KYLPYHUONEITA JA KURTISAANEJA VILLA LANTESSA

Ria Berg
Suomen Rooman-instituutin johtaja

Villa Lanten suunnittelija Giulio Romano tunnetaan taidehistoriassa antiikin klassisia linjoja ihailevana arkkitehtinä ja manieristisen taiteen edelläkävijänä. Hänen tuotannollaan on kuitenkin myös pikantimpi puoli, johon kuuluu mm. kokoelma eroottisia maalauksia – joilla on tietty yhteys Villa Lanteen.

Giulio, alkuperäiseltä sukunimeltään Pippi, syntyi Roomassa vuonna 1499. Syntyperänsä mukaan hän sai lisänimen Romano, roomalainen. Hän pääsi noin kymmenvuotiaana Raffaellon työpajaan oppipojaksi ja eteni pian mestarinsa suosikiksi. Raffaello oli paitsi hänen opettajansa myös eräänlainen isähahmo, ja maalaripaja oppipoikineen toimi kuin perhe. Työpaja toteutti rivakassa tahdissa Roomaan useita rakennus- ja maalaushankkeita, ja lahjakkaan Giulion kokemus karttui nopeasti. Raffaellon kuollessa yllättäen vuoden 1520 keväällä, 20-vuotias Giulio tuli työpajan johtajaksi. Raffaellon testamentin toimeenpanija oli Villa Lanten rakennuttaja Baldassarre Turini. Villa Lanten työmaa laitettiin alulle juuri näinä vuosina (1519–1521), ja sen toteuttajina olivat Giulion johdolla kaikki Raffaellon työpajan nuoret taiteilijat.

Kuten Villa Lanten klassisesta arkkitehtuurista voi huomata, Giulio tunsi antiikin taiteen hyvin. Hänen elämäkertansa kirjoittaja Vasari mainitsee hänen perehtyneen antiikin veistoksiin ja rakennuksiin niitä piirtämällä.

Voimme olettaa että Giulio Romano tunsi ja kopioi myös antiikin ajoilta säilyneitä eroottisia kuva-aiheita. Ehkä niistä inspiroituneena hän sai alkuvuonna 1524 poikkeuksellisen idean laatia eroottisen asentojen kuva-albumin, jonka Vasari mainitsee syvästi paheksuen: kuusitoista  kuvaa esitti ”kuinka monin tavoin, asennoin ja tyylein kunniattomat miehet makaavat naisten kanssa” (“in quanti diversi modi, attitudini e positure giacciono i disonesti uomini con le donne”).  

Antiikin tekstit kertovat jo Kreikassa ja Roomassa olleen vastaavia kuvakatalogeja, joita ei ole säilynyt kokonaisina, vaikka niitä tunnetaan osin seinämaalauksista ja käyttöesineiden koristeista. On arveltu, että Giulion suoranaisena mallina ja innoituksen lähteenä olisi ollut kokoelma roomalaisia spintria-kolikoita. Ne olivat pronssirahaa muistuttavia metallikiekkoja, joiden toisella puolella on kuvattu jokin eroottinen asento (figura Veneris) ja toisella numeraali, yleensä yhden ja 16:n välillä. Usein toistetun teorian mukaan tällaiset poletit olisivat antiikin Roomassa toimineet ilotalojen pääsylippuina. Todennäköisempää on kuitenkin, että ne kuuluvat nk. aleksandrialaisiin pelimerkkeihin, joissa toisella puolella on jokin, mihin tahansa aihepiiriin liittyvä kuva, ja toisella numero. Joitain tällaisia spintria-kolikoita omistivat Gonzaga-suvun herttuat, joiden palveluksessa Giulio myöhemmin toimi, ja ne olivat ehkä peräisin juuri häneltä.

Giulio Romano tarkoitti uskaliaan kuva-albuminsa vain yksityiseen käyttöön, harvalukuisen ja tarkasti valikoidun yleisön nähtäväksi. Hän kuitenkin antoi taiteilijaystävänsä Marcantonio Raimondin piirtää kuvista kopiot. Raimondi teki – mahdollisesti omin luvin – piirroksista myös grafiikanvedoksia ja alkoi myydä niitä. Ne alkoivat levitä salaa mutta räjähdysmäisen nopeasti paitsi Roomassa myös muualla Euroopassa. Kyseessä oli historian merkkipaalu: ensimmäinen kertaa Euroopan historiassa pornografista kuvamateriaalia levitettiin kaupallisesti. Paavin hovin suosikkirunoilija Pietro Aretino tarttui hänkin kuviin ja laati jokaiselle runomuotoisen, varsin kaunistelemattoman tekstin, joka usein oli kuvattujen hahmojen välisen dialogin muodossa. Nämä kuusitoista runoa tunnetaan nimellä Sonetti licenziosi (tai Sonetti sopra i XVI modi, Kevytmieliset sonetit).

Vaikka eroottisia kuva-aiheita oli jo ennenkin tehty eliitin yksityiskäyttöön ilman suurempia skandaaleita, nyt kyse oli erilaisesta ilmiöstä: ilman kontrollia laajalle leviävistä painokuvista. Lisäksi niissä oli kuvattu tavallisia aikalaisihmisiä eikä esimerkiksi antiikin mytologiaa tai jumalien rakkaussuhteita. Kuvasarjasta sai nopeasti kuulla myös paavi Clemens VII, joka ryhtyi välittömiin ankariin vastatoimiin. Paavin asiamiehet saivat nopeasti selville painokuvien tekijän. Paavin datariuksen Gian Maria Gibertin toimeksiannosta piirtäjä Marcantonio Raimondi suljettiin henkipattona vankilaan, josta hän vain hädin tuskin vapautui vaikutusvaltaisten ystäviensä avulla. Kaikki painokuvat vedettiin pois markkinoilta ja myös painolaatat tuhottiin. Operaatio oli niin tehokas, ettei yhtään kopiota täydellisestä Giulio Romanon kuvasarjasta tunneta (eikä myöskään alkuperäisiä maalauksia), mutta sarja on osin säilynyt kopioituina piraattiversioina. Paavin raivokasta reaktiota lietsoi myös se, että Lutherin teesit olivat vain pari vuotta aiemmin (1517) asettaneet vahvasti kyseenalaiseksi koko paavillisen Rooman moraalin.

Sonettien sepittäjä Pietro Aretino joutui pakenemaan Roomasta mutta palasi pian armahdettuna. Roomassa hän kuitenkin joutui heti tikarimiehen salamurhayrityksen kohteeksi, ehkä jopa paavin komennuksesta. Skandaalin ja vankilan pelko ahdisti varmasti myös kuvien alkuperäistä tekijää Giulio Romanoa, joka saman vuoden syksynä lähti kiireisesti Roomasta – Villa Lanten rakennustöiden ollessa vielä pahasti kesken – ja aloitti koko loppuelämänsä kestäneen työkauden Mantovassa, jossa hän suunnitteli mm. kuuluisimman rakennuksensa Palazzo Ten. Giulio Romanon kevyempää puolta heijastavista maalauksista on säilynyt mm. nykyään Eremitaasissa näytteillä oleva suuri öljyvärimaalaus ”Kaksi rakastavaista”.  

Giulio Romanon naismalleina olivat todennäkäisesti kurtisaanit. Hänen tiedetään myös koristelleen anonyymin varakkaan roomalaisen kurtisaanin hautakappelin Rooman S. Trinità dei Montin kirkossa, Espanjalaisten portaiden lähettyvillä. Kurtisaaneilla oli usein suora suhde taiteilijoihin, joiden malleina he toimivat. Kappelin koristelut on myöhemmin hävitetty.

Mutta miten tämä liittyy Villa Lanteen? Ainakin siten että koko skandaali tapahtui juuri sen rakennustöiden aikana. Villa Lanten kellareissa taas sijaitsi Vasarin mukaan kylpyhuone, stufetta, jonka seinille Giulio Romano itse oli maalannut kuvia Venuksesta ja Cupidosta sekä Apollosta ja Hyacinthos-nuorukaisesta. Emme tiedä kuinka kevytmielisiä ne olivat, sillä nämäkin maalaukset ovat sittemmin hävinneet jäljettömiin, emmekä edes tiedä missä tilassa kylpyhuone tarkkaan ottaen sijaitsi. Kadonneen kylpyhuoneen mysteeriä ja muita renessanssin Rooman kylpyhuoneita tutkittiin Suomen Rooman-instituutissa Henrik Liliuksen johtajakaudella.

Vaikka kylpyhuoneen Venus-kuvat eivät ole säilyneet, myös säilyneet maalaukset Villa Lanten nykyisissä toimistohuoneissa viittaavat hieman verhotummin kevyeen elämäniloon: kahdeksan kaunottaren tondo-muotokuvia kehystävät Venuksen myrtinoksat ja niillä istuvat varpuset, jotka ovat molemmat antiikin ajalta periytyviä aistillisen rakkauden symboleita.

Kirjallisuutta:

Giulio Romano: Arte e Desiderio (Palazzo Te, Mantova, 6 ottobre 2019 – 6 gennaio 2020), toim. Furlotti, B., Rebecchini, G., Wolk-Simon, L., 2019.

Quando gli dei si spogliano. Il bagno di Clemente VII a Castel Sant’Angelo e le altre stufe romane del primo cinquecento, Romana societa’ editrice 1984.