ROOMAN YHTEISÖPUUTARHAT

Pekka Niskanen
Villa Lanten residenssitaiteilija, heinä-syyskuu 2022

Korkealta Tiberjoen viereiseltä kadulta näkyy alhaalla joessa kaksi proomua. Minusta ne vaikuttavat unohdetulta yhteisöpuutarhalta. Puutarhan rakenne on mielikuvituksellinen ja sattumanvarainen. Alhaalta katsottuna proomut ovat alkaneet tuottaa kasvillisuutta sisuksistaan ilman tarkkaa suunnitelmaa. En kuitenkaan pysty ymmärtämään, kuinka proomun sisuksista voi kasvaa kokonaisia puita. Pystyn selittämään ne kaupungin puiden ja kasvien resilienssinä vääjäämättömässä ilmastonmuutoksessa. Proomut muuttavat suhdettani roomalaiseen kaupunkiympäristöön. Päätän, että kaadettujen puiden kasvillisuutta puskevat lahot kannot ovat osa Rooman uutta yhteisöllisyyttä eivätkä kaupungin välinpitämättömyyttä. Sattumanvarainen kasvillisuus tunkee esiin asfaltoidun ja laatoitetun kaupungin raoista ja rei’istä. Annan Rooman ja sen muutoksen tapahtua hitaasti silmieni edessä.

Puutarhaviljelyyn sisältyy lähes aina pyrkimys eristää tietty alue luonnosta ihmisen toiminnan saarekkeeksi. Puutarhat liittyvät sekä rakennettuun kulttuuriympäristöön että sitä ympäröivään luontoon. Puutarhalle on tyypillistä toimia rajapintana luonnon ja luonnottoman välillä tai ”toisena” kummallekin niistä. Puutarhan toivottaviin piirteisiin kuuluu se, minkä ihminen sijoittaa ja ”kutsuu” puutarhaan, kun taas luotaantyöntävä puoli on usein ihmisen hallinnan ulottumattomissa.

Kutsumattomat vieraat saattavat juurtua osaksi puutarhan hyvin tarkkaan säänneltyä ekologista ympäristöä. Eläimet ja pölyttäjät käyvät ottamassa osansa vihanneksista, hedelmistä ja kukkien medestä. Ei-toivotut lajit juurtuvat puutarhan maaperään. Puutarhat tarvitsevat pölyttäjänsä, mutta kaikkia hyönteisiä, eläimiä ja kasvilajeja ei toivoteta tervetulleeksi luonnosta rajatulle alueelle.

Taiteellisen tutkimuksen projektini Roomassa liittyy yhteisöpuutarhoihin. Tunnen puutarhojen toimintaa Algerian Saharassa, Helsingissä ja Pariisissa. Puutarhaa on kuvattu toisinaan puutarhadiskursseissa joko utopiaksi tai heterotopiaksi. Puutarhat Saharassa ovat monella tavalla utopioita, mutta ne ovat myös todellisuudeksi muuttuneita utopioita.

Olen aloittanut Helsingissä yhteisöllisen puutarhaviljelyn ja Pariisissa olen tutustunut monien Pariisin yhteisöpuutarhojen toimintaan vierailemalla niissä ja keskustelemalla puutarhojen hoitoon osallistuvien kaupunkilaisten kanssa. Kuulun Pariisissa Bataclan-teatterin terrori-iskun jälkeen perustettuun yhteisöpuutarhaan yhdennessätoista kaupunginosassa. Asuin aivan Bataclan-teatterin vieressä, kun isku tapahtui marraskuussa 2015. Teatteriin ja kadullemme kuoli 90 ihmistä. Puutarhamme ensisijaisena tarkoituksena on terrori-iskujen traumoista toipuminen, sosiaalinen kanssakäyminen ja keskustelu.

Puutarhojen eräs keskeinen tehtävä on ollut toimia lepo- ja toipumispaikkana. Puutarhat aktivoivat havaintoja tuottamalla ​​moniaistisia kokemuksia tuoksuilla, väreillä, muodoilla ja tekstuureilla. Foucault’n teorian pohjalta puutarhoja voi pitää kriisiheterotopioina, joiksi Foucault nimeää psykiatriset sairaalat, hoitokodit ja vankilat. Terrori-isku saattaa tuottaa sen läpi käyneelle eräänlaisen vankilan ja vankeustuomion, josta vapautumiseksi kokemusta on purettava osana yhteisöä.

Heterotopiat ovat Foucault’n määrittelyn mukaan yhteiskunnan muovaamia ja siinä sijaitsevia paikkoja, joiden on mahdollista pitää sisällään kaikkia muita kulttuurin sisällä olevia paikkoja. Heterotopiat ovat samanaikaisesti sekä paikkoja että ”vastapaikkoja” ja ”toisia tiloja”. Heterotopioilla on aina jokin suhde niiden ulkopuolisiin tiloihin. Heterotopioiden sisällä representoidaan, riitautetaan ja käännetään ympäri todellisia paikkoja. Heterotopiat eivät kuitenkaan muistuta mitään niistä paikoista, joiden kuvaamiseen ja esittämiseen ne osallistuvat. Heterotopiat ovat ehdottoman erilaisia muihin paikkoihin verrattuna.

Michel Foucault esitti persialaisen puutarhan osien representoivan maailman eri puolia. Puutarhan monet tasot kertovat puutarhan ja ympäröivän maailman keskinäisestä suhteesta. Puutarhassa voi koota yhteen tilaan puutarhafragmentteja ja kasveja eri puolilta maailmaa. Puutarhasta on mahdollista tehdä eräänlainen museo tai paikka, joka tuo aiemmin olemassa olleen todellisuuden ja tiedon uudelleen näkyviin. Tämä uusi todellisuus saattaa myös vakiintua osaksi vallitsevaa puutarhakulttuuria.

Tarkastelen taiteellisessa tutkimuksessani yhteisöpuutarhoja yhtä paljon diskurssina kuin käytäntönä. Roomassa yhteisöpuutarhat ymmärretään useimmiten erillisiksi alueiksi, joilla viljellään vihanneksia ja kukkia mutta mahdollisesti myös yrttejä, salaatteja, marjoja, viinirypäleitä ja hedelmiä. Roomalaiset yhteisöpuutarhat ovat lisäksi sosiaalisen toiminnan paikkoja. Niissä rakennettu ja ekologinen ympäristö kohtaavat ympäröivän todellisuuden. Aktiivisimmin käytössä olevat puutarhat keskittyvät viljelyyn. Niiden todetaan roomalaisessa yhteisöpuutarhadiskurssissa olevan yhteydessä sosiaaliseen ja taloudelliseen epäoikeudenmukaisuuteen.

Parhaan käsityksen Rooman kaupunki- ja yhteisöpuutarhoista saa Zappata Romanan vuonna 2015 toteuttaman kartan avulla. Zappata Romana on vuonna 2010 alkanut studio UAP:n puutarhakartoitusprojekti Rooman alueella. Projekti painottaa yhteisöpuutarhojen ja viljelypalstojen merkitystä osana kaupungin ekologista ympäristöä. Zappata Romana nostaa esiin myös kaupunkilaisten taloudellisen ja sosiaalisen epätasa-arvon sekä kaupungin julkisen tilan merkityksen kaupunkidemokratiassa. Kaikkia kartassa mukana olevia puutarhoja ei ole enää olemassa, ja osa yhteisöpuutarhoista vaikuttaa myös hylätyiltä.

Appia Antica -puistossa sijaitseva Hortus Urbis on Zappata Romanan ja Appia Antica -puiston yhteishanke. Vuonna 2012 puiston hallinto ehdotti, että Zappata Romana perustaisi suojellun alueen sisälle yhteisöpuutarhan ja hoitaisi sitä järjestämällä samalla puutarhakulttuuriin liittyvää kursseja ja työpajoja. Puutarhassa on ollut inklusiivista kulttuuritoimintaa eri ryhmille kuten lapsille ja vammaisille. Ryhmien vierailut ovat osa puutarhan hoitoa osallistujien huolehtiessa kasveista, kukista, hedelmäpuista ja yrteistä.

Hortus Urbis -puutarha eroaa muista Rooman kaupunki- ja yhteisöpuutahoista viljeltävien kasvien vuoksi. Puutarhassa korostetaan alueen kulttuurihistoriaan liittyviä merkityksiä viljelemällä ja kasvattamalla samoja kasveja kuin antiikin Roomassa. Puutarhaan valittiin noin sata kasvilajia joihin Columella, Plinius vanhempi, Cato ja Vergilius viittaavat. Myös viimeisimmät Pompeijin kaivaukset ovat vaikuttaneet valintaan. Puutarhassa pitäisi olla kehäkukkia, narsisseja, hyasintteja, liljoja ja ruusuja mutta myös iisoppia, käenminttua, purasruohoa ja rosmariinia.

Linda Farrarin tutkimuksessa Ancient Roman Gardens on liitteenä taulukko Plinius vanhemman Naturalis historia -kirjassa mainituista kasveista. Taulukossa kasveja on jaoteltu koristekasveihin, viiniköynnöksiin, lääke- ja hyötykasveihin. Plinius vanhemman kirjassa mainitaan Farrarin kirjan mukaan 139 eri kasvia. Näiden kasvien joukossa ovat basilika, hyasintti, iiris, kirsikkapuu, korianteri, kumina, kurkku, laventeli, meirami, mulperipuu, narsissi, parsa, persilja, päärynäpuu, retiisi, rucola, ruusukaali, sahrami, tilli ja timjami.    

Keisari Augustuksen aikana Roomassa yleistyivät seinämaalauksissa puutarhojen kuvaaminen. Rooman ulkopuolella Prima Portassa sijainneen Livian huvilan maanalaisen huoneen seinämaalaukset ovat esillä Palazzo Massimossa. Maalaukset kuvaavat eräänlaista paratiisia, jossa on villiä luontoa ja istutuksia mutta myös lintuja. Seinämaalauksessa kuvataan useita rajoja rakennetun ympäristön, puutarhan ja luonnon välillä. Teoksen sisäinen tila jakautuu erilaisiin osiin. Katsoja seisoo rakennetussa ympäristössä, jota lähinnä ovat puutarhan rakenteet, istutetut puut ja kasvit. Maalauksen etualan taustaksi muodostuu kuvattujen kasvien ja puiden vihreä seinämä sekä sininen taivas. Seinämaalauksesta on tunnistettu iiriksiä, ruusuja, unikkoja ja orvokkeja. Maalaukseen on kuvattu kuusi, mänty, tammi, sypressi, palmu ja granaattiomenapuu. Myrtti, muratti, saniainen ja laakeripuu ovat myös teokseen ikuistettujen puiden, kukkien ja kasvien joukossa.

Antiikin Rooman kasveihin keskittynyt Hortus Urbis -puutarha antaa vaikutelman osittaisesta hylkäämisestä, vaikka sen nettisivuilla kerrotaan yhteisöpuutarhassa järjestetyistä tapahtumista keväällä 2022. Kasvien ja yrttien päälle on kasautunut lehtiä, ja osa on kuollut veden ja hoidon puutteessa. Kuluneiden viljelylaatikoiden päällä kasvaa niiden ulkopuolelta kurottuvia kasveja. Puutarha on vähitellen ”raunioitumassa” ellei sitä kunnosteta uudelleen. Alueella on myös pizzauuni, jota ei ole käytetty vähään aikaan. Uunin katos vaikuttaa varastoalueelta. Puutarhan pieni hyönteishotelli on muita rakenteita huomattavasti paremmassa kunnossa. Se on tuotu puutarhaan aivan äskettäin.

Myös Roomassa kuten Pariisissa on asukkaiden perustamia pieniä puutarhoja katujen varsilla. Pariisissa puutarhojen edellytyksenä on kaupungin myöntämä lupa, mutta Roomassa mitään kaupungin virallista lupaa ei ole julkisesti esillä. Roomalaisten tapa ottaa haltuun kaupungin katutilaa toimii dialogissa Rooman kaupunkiluonnon kanssa. Istutukset rehevöittävät otollisia alueita, kaadettujen puiden ympäristöjä ja Tiber-joen rantaa anarkistiselle logiikalla ilman hegemonisen vallan lupaa.

Via Statilian puiston osana vaikuttaa olevan yhteisöpuutarha. Tästä kertovat istutukset ja kaasuyhtiön teknisiin rakenteisiin tehty taide. Eräässä nurkassa on maalattu Yoyoi Kusaman taiteeseen viittaava teoskokonaisuus. Korkeimman keltaisen putken alaosassa on Yoyoi Kusaman nimikirjoitukselta näyttävä signeeraus. Mikään lähde ei kerro, että teos olisi Kusaman toteuttama, mutta puistoon tehtynä interventiona se kiinnittää kävijän huomion. Via Statilian yhteisöpuutarhalla on eniten yhtymäkohtia useisiin Pariisin yhteisöpuutarhoihin, jotka ovat ennen kaikkea paikallisten asukkaiden yhteistä toimintaa ja sosiaalista kanssakäymistä varten luotuja kaupunkitiloja. Niissä ei kasvateta usein mitään syötäväksi.

Syyskuussa Tiber-joella, Isola-Tiberinan toisessa päässä, vaikutti sijaitsevan kelluva yhteisöpuutarha. Kun kävin tutkimassa sitä lähempää, ”puutarha” paljastui saaren rantaan takertuneeksi puulaatikoksi. Kävin etsimässä kelluvaa puutarhaa viikon kuluttua uudelleen, mutta se oli jo jatkanut matkaansa.

Kuvat: Pekka Niskanen