ANTIIKIN HERJAUKSIA ROOMASTA JA POMPEJISTA – STIPENDIAATIN VUOSI VILLA LANTESSA

Joonas Vanhala
väitöskirjatutkija, Turun yliopisto
Wihurin stipendiaatti 2021–2022

”Oppius, senkin narri, varas, pikku näpistelijä!” Näin kirjoitti joku pompejilaisen talon seinälle melkein kaksi tuhatta vuotta sitten. Tutkin väitöskirjassani tämän tapaisia herjauksia Pompejin seinäkirjoituksissa ja roomalaisissa runoissa. Syyskuusta 2021 elokuuhun 2022 sain tehdä tutkimustani Wihurin stipendiaattina Suomen Rooman-instituutissa. Stipendiaattikauteni aikana tein matkoja Pompejiin, keräsin tutkimuskirjallisuutta Rooman kirjastoissa, osallistuin seminaareihin ja konferensseihin ja tutustuin lukuisiin ihmisiin.

Tutkimusmatkalla Pompejissa marraskuussa 2021.

Tutkimukseni kannalta merkittävimpiä hetkiä olivat kolme noin viikon pituista tutkimusmatkaani Pompejiin. Tutkin Pompejissa niitä seinäkirjoituksia, jotka yhä ovat säilyneet, ja kartoitin paikkoja, joista herjauksia on löytynyt. Näin sain tarkemman käsityksen seinäkirjoitusten ulkoasusta, kirjoitustavoista, sijainnista ja siitä, minkälaiseen ympäristöön ne oli raapustettu. Esimerkiksi seksuaaliset hävyttömyydet näyttäytyvät aivan erilaisina riippuen siitä, onko ne kirjoitettu ilotalon makuuhuoneeseen vai yksityistalon aulaan. Pääsin tutustumaan myös aivan viimeisimpiin Pompejissa tehtyihin kaivauksiin, joissa on löytynyt runsaasti uusia seinäkirjoituksia, näiden joukossa luonnollisesti myös herjauksia.

Yksi uusimmissa kaivauksissa löydetyistä seinäkirjoituksista, ”Leporis fellas” eli ”Leporis, sinä imet kullia”.

Tapasin Pompejissa monia muita tutkijoita, erityisesti kesäkuun matkallani, jolloin Pompejissa oli käynnissä useita arkeologisia kaivauksia ja tutkimuksia. Yksi tiimi oli dokumentoissa Pompejin teatterin seinäkirjoituksia ja piirroksia, jotka ovat keskeisiä minunkin tutkimuksessani. Satuin myös olemaan paikalla, kun Pompejista löydettiin kilpikonnan jäänteet, joista uutisoitiin laajasti.

Vertailukohtana Pompejin seinäkirjoituksille tutkin myös runoilija Martialiksen runoja, joissa on paljon samanlaista herjaavaa materiaalia kuin Pompejissa. Tarkastelen erityisesti herjausten taustalla vaikuttaneita stereotypioita ja ennakkoluuloja. Martialis herjasi esimerkiksi pröystäileviä nousukkaita, epäpäteviä lääkäreitä, himokkaita naisia ja vanhoja miehiä.

Kaljua miestä esittävä piirros Pompejin Mysteerien villan seinällä. Piirroksen yläpuolelle on kirjoitettu ”Rufust est” eli ”tämä on Rufus”.

Martialiksen runoihinkin sain monia uusia näkökulmia Rooman vuoteni aikana. Martialis kirjoitti ja julkaisi suurimman osan runoistaan juuri Roomassa ja kuvasi niissä Rooman arkista elämää. Kirjoittipa Martialis myös yhden runon, joka kuvaa näkymiä Gianicolo-kukkulalta, jolla Villa Lante nyt seisoo. Villa Lantessa asuessani saatoin kuvitella todella kulkevani Martialiksen jalanjäljissä.

Roomassa työskennellessäni keskityin analysoimaan tutkimusaineistoani ja keräämään tutkimuskirjallisuutta. Hyödynsin niin Villa Lanten kuin lähellä sijaitsevan American Academyn kokoelmia. Hankin myös monia tärkeitä lähdeteoksia omaan käsikirjastooni.

Sain vuoden aikana useita tilaisuuksia esitelmöidä ja keskustella tutkimusaiheestani. Heti syksyn aluksi puhuin tutkimuksestani Circolo Gianicolense -seminaarissa, joka kokoaa tutkijoita Suomen, Norjan ja Yhdysvaltojen instituuteista.

Pidin esitelmän tutkimuksestani Circolo Gianicolense -seminaarissa lokakuussa 2021. Kuva: Jenni Junnila 2021

Tammikuussa esitelmöin kansainvälisen arkeologisen järjestön AIAC:n tilaisuudessa Villa Lantessa ja toukokuussa osallistuin Pompejia tutkivien väitöskirjatutkijoiden pienimuotoiseen konferenssiin Baselissa. Sain kaikista näistä tilaisuuksista hyvää palautetta tutkimuksestani ja uusia suuntaviivoja ja oivalluksia. Sain myös monia tärkeitä kontakteja erityisesti Pompeji-tutkijoiden piiristä.

Minua pyydettiin pitämään myös muutamia luentoja ja opastuksia eri kursseilla. Syksyllä luennoin piirtokirjoituksista instituutin johdantokurssilla ja keväällä kerroin omasta tutkimuksestani instituutin tieteellisellä kurssilla. Sain lisäksi opastaa instituutin kurssilaisia niin Ostiassa kuin Pompejissakin.

Historian opettajia opastamassa Pompejissa kesäkuussa 2022. Kuva: Helena Aistrich 2022

Erityisen arvokkaita olivat lukuisat kohtaamiset Villa Lantessa. Laskujeni mukaan tapasin instituutissa vuoden aikana yli sata residenssiasukasta sekä paljon muita vieraita. Jotkut kohtasin vain lyhyesti, mutta monien asukkaiden kanssa vietin paljon aikaa Lanten terassilla ja erilaisilla retkillä. Stipendiaattikauteni alussa viime syksynä Lantessa oli myös muita stipendiaatteja, joista muodostui itselleni tärkeä ystäväporukka. Roomassa vietetyn ajan lisäksi olemme tavanneet Suomessa, ja elokuussa menimme yhdessä pitämään paneelia kulttuurihistorian konferenssiin Veronaan. Kohtaamiset Lantessa eri alojen tutkijoiden ja taiteilijoiden kanssa ovat poikineet myös monenlaisia muita ideoita mahdollisesta tulevasta yhteistyöstä.

Stipendiaattikollegojen Juha Isotalon ja Saara Kauppisen kanssa retkellä Villa Adrianassa joulukuussa 2021.

Kaikkea kokemaani en vielä edes osaa pukea sanoiksi. Tutkimukseni on edennyt ja tutkimukseni suunta tarkentunut, mutta Roomassa työskentelyni todellisia tuloksia näen luultavasti vasta myöhemmin. Stipendiaattivuoteni osui hyvään kohtaan, koska olin vasta tutkimukseni alkuvaiheessa, ja sain vuoden aikana rauhassa miettiä, mihin suuntaan haluan tutkimustani viedä. Edellä mainitut monet kohtaamiset ja keskustelut ovat myös herättäneet ajatuksia, joita yhä kypsyttelen.

Kiitos Suomen Rooman-instituutille ja Jenny ja Antti Wihurin rahastolle siitä, että sain viettää tämän vuoden Roomassa. Kiitos myös kaikille niille ihmisille, joita tapasin vuoden aikana Villa Lantessa. Tämä kokemus inspiroi ja kantaa tutkimustani eteenpäin vielä pitkään.

Tutkimuksestani:
Blogi: https://patinaticum.blogspot.com
Twitter: @joonas_vanhala, #RoomalainenHerjaus

Kirjallisuutta:
Ari Saastamoinen, Räävitöntä! — Pompejilaisia graffiteja, Gaudeamus 2020.
Marja-Liisa Polkunen, Martialis – Venus, viini ja vapaus. Epigrammeja, Otava 2001.

Kuvat ovat kirjoittajan paitsi Circolo Scandinavo -tapahtumasta (kolmanneksi viimeinen, Jenni Junnila 2021) sekä Pompejissa taltioidut otokset (toiseksi viimeinen, Helena Aistrich 2022).

AMOS ANDERSON

Ria BergSuomen Rooman-instituutin johtaja Amos Andersonin (1878–1961) nimi on useimmille suomalaisille tuttu: hän oli omin avuin rikkauteen noussut miljonääri ja lehtikeisari, mutta myös suuri kulttuurin suosija, jonka perintöä jatkaa Helsingin keskustan Amos Rex -museo. Mutta mikä side yhdisti hänet Roomaan ja Suomen instituuttiin?

KADONNEEN TEATTERIN METSÄSTÄJÄT

Kristian WesterHistorian oppiaineen opiskelija, Tampereen yliopisto Tapasin uudet kollegani Villa Lanten pihassa aurinkoisena syyskuisena maanantaiaamuna viiden päivän bussimatkustuksen jälkeen. Yhteisenä määränpäänämme olivat Castrum Novumin arkeologiset kaivaukset Santa Marinellan rantakaupungissa noin 60 kilometriä Roomasta luoteeseen. Siellä tehtävänämme oli tulevan kuukauden aikana kaivaa esille keisariaikainen roomalainen teatteri. Matka Roomasta Santa Marinellaan vie noin tunnin, joten meillä oli … Jatka lukemista ”KADONNEEN TEATTERIN METSÄSTÄJÄT”

ROOMAN YHTEISÖPUUTARHAT

Pekka NiskanenVilla Lanten residenssitaiteilija, heinä-syyskuu 2022 Korkealta Tiberjoen viereiseltä kadulta näkyy alhaalla joessa kaksi proomua. Minusta ne vaikuttavat unohdetulta yhteisöpuutarhalta. Puutarhan rakenne on mielikuvituksellinen ja sattumanvarainen. Alhaalta katsottuna proomut ovat alkaneet tuottaa kasvillisuutta sisuksistaan ilman tarkkaa suunnitelmaa. En kuitenkaan pysty ymmärtämään, kuinka proomun sisuksista voi kasvaa kokonaisia puita. Pystyn selittämään ne kaupungin puiden ja kasvien … Jatka lukemista ”ROOMAN YHTEISÖPUUTARHAT”

KIELEN TAIKAA – MAAGISIA TEKSTEJÄ TUTKIMASSA

Saara Kauppinen,FT, antiikintutkija, Helsingin yliopistoInstituutin tutkijastipendiaatti 2021 Gianicolo-kukkulan juurella on pieni puoti, jonka oven päällä lukee suurin kirjaimin MAGIA. Ei ole vaikea arvata, mihin kaupan liiketoiminta keskittyy. Myös maineikkaassa Tombolinin kirjakaupassa myydään tutkimuskirjallisuuden ohessa esimerkiksi tarot-kortteja. Salamyhkäisenä pidetty magia limittyy suurkaupungin arkeen.

RAJASEUTUJEN IHMISET ANTIIKIN ROOMALAISTEN JA KREIKKALAISTEN SILMIN

Juha Isotaloväitöskirjatutkija, Turun yliopistoInstituutin Amos Anderson-stipendiaatti 2021 ”Jokaisella neurilla on ennalta määrätty aikansa, jolloin he – jos he niin haluavat – muuttuvat susiksi ja takaisin entiseen muotoonsa”, kirjoitti roomalainen maantieteilijä Pomponius Mela. Hän oli varhaisin roomalainen maantieteilijä. Hän kirjoitti aikansa tunnettua maailmaa ja kansoja kuvaavan teoksen De Situ Orbis noin vuonna 43. Siihen sisältyvässä osassa … Jatka lukemista ”RAJASEUTUJEN IHMISET ANTIIKIN ROOMALAISTEN JA KREIKKALAISTEN SILMIN”

HUOKUVA HISTORIA JA HILJAISET KADUT – ELÄINTUTKIMUSTA IKUISESSA KAUPUNGISSA

Miika Remahl Tohtorikoulutettava (Helsingin yliopisto) ja Wihurin stipendiaatti 2020–21. Saapuminen levollisen kauneuden keskelle Aloitin Wihurin stipendiaattina syyskuun alussa 2020, jolloin myös saavuin Villa Lanteen. Pandemia ei ollut onneksi kurittanut Roomaa yhtä pahasti kuin vaikkapa Pohjois-Italiaa, joten saapuessani rajoitukset olivat melko lievät. Esimerkiksi kasvomaskia ei ollut pakko pitää kaikkialla ulkona liikkuessa. Instituutin elämänmenoon tutustuminen onnistuikin wihuristikauteni … Jatka lukemista ”HUOKUVA HISTORIA JA HILJAISET KADUT – ELÄINTUTKIMUSTA IKUISESSA KAUPUNGISSA”

KUKA MASKITTAISI LIIKASEN?: HARJOITTELIJAN KUULUMISIA INSTITUUTIN TOISESTA POIKKEUSKEVÄÄSTÄ

Heli Marttila EDUFI-harjoittelija, kevät 2021 Kun saavuin Roomaan harjoitteluni alussa tammikuussa 2021, koronapandemian ensimmäinen vuosipäivä oli lähellä. Olin muuttanut Toscanaan jo syyskuussa, joten syksyn ja talven aikana olin ehtinyt totutella tapaan, jolla Italiassa on reagoitu pandemian aiheuttamiin kriisitilanteisiin, eli tartuntatilastojen käyrissä tapahtuvien muutosten perusteella viikoittain tehtyihin ratkaisuihin. Toisin sanoen olin onnekas, sillä tiesin jo ennen … Jatka lukemista ”KUKA MASKITTAISI LIIKASEN?: HARJOITTELIJAN KUULUMISIA INSTITUUTIN TOISESTA POIKKEUSKEVÄÄSTÄ”

SUURKAUPUNKI ILMAN PILVENPIIRTÄJIÄ

Harri Hautajärvi Arkkitehti, tekniikan tohtori ja tietokirjailija sekä laajaa keskustelua synnyttäneen pamfletin Kenen kaupunki? Helsingin kaupunkisuunnittelu ja kulttuuriympäristö törmäyskurssilla (2021) toimittaja ja kirjoittaja Enpä olisi uskonut näkeväni Piazza Navonaa ja monta muuta Rooman tunnettua aukiota päiväsaikaan miltei tyhjinä: vain muutamia lähikortteleiden asukkaita ja palloa potkivia poikia. Keväällä 2021 sain kokea Rooman lähes autiona, sitten puolityhjänä, … Jatka lukemista ”SUURKAUPUNKI ILMAN PILVENPIIRTÄJIÄ”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: