dantelle tänään Suomessa?

Riikka Ala-Risku

Instituutin amanuenssi, italian kielen ja italialaisen kirjallisuuden tutkija

Kuva: Ministero della Cultura

1. Mikä ihmeen Dantedì? 

Vuonna 2021 tulee kuluneeksi 700 vuotta firenzeläisrunoilija Dante Alighierin (1265–1321) kuolemasta. Juhlavuoden kunniaksi italian kirjakielen isää juhlistetaan ympäri maailmaa kuvataiteen, kirjallisuuden, musiikin, elokuvan ja esittävien taiteiden alalla otsikolla ”Dante 700 nel mondo”. Tapahtumat on koottu Italian ulkoministeriön uunituoreeseen Italiana-portaaliin. Jo viime vuonna lanseerattiin Danten päiväksi nimetty Dantedì-tapahtuma, jota vietetään tänään eli 25.3. – päivänä, jolloin runoilijan on vuonna 1300 tulkittu aloittaneen matkansa tuonpuoleiseen, jota hän kuvaa pääteoksessaan Jumalaisessa näytelmässä (Divina commedia, jatkossa vain Commedia). Hetki on siis sakeanaan Commediallekin tyypillistä lukumystiikkaa, ja se kutsuu tekemään yhteenvetoa Danten nykykuulumisista Suomessa.

Jatka lukemista ”Mitä kuuluu Dantelle tänään Suomessa?”

Stadion kaupungin hurmostilana antiikissa ja nykypäivänä

Anselmi Moisander

Kaupunkitutkimuksen ja -suunnittelun maisteriohjelma, Aalto-yliopisto ja Helsingin yliopisto

Stadion on erottunut ympäristöstään paitsi kokonsa myös kokemuksensa puolesta niin antiikin kuin modernin ajan kaupungissa. Antiikin amfiteatterit jättävät viereiset rakennukset varjoonsa, Olympiastadionin torni erottuu Helsingin siluetissa ja kyläkenttienkin valaisinpylväät määrittävät siluetteja ympäri Eurooppaa. Yhtä lailla kokemuksellisesti stadionit ovat erottuneet ja erottuvat edelleen muusta kaupungista ja kaupunkielämästä. Stadioneilla johtajat näyttäytyvät, kansa tuulettaa tunteitaan, kannattajat käyvät reviiritaisteluitaan ja jossain taustalla myös urheilijat touhuavat keskenään.

Yksinäinen valaisinpylväs Parman Stadio Tardinilla. (Kuva: Anselmi Moisander)

Jatka lukemista ”Stadion kaupungin hurmostilana antiikissa ja nykypäivänä”

Saving Laila’s Legacy – Laila Pullisen jalanjäljissä Roomassa

Ellaveera Björk
graafinen suunnittelija

Laila Pullinen (1933–2015) – kuvanveistäjä, taiteilija ja aktivisti – jättää merkittävän jäljen Suomen modernin taiteen historiaan. Tuottoisan kansainvälisen uransa lisäksi hän rikkoi lasikattoa ja puhui kauneuden, tasa-arvon ja ympäristön puolesta – edellä aikaansa, naisena perinteisesti miehisellä alalla, usein väärinymmärretysti. Siksi minua on nyt pyydetty uudistamaan Laila Pullisen veistospuiston ja kotimuseon visuaalinen identiteetti, jonka taustatyötä tulin tekemään Villa Lanteen.

Jatka lukemista ”Saving Laila’s Legacy – Laila Pullisen jalanjäljissä Roomassa”

Tuoleista ja tasavallasta

Prof. Kaius Tuori
Eurooppa-tutkimuksen keskus, Helsingin yliopisto

Yksi koronan kanssa kärvistelyn kivuliaimpia puolia on – niin minulle kuin varmasti monelle muullekin – selän vikurointi ruokapöydän ääressä työskennellessä. Siinä missä työtä tekee onkin kysymys paitsi istuimesta, joka saa meidät muistelemaan kaiholla ergonomisesti suunniteltua työtuolia, myös työtilasta. Miksi työpaikka on nimenomaan paikka, jossa työtä tehdään, ja mitä paikka merkitsee työlle?

Jatka lukemista ”Tuoleista ja tasavallasta”

Rooma, etätyö ja kadonnut huhtikuu

Magda Hukari
Instituutin harjoittelija

Tämä EDUFI-harjoittelija suuntasi Roomaan heti vuoden alussa intoa puhkuen edessään viisi kuukautta Suomen Rooman-instituutissa eli tutummin Villa Lantessa. Opiskelen Turun yliopistossa pääaineenani arkeologiaa, ja pitkiin sivuaineisiin kuuluvat esimerkiksi italia, klassilliset aineet sekä museologia, joten tämä harjoittelu tuntui täydelliseltä. Vietin myös vaihtovuoteni Toscanassa, joten bonuksena tuntui ihanalta saada palata jälleen Italiaan pitemmäksi aikaa. 

Jatka lukemista ”Rooma, etätyö ja kadonnut huhtikuu”

Vita wihuristiae – wihuristin tunnustuksia

Roosa Kallunki
Wihurin stipendiaatti 2019-2020

Saavuin myöhään syyskuisena iltana Villa Lanteen aloittaakseni vuoteni Wihurin stipendiaattina. Olin lähtenyt samana aamuna Berliinistä junalla. Maitse matkustaminen ja muutamat Berliinissä matkalla vietetyt päivät auttoivat orientoitumaan alkavaan työskentelyperiodiin Roomassa. Vaikka Lanteen saapuminen tuntuukin aina hieman kotiinpaluulta, tällä kertaa tarkoitukseni oli asua talossa kokonainen vuosi, mikä oli minulle täysin uusi haaste.

Jatka lukemista ”Vita wihuristiae – wihuristin tunnustuksia”

#Andràtuttobene eli etätöissä instituutilla

Magda Hukari
Instituutin harjoittelija

Italian hallitus julisti jonkin aikaa sitten kovat ulkonaliikkumisrajoitukset hillitäkseen erityisesti Pohjois-Italiassa riehuvaa koronaa eli COVID-19-tautia. Roomassa tilanne ei ole millään muotoa hälyttävä, mutta siirtyminen etätyöhön odotti meitäkin. Arki täällä sujuu kuten ennenkin, vaikka työympäristö on vaihtunut renessanssihuvilasta italialaiseen kerrostaloasuntoon. Tervetuloa siis seuraamaan tilannetta harjoittelijan kuvapäiväkirjalla!

Jatka lukemista ”#Andràtuttobene eli etätöissä instituutilla”

Elämää Roomassa koronaviruksen aikaan

Linda Jokela
Instituutin amanuenssi

Rooma on tällä hetkellä epätodellisen hiljainen kaupunki. Aamulla Villa Lanteen kävellessäni vastaan tuli vain muutama koiranulkoiluttaja, eikä cornetton tuoksu enää leijaile houkuttelevasti kahviloiden ovista, koska ne on kaikki suljettu eilisestä, 12.3. alkaen.

Jatka lukemista ”Elämää Roomassa koronaviruksen aikaan”

Kiduttajanaiset Trajanuksen voitonpylväässä

FT Jussi Rantala
Tutkija, Tampereen yliopisto

Rooman historia on sodankäynnin historiaa. Roomalaiset historiankirjoittajat katsoivat ”suurten tapahtumien” ja ”suurmiesten tekojen” olleen aiheita, jotka ensisijaisesti haluttiin tallentaa jälkipolvien muistettavaksi. Näin sodat (joita Rooma toki ahkerasti kävikin) olivat loogisesti historiankirjoittajien suosikkiaiheita. Sodissa ilmenevä väkivalta on ollut viime aikoina myös oman tutkimukseni kohteena. Vaikka näkökulmani on ennen kaikkea roomalaisessa kirjallisuudessa, olen lukuisilla Rooman-matkoillani tutustunut myös aiheen visuaaliseen puoleen.

Jatka lukemista ”Kiduttajanaiset Trajanuksen voitonpylväässä”

Tietokirjailijan mietteitä kukkulan laelta

Tiina Luomanen
Tietokirjailija

Istun Villa Lanten Rossa-huoneen tummanruskean kirjoituspöydän ääressä kirjoittamassa. Kun nostan katseeni läppärin näytöltä, näen Pantheonin kupolikaton ja lukemattomat muut katot ja kirkontornit. Huoneen toisesta ikkunasta näkyy hyvin varsinkin iltavalaistuksessa Pietarin kirkon kupoli, kun suuret tien vartta kulkevat puut ovat muutamiksi kuukausiksi pudottaneet lehtensä kerätäkseen voimia seuraavaan kevääseen. Vaikka ikkunat ovat kiinni, lintujen sirkutus kuuluu huoneeseen ja aurinkoisena päivänä ihmettelen, kuinka sisäinen kevääni herää jo tammikuussa.

Jatka lukemista ”Tietokirjailijan mietteitä kukkulan laelta”