ITALIAN MATKAILUA NUOREN MARY STENBÄCKIN (1881-1926) SILMIN

Eva Norrman
Tohtorikoulutettava, englannin kieli ja kirjallisuus, Åbo Akademi

Olin Villa Lanten tutkimusresidenssissä loppuvuodesta 2022 työstääkseni väitöskirjaani Mary Stenbäckin (o.s. Longman) elämästä ja matkapäiväkirjoista. Pääsin kahden kuukauden residenssikauteni aikana Suomen Rooman-instituutin kirjaston lisäksi kahteen muuhun kirjastoon keräämään aiheeseeni liittyvää materiaalia: Biblioteca Hertzianaan ja British School at Romeen. Molemmissa on runsaasti matkakirjallisuutta ja ainestoa Italian matkailusta. Sain Villa Lanten henkilökunnalta myös apua italiankielisten kirjeiden laatimiseen arkistoihin Italiassa, kun yritin selvittää Maryn matkakertomuksissaan mainitsemia henkilöitä, vierailin Pompeijissa nähdäkseni omin silmin Maryn kuvailemia havaintoja ja tutustuin British School at Romen illanvietossa muiden instituuttien vierailijoihin. Residenssikauteni jälkeen seuraan Maryn jalanjälkiä Palermossa, Taorminassa ja Venetsiassa.

Mutta kuka Mary Stenbäck oikein oli, ja miksi olen niin kiinnostunut hänen elämästään ja matkakertomuksistaan?            

Mary oli kulttuurista kiinnostunut matkailija, päiväkirjailija, tutkija, aktivisti, toimittaja ja kääntäjä. Mary Stenbäckin vanhemmat olivat kustannusyhtiö Longmanin johtaja Charles J. Longman (1852–1934) ja Harriet Ann Evans (1857-1938), ja hänen enonsa oli englantilainen arkeologi Sir Arthur Evans (1851-1941), joka tuli tunnetuksi Knossoksen palatsin kaivausten johtamisesta Kreetalla 1899. Kaivausten aikoihin Mary oli nuori klassillisten kielten ja antiikin kulttuurin opiskelija Cambridgen Girton Collegessa (1900-1904). Keväisin hän matkusti setänsä William Minet’n (1851–1933) ja serkkunsa Susan Minet’n (1884–1976) kanssa Italiaan (1900 ja 1901) ja vieraili vuonna 1903 myös Kreetalla enonsa johtamilla kaivauksilla.

Neljässä mustassa vihossa Mary kuvailee matkojensa kulkua, nähtävyyksiä, taidetta ja kohdemaan kulttuuria, toisinaan analysoiden ja viitaten viktoriaanisen Englannin tunnettuun taidekriitikko John Ruskiniin tai Badekerin matkaoppaaseen, ja toisinaan leikillisen hauskaan tyyliin lukijan viihdyttämiseksi. Mary sai luonnollisesti myös tukea opintoihinsa päiväkirjojensa merkinnöistä – hän piti esimerkiksi esitelmän ”Some Cities in Sicily” Girton Collegen Classical Clubille Sisilian-matkansa jälkeen. Matkoihin kuului myös vierailut mm. marsalaviinillä rikastuneen Whitakerin perheen luona Palermossa ja tutustuminen arkeologi ja poliitikko Austen Henry Layardin taidekokoelmaan Ca’ Cappellossa Venetsiassa.

Vuosien 1900, 1901 ja 1903 matkakertomukset, sekä Maryn 13-vuotiaana kirjoittama matkapäiväkirja Sveitsin matkaltaan vuodelta 1894 löytyvät Åbo Akademin kirjaston käsikirjoituskokoelmista. On ollut kiehtovaa seurata Stenbäckin matkailua päivämerkintöjen kautta, verrata hänen kokemuksiaan muihin sen ajan matkailijoiden kirjoituksiin Biblioteca Hertzianassa ja British School at Romessa ja nähdä hänen kuvailemiaan asioita ensimmäistä kertaa myös omin silmin residenssikauteni aikana.

Mutta hetkinen, miten ihmeessä Maryn matkakertomukset päätyivät Turkuun?

Kaiken takana on yhdistelmä politiikkaa, rakkautta ja arkeologiaa. Mary kiinnostui varhain politiikasta ja perusti opiskelutoverinsa kanssa Girtonissa ”parlamentin”, jossa opiskelijat harjoittelivat puheiden pitämistä ja väittelyä. Valmistuttuaan Mary opiskeli London School of Economicsissa ja työskenteli tutkijana Beatrice Webbille, joka toimi Britannian köyhänhoitolain uudistusta valmistelevassa asiantuntijakomiteassa. Mary toimi myös sihteerinä työväenpuolueeseen kytkeytyneessä Women’s Labour Leaguessä, joka ajoi naisten äänioikeutta ja poliittista edustusta parlamentissa ja paikallisosastoissa.

Kirjailija ja poliitikko Aino Malmberg kuvailee kirjassaan Voimakasta Väkeä (1926, 56-57) miten hän tutustui Maryyn vieraillessaan englantilaisen sosiaalireformisti Margaret MacDonaldin luona: ”MacDonald oli jo minut huomannut ja vei sisään esitelläkseen minut “hyville ystäville”. Noita hyviä ystäviä oli kolme, tohtori [Marion] Phillips, tohtori [Ethel] Bentham, ja neiti Longman. […] Yksi heistä, neiti Mary Longman, tuli kokonaan meidän omaksemme, koska hän meni naimisiin Suomen Matkailijayhdistyksen sihteerin, Wolter Stenbäckin kanssa ja asettui asumaan Suomeen. Ikävä vain, että molemmat tohtorit eivät seuranneet hänen hyvää esimerkkiään!”.

Suomessa Mary toimi The Times -lehden kirjeenvaihtajana 1923–26 ja käänsi Suomeen liittyvää kirjallisuutta. Maryn kuoltua hänen Kreetalainen kokoelmansa, 23-osainen esineistö, lahjoitettiin Suomen Kansallismuseoon hänen miehensä Wolter Stenbäckin (1884-1956) toimesta (Pietilä-Castrén, 2007). Wolter lahjoitti myös päiväkirjat arkistoon, koska vuoden 1903 matkakertomus valaisi esineiden alkuperää. Mary ja hänen serkkunsa Susan olivat vieraillessaan Knossoksen kaivauksilla ottaneet mukaansa löytämiään pieniä esineitä, kuten tuolloin oli tapana. Pietilä-Castrén (2018) huomauttaa, että Arthur Evansin kaivausapulaiset olivat luultavasti käyneet kätkemässä esineet luolaan, josta Susan ja Mary ”löysivät” ne, ja veivät mukanaan taskuissaan.  

Lukusuositukset:       

Pietilä-Castrén, Leena, The Graeco-roman Terracotta Figurines of Finland and Their Collectors, Finnish Institute at Athens, 2007.

Pietilä-Castrén, Leena, ”Suomalaisista antiikkikokoelmista – keräilijät ja heidän esineensä”, Taidehistoriallisia Tutkimuksia, 50, Taidehistorian seura, Helsinki, 2018, 117-211.

Riva, Cecilia, ”The Ca’ Capello Layard and its art collection: a forgotten Anglo-Venetian treasure house of the late nineteenth-century”, The Colnaghi Studies Journal, 06 March 2020.

Åbo Akademin kirjasto, käsikirjoituskokoelmat, Stenbäck, Wolter, vol. 15.