ETRUSKIMUSEOIDEN KELLAREISSA

Jorma Kaimio
Antiikintutkija ja etruskologi

Mihin Italian arkeologiset museot sijoittavat sadat tuhannet esineensä, jotka eivät ole tarpeeksi  näyttäviä vitriineihin pantaviksi? Tutkiessani ja julkaistessani vuosikymmenten ajan myöhäisetruskilaisia hautakiviä ja niiden tekstejä olen usein ollut tämän kysymyksen äärellä.

Jatka lukemista ”ETRUSKIMUSEOIDEN KELLAREISSA”

NOJATUOLIMATKA SANTA MARIA SOPRA MINERVAAN

Risto Nordell
Musiikki- ja kulttuuritoimittaja

Roomassa on kirkkoja enemmän kuin vuodessa päiviä. Monien suosikkikirkkojeni joukosta valitsen tällä kertaa nojatuolimatkani kohteeksi Santa Maria sopra Minervan. Viimeksi pääsin käymään tässä remontin kourissakin vaikuttavaan pyhäkköön residenssijaksollani Villa Lantessa joulukuussa 2022.

Jatka lukemista ”NOJATUOLIMATKA SANTA MARIA SOPRA MINERVAAN”

ITALIAN MATKAILUA NUOREN MARY STENBÄCKIN (1881-1926) SILMIN

Eva Norrman
Tohtorikoulutettava, englannin kieli ja kirjallisuus, Åbo Akademi

Olin Villa Lanten tutkimusresidenssissä loppuvuodesta 2022 työstääkseni väitöskirjaani Mary Stenbäckin (o.s. Longman) elämästä ja matkapäiväkirjoista. Pääsin kahden kuukauden residenssikauteni aikana Suomen Rooman-instituutin kirjaston lisäksi kahteen muuhun kirjastoon keräämään aiheeseeni liittyvää materiaalia: Biblioteca Hertzianaan ja British School at Romeen. Molemmissa on runsaasti matkakirjallisuutta ja ainestoa Italian matkailusta. Sain Villa Lanten henkilökunnalta myös apua italiankielisten kirjeiden laatimiseen arkistoihin Italiassa, kun yritin selvittää Maryn matkakertomuksissaan mainitsemia henkilöitä, vierailin Pompeijissa nähdäkseni omin silmin Maryn kuvailemia havaintoja ja tutustuin British School at Romen illanvietossa muiden instituuttien vierailijoihin. Residenssikauteni jälkeen seuraan Maryn jalanjälkiä Palermossa, Taorminassa ja Venetsiassa.

Jatka lukemista ”ITALIAN MATKAILUA NUOREN MARY STENBÄCKIN (1881-1926) SILMIN”

KADONNEEN TEATTERIN METSÄSTÄJÄT

Kristian Wester
Historian oppiaineen opiskelija, Tampereen yliopisto

Tapasin uudet kollegani Villa Lanten pihassa aurinkoisena syyskuisena maanantaiaamuna viiden päivän bussimatkustuksen jälkeen. Yhteisenä määränpäänämme olivat Castrum Novumin arkeologiset kaivaukset Santa Marinellan rantakaupungissa noin 60 kilometriä Roomasta luoteeseen. Siellä tehtävänämme oli tulevan kuukauden aikana kaivaa esille keisariaikainen roomalainen teatteri. Matka Roomasta Santa Marinellaan vie noin tunnin, joten meillä oli hyvin aikaa seurata kuinka jokapäiväisestä espressoisesta sykkeestään täysin rinnoin nauttiva suurkaupunki jäi hiljalleen taaksemme ja muuttui kauniiden pusikkoisten kukkuloiden reunustamiksi pikkukyliksi.  Tiesimme, että seuraavat neljä viikkoa tulisivat olemaan hikiset, sillä auringon paahde Roomassa ja sen lähiseuduilla on vielä syyskuussakin jokseenkin armoton. Mutta ennen kaikkea ne olisivat monella tavoin elämämme antoisimmat, sillä mikä voisikaan olla nuorelle antiikista kiinnostuneelle yliopisto-opiskelijalle parempi tapa tutustua intohimonsa kohteeseen kuin upottaa itsensä siihen kirjaimellisesti kyynärvarsia myöten aina kahden metrin syvyyteen asti.

Jatka lukemista ”KADONNEEN TEATTERIN METSÄSTÄJÄT”

ANTIIKIN HERJAUKSIA ROOMASTA JA POMPEJISTA – STIPENDIAATIN VUOSI VILLA LANTESSA

Joonas Vanhala
väitöskirjatutkija, Turun yliopisto
Wihurin stipendiaatti 2021–2022

”Oppius, senkin narri, varas, pikku näpistelijä!” Näin kirjoitti joku pompejilaisen talon seinälle melkein kaksi tuhatta vuotta sitten. Tutkin väitöskirjassani tämän tapaisia herjauksia Pompejin seinäkirjoituksissa ja roomalaisissa runoissa. Syyskuusta 2021 elokuuhun 2022 sain tehdä tutkimustani Wihurin stipendiaattina Suomen Rooman-instituutissa. Stipendiaattikauteni aikana tein matkoja Pompejiin, keräsin tutkimuskirjallisuutta Rooman kirjastoissa, osallistuin seminaareihin ja konferensseihin ja tutustuin lukuisiin ihmisiin.

Tutkimusmatkalla Pompejissa marraskuussa 2021.
Jatka lukemista ”ANTIIKIN HERJAUKSIA ROOMASTA JA POMPEJISTA – STIPENDIAATIN VUOSI VILLA LANTESSA”

ROOMAN YHTEISÖPUUTARHAT

Pekka Niskanen
Villa Lanten residenssitaiteilija, heinä-syyskuu 2022

Korkealta Tiberjoen viereiseltä kadulta näkyy alhaalla joessa kaksi proomua. Minusta ne vaikuttavat unohdetulta yhteisöpuutarhalta. Puutarhan rakenne on mielikuvituksellinen ja sattumanvarainen. Alhaalta katsottuna proomut ovat alkaneet tuottaa kasvillisuutta sisuksistaan ilman tarkkaa suunnitelmaa. En kuitenkaan pysty ymmärtämään, kuinka proomun sisuksista voi kasvaa kokonaisia puita. Pystyn selittämään ne kaupungin puiden ja kasvien resilienssinä vääjäämättömässä ilmastonmuutoksessa. Proomut muuttavat suhdettani roomalaiseen kaupunkiympäristöön. Päätän, että kaadettujen puiden kasvillisuutta puskevat lahot kannot ovat osa Rooman uutta yhteisöllisyyttä eivätkä kaupungin välinpitämättömyyttä. Sattumanvarainen kasvillisuus tunkee esiin asfaltoidun ja laatoitetun kaupungin raoista ja rei’istä. Annan Rooman ja sen muutoksen tapahtua hitaasti silmieni edessä.

Jatka lukemista ”ROOMAN YHTEISÖPUUTARHAT”

ESIKUVIA, VAIKUTTEITA JA TULKINTOJA – IKUINEN KAUPUNKI INSPIRAATION JA INTERTEKSTUAALISUUDEN LÄHTEENÄ

Asta Kihlman
FT, Turun yliopisto, Amos Anderson -stipendiaatti 2019

Bulgarialais-ranskalainen filosofi Julia Kristeva esitteli intertekstuaalisuuden käsitteen vuonna 1969 julkaistussa kirjoituksessa Séméiôtiké: recherches pour une sémanalyse. Kristevan mukaan yksikään teksti tai teos ei ole alkuperäinen ja ainutlaatuinen vaan koostuu loputtomista viittauksista ja sitaateista, jotka sitovat sen toisiin teksteihin tai teoksiin. Näin määriteltynä jokainen teksti ja teos on eräänlainen mosaiikki tai dialogi.

Minulla oli ilo tutustua Amos Anderson -stipendiaattina keväällä 2020 muutaman viikon ajan Rooman taiteen monikerroksiseen mosaiikkiin. Sitten pandemia sulki maailman.

Jatka lukemista ”ESIKUVIA, VAIKUTTEITA JA TULKINTOJA – IKUINEN KAUPUNKI INSPIRAATION JA INTERTEKSTUAALISUUDEN LÄHTEENÄ”

HUOKUVA HISTORIA JA HILJAISET KADUT – ELÄINTUTKIMUSTA IKUISESSA KAUPUNGISSA

Miika Remahl
Tohtorikoulutettava (Helsingin yliopisto) ja Wihurin stipendiaatti 2020–21.

Saapuminen levollisen kauneuden keskelle

Aloitin Wihurin stipendiaattina syyskuun alussa 2020, jolloin myös saavuin Villa Lanteen. Pandemia ei ollut onneksi kurittanut Roomaa yhtä pahasti kuin vaikkapa Pohjois-Italiaa, joten saapuessani rajoitukset olivat melko lievät. Esimerkiksi kasvomaskia ei ollut pakko pitää kaikkialla ulkona liikkuessa. Instituutin elämänmenoon tutustuminen onnistuikin wihuristikauteni alkuvaiheessa vielä jokseenkin tavanomaiseen tapaan. Tähän tuli kuitenkin muutos jo reilun kuukauden jälkeen, kun tartuntojen lisäännyttyä ensin määrättiin yleinen maskipakko ja lopulta instituutit, museot ja monet liikkeet menivät kiinni. Myös hallintoalueiden välinen matkustus muuttui todella vaikeaksi, samoin kuin Italiaan matkustaminen ylipäätään. Toisin sanoen Italia meni kiinni, etenkin turisteilta. Tämä tapahtui lokakuun puolivälin 2020 aikoihin, ja kovat rajoitukset pysyivät voimassa enemmän tai vähemmän aina huhti–toukokuuhun 2021 asti.

Jatka lukemista ”HUOKUVA HISTORIA JA HILJAISET KADUT – ELÄINTUTKIMUSTA IKUISESSA KAUPUNGISSA”

SUURKAUPUNKI ILMAN PILVENPIIRTÄJIÄ

Harri Hautajärvi
Arkkitehti, tekniikan tohtori ja tietokirjailija sekä laajaa keskustelua synnyttäneen pamfletin Kenen kaupunki? Helsingin kaupunkisuunnittelu ja kulttuuriympäristö törmäyskurssilla (2021) toimittaja ja kirjoittaja


Enpä olisi uskonut näkeväni Piazza Navonaa ja monta muuta Rooman tunnettua aukiota päiväsaikaan miltei tyhjinä: vain muutamia lähikortteleiden asukkaita ja palloa potkivia poikia. Keväällä 2021 sain kokea Rooman lähes autiona, sitten puolityhjänä, kun työskentelin parin kuukauden ajan Villa Lantessa.

Jatka lukemista ”SUURKAUPUNKI ILMAN PILVENPIIRTÄJIÄ”

QUATTRO GENERAZIONI DI RICERCATORI FINLANDESI A POMPEI

Paavo Castrén
professore emerito di filologia classica (Università di Helsinki), direttore del progetto di ricerca EPUH 2002-09

Il testo si basa sulla conferenza tenuta dall'autore il 7 aprile 2021 nell'occasione della presentazione del volume pubblicato dall'EPUH - Expeditio Pompeiana Universitatis Helsingiensis. La registrazione dell'evento è disponibile qui.

Da molto tempo Pompei gode di particolare interesse, scientifico e anche turistico, da parte del pubblico finlandese. Di fatti, c’è una lunga tradizione di studi finlandesi su Pompei, molte mostre su diversi aspetti di Pompei hanno avuto numerosissimi visitatori, e conferenze e libri divulgativi hanno portato i risultati degli studi a conoscenza anche del grande pubblico.

Jatka lukemista ”QUATTRO GENERAZIONI DI RICERCATORI FINLANDESI A POMPEI”