ANTIIKIN HERJAUKSIA ROOMASTA JA POMPEJISTA – STIPENDIAATIN VUOSI VILLA LANTESSA

Joonas Vanhala
väitöskirjatutkija, Turun yliopisto
Wihurin stipendiaatti 2021–2022

”Oppius, senkin narri, varas, pikku näpistelijä!” Näin kirjoitti joku pompejilaisen talon seinälle melkein kaksi tuhatta vuotta sitten. Tutkin väitöskirjassani tämän tapaisia herjauksia Pompejin seinäkirjoituksissa ja roomalaisissa runoissa. Syyskuusta 2021 elokuuhun 2022 sain tehdä tutkimustani Wihurin stipendiaattina Suomen Rooman-instituutissa. Stipendiaattikauteni aikana tein matkoja Pompejiin, keräsin tutkimuskirjallisuutta Rooman kirjastoissa, osallistuin seminaareihin ja konferensseihin ja tutustuin lukuisiin ihmisiin.

Tutkimusmatkalla Pompejissa marraskuussa 2021.

Tutkimukseni kannalta merkittävimpiä hetkiä olivat kolme noin viikon pituista tutkimusmatkaani Pompejiin. Tutkin Pompejissa niitä seinäkirjoituksia, jotka yhä ovat säilyneet, ja kartoitin paikkoja, joista herjauksia on löytynyt. Näin sain tarkemman käsityksen seinäkirjoitusten ulkoasusta, kirjoitustavoista, sijainnista ja siitä, minkälaiseen ympäristöön ne oli raapustettu. Esimerkiksi seksuaaliset hävyttömyydet näyttäytyvät aivan erilaisina riippuen siitä, onko ne kirjoitettu ilotalon makuuhuoneeseen vai yksityistalon aulaan. Pääsin tutustumaan myös aivan viimeisimpiin Pompejissa tehtyihin kaivauksiin, joissa on löytynyt runsaasti uusia seinäkirjoituksia, näiden joukossa luonnollisesti myös herjauksia.

Yksi uusimmissa kaivauksissa löydetyistä seinäkirjoituksista, ”Leporis fellas” eli ”Leporis, sinä imet kullia”.

Tapasin Pompejissa monia muita tutkijoita, erityisesti kesäkuun matkallani, jolloin Pompejissa oli käynnissä useita arkeologisia kaivauksia ja tutkimuksia. Yksi tiimi oli dokumentoissa Pompejin teatterin seinäkirjoituksia ja piirroksia, jotka ovat keskeisiä minunkin tutkimuksessani. Satuin myös olemaan paikalla, kun Pompejista löydettiin kilpikonnan jäänteet, joista uutisoitiin laajasti.

Vertailukohtana Pompejin seinäkirjoituksille tutkin myös runoilija Martialiksen runoja, joissa on paljon samanlaista herjaavaa materiaalia kuin Pompejissa. Tarkastelen erityisesti herjausten taustalla vaikuttaneita stereotypioita ja ennakkoluuloja. Martialis herjasi esimerkiksi pröystäileviä nousukkaita, epäpäteviä lääkäreitä, himokkaita naisia ja vanhoja miehiä.

Kaljua miestä esittävä piirros Pompejin Mysteerien villan seinällä. Piirroksen yläpuolelle on kirjoitettu ”Rufust est” eli ”tämä on Rufus”.

Martialiksen runoihinkin sain monia uusia näkökulmia Rooman vuoteni aikana. Martialis kirjoitti ja julkaisi suurimman osan runoistaan juuri Roomassa ja kuvasi niissä Rooman arkista elämää. Kirjoittipa Martialis myös yhden runon, joka kuvaa näkymiä Gianicolo-kukkulalta, jolla Villa Lante nyt seisoo. Villa Lantessa asuessani saatoin kuvitella todella kulkevani Martialiksen jalanjäljissä.

Roomassa työskennellessäni keskityin analysoimaan tutkimusaineistoani ja keräämään tutkimuskirjallisuutta. Hyödynsin niin Villa Lanten kuin lähellä sijaitsevan American Academyn kokoelmia. Hankin myös monia tärkeitä lähdeteoksia omaan käsikirjastooni.

Sain vuoden aikana useita tilaisuuksia esitelmöidä ja keskustella tutkimusaiheestani. Heti syksyn aluksi puhuin tutkimuksestani Circolo Gianicolense -seminaarissa, joka kokoaa tutkijoita Suomen, Norjan ja Yhdysvaltojen instituuteista.

Pidin esitelmän tutkimuksestani Circolo Gianicolense -seminaarissa lokakuussa 2021. Kuva: Jenni Junnila 2021

Tammikuussa esitelmöin kansainvälisen arkeologisen järjestön AIAC:n tilaisuudessa Villa Lantessa ja toukokuussa osallistuin Pompejia tutkivien väitöskirjatutkijoiden pienimuotoiseen konferenssiin Baselissa. Sain kaikista näistä tilaisuuksista hyvää palautetta tutkimuksestani ja uusia suuntaviivoja ja oivalluksia. Sain myös monia tärkeitä kontakteja erityisesti Pompeji-tutkijoiden piiristä.

Minua pyydettiin pitämään myös muutamia luentoja ja opastuksia eri kursseilla. Syksyllä luennoin piirtokirjoituksista instituutin johdantokurssilla ja keväällä kerroin omasta tutkimuksestani instituutin tieteellisellä kurssilla. Sain lisäksi opastaa instituutin kurssilaisia niin Ostiassa kuin Pompejissakin.

Historian opettajia opastamassa Pompejissa kesäkuussa 2022. Kuva: Helena Aistrich 2022

Erityisen arvokkaita olivat lukuisat kohtaamiset Villa Lantessa. Laskujeni mukaan tapasin instituutissa vuoden aikana yli sata residenssiasukasta sekä paljon muita vieraita. Jotkut kohtasin vain lyhyesti, mutta monien asukkaiden kanssa vietin paljon aikaa Lanten terassilla ja erilaisilla retkillä. Stipendiaattikauteni alussa viime syksynä Lantessa oli myös muita stipendiaatteja, joista muodostui itselleni tärkeä ystäväporukka. Roomassa vietetyn ajan lisäksi olemme tavanneet Suomessa, ja elokuussa menimme yhdessä pitämään paneelia kulttuurihistorian konferenssiin Veronaan. Kohtaamiset Lantessa eri alojen tutkijoiden ja taiteilijoiden kanssa ovat poikineet myös monenlaisia muita ideoita mahdollisesta tulevasta yhteistyöstä.

Stipendiaattikollegojen Juha Isotalon ja Saara Kauppisen kanssa retkellä Villa Adrianassa joulukuussa 2021.

Kaikkea kokemaani en vielä edes osaa pukea sanoiksi. Tutkimukseni on edennyt ja tutkimukseni suunta tarkentunut, mutta Roomassa työskentelyni todellisia tuloksia näen luultavasti vasta myöhemmin. Stipendiaattivuoteni osui hyvään kohtaan, koska olin vasta tutkimukseni alkuvaiheessa, ja sain vuoden aikana rauhassa miettiä, mihin suuntaan haluan tutkimustani viedä. Edellä mainitut monet kohtaamiset ja keskustelut ovat myös herättäneet ajatuksia, joita yhä kypsyttelen.

Kiitos Suomen Rooman-instituutille ja Jenny ja Antti Wihurin rahastolle siitä, että sain viettää tämän vuoden Roomassa. Kiitos myös kaikille niille ihmisille, joita tapasin vuoden aikana Villa Lantessa. Tämä kokemus inspiroi ja kantaa tutkimustani eteenpäin vielä pitkään.

Tutkimuksestani:
Blogi: https://patinaticum.blogspot.com
Twitter: @joonas_vanhala, #RoomalainenHerjaus

Kirjallisuutta:
Ari Saastamoinen, Räävitöntä! — Pompejilaisia graffiteja, Gaudeamus 2020.
Marja-Liisa Polkunen, Martialis – Venus, viini ja vapaus. Epigrammeja, Otava 2001.

Kuvat ovat kirjoittajan paitsi Circolo Scandinavo -tapahtumasta (kolmanneksi viimeinen, Jenni Junnila 2021) sekä Pompejissa taltioidut otokset (toiseksi viimeinen, Helena Aistrich 2022).

ETRUSKIMUSEOIDEN KELLAREISSA

Jorma KaimioAntiikintutkija ja etruskologi Mihin Italian arkeologiset museot sijoittavat sadat tuhannet esineensä, jotka eivät ole tarpeeksi  näyttäviä vitriineihin pantaviksi? Tutkiessani ja julkaistessani vuosikymmenten ajan myöhäisetruskilaisia hautakiviä ja niiden tekstejä olen usein ollut tämän kysymyksen äärellä.

NOJATUOLIMATKA SANTA MARIA SOPRA MINERVAAN

Risto NordellMusiikki- ja kulttuuritoimittaja Roomassa on kirkkoja enemmän kuin vuodessa päiviä. Monien suosikkikirkkojeni joukosta valitsen tällä kertaa nojatuolimatkani kohteeksi Santa Maria sopra Minervan. Viimeksi pääsin käymään tässä remontin kourissakin vaikuttavaan pyhäkköön residenssijaksollani Villa Lantessa joulukuussa 2022.

ITALIAN MATKAILUA NUOREN MARY STENBÄCKIN (1881-1926) SILMIN

Eva NorrmanTohtorikoulutettava, englannin kieli ja kirjallisuus, Åbo Akademi Olin Villa Lanten tutkimusresidenssissä loppuvuodesta 2022 työstääkseni väitöskirjaani Mary Stenbäckin (o.s. Longman) elämästä ja matkapäiväkirjoista. Pääsin kahden kuukauden residenssikauteni aikana Suomen Rooman-instituutin kirjaston lisäksi kahteen muuhun kirjastoon keräämään aiheeseeni liittyvää materiaalia: Biblioteca Hertzianaan ja British School at Romeen. Molemmissa on runsaasti matkakirjallisuutta ja ainestoa Italian matkailusta. Sain…

AMOS ANDERSON E VILLA LANTE

Ria BergDirettrice dell’Institutum Romanum Finlandiae Il nome Amos Anderson (1878-1961) è ben conosciuto ai finlandesi: era un magnate che aveva creato da solo i suoi milioni, ma anche un mecenate, il cui nome è ancora portato da uno dei musei più centrali di Helsinki, Amos Rex. Ma qual’era il suo legame a Roma con l’istituto…

AMOS ANDERSON

Ria BergSuomen Rooman-instituutin johtaja Amos Andersonin (1878–1961) nimi on useimmille suomalaisille tuttu: hän oli omin avuin rikkauteen noussut miljonääri ja lehtikeisari, mutta myös suuri kulttuurin suosija, jonka perintöä jatkaa Helsingin keskustan Amos Rex -museo. Mutta mikä side yhdisti hänet Roomaan ja Suomen instituuttiin?

KADONNEEN TEATTERIN METSÄSTÄJÄT

Kristian WesterHistorian oppiaineen opiskelija, Tampereen yliopisto Tapasin uudet kollegani Villa Lanten pihassa aurinkoisena syyskuisena maanantaiaamuna viiden päivän bussimatkustuksen jälkeen. Yhteisenä määränpäänämme olivat Castrum Novumin arkeologiset kaivaukset Santa Marinellan rantakaupungissa noin 60 kilometriä Roomasta luoteeseen. Siellä tehtävänämme oli tulevan kuukauden aikana kaivaa esille keisariaikainen roomalainen teatteri. Matka Roomasta Santa Marinellaan vie noin tunnin, joten meillä oli…

KESKIAIKAISEN ARKIELÄMÄN JÄLKIÄ ETSIMÄSSÄ

Kirsi Vikmanväitöskirjatutkija, Helsingin yliopistoVilla Lanten Ystävät ry:n stipendiaatti 2021Keskiaikaiset käsikirjoitukset avaavat tien menneen ajan kulttuuriin. Vasikan tai lampaan nahasta taidolla tehtyjä pergamenttilehtiä, joihin on säilötty aimo annos tuon ajan elämää, voi tutkia erilaisista näkökulmista. Lukija keskittyy usein arvokkaiden pergamenttilehtien sisällön selvittämiseen. Kirjurimunkin sulkakynällä piirretyistä koukeroisista kirjaimista on ensin muotoiltava ymmärrettävä teksti ja sen jälkeen tulkittava…

NADINE HELBIG: MUSIIKKIA JA ARKEOLOGIAA ”EUROOPAN RISTEYKSESSÄ”

Ria BergSuomen Rooman-instituutin johtaja 1920-luvun lopulla nuhjuinen trastevereläinen hevoskuski Giacomo pysähtyi aina turisteja kuljettaessaan Villa Lanten portille ja huokasi hartaana: ”Täällä asui pyhimys”. Giacomo tarkoitti Villa Lantessa 35 vuotta asunutta Nadine Helbigiä, ”Trasteveren äitiä”, jonka kuolemasta tulee tänä vuonna kuluneeksi sata vuotta. Muiston vaalimiseksi Suomen Rooman-instituutti järjestää syksyllä 2022 Nadine Helbigin värikkäästä elämästä kertovan näyttelyn.

ESIKUVIA, VAIKUTTEITA JA TULKINTOJA – IKUINEN KAUPUNKI INSPIRAATION JA INTERTEKSTUAALISUUDEN LÄHTEENÄ

Asta KihlmanFT, Turun yliopisto, Amos Anderson -stipendiaatti 2019 Bulgarialais-ranskalainen filosofi Julia Kristeva esitteli intertekstuaalisuuden käsitteen vuonna 1969 julkaistussa kirjoituksessa Séméiôtiké: recherches pour une sémanalyse. Kristevan mukaan yksikään teksti tai teos ei ole alkuperäinen ja ainutlaatuinen vaan koostuu loputtomista viittauksista ja sitaateista, jotka sitovat sen toisiin teksteihin tai teoksiin. Näin määriteltynä jokainen teksti ja teos on…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: