Suurkaupunki ilman pilvenpiirtäjiä

Harri Hautajärvi
Arkkitehti, tekniikan tohtori ja tietokirjailija sekä laajaa keskustelua synnyttäneen pamfletin Kenen kaupunki? Helsingin kaupunkisuunnittelu ja kulttuuriympäristö törmäyskurssilla (2021) toimittaja ja kirjoittaja


Enpä olisi uskonut näkeväni Piazza Navonaa ja monta muuta Rooman tunnettua aukiota päiväsaikaan miltei tyhjinä: vain muutamia lähikortteleiden asukkaita ja palloa potkivia poikia. Keväällä 2021 sain kokea Rooman lähes autiona, sitten puolityhjänä, kun työskentelin parin kuukauden ajan Villa Lantessa.

Moottoriliikenne oli laantunut, turistit olivat kaikonneet, eikä korviin kantautunut vedettävien matkalaukkujen rullausääntä. Taivas oli kirkkaan sininen, ilma raikas, ja kuului lintujen viserrystä. Käsillä oli erinomainen mahdollisuus tutustua Rooman kaupunkirakennustaiteeseen: katuihin, aukioihin, julkisivuihin, suihkulähteisiin, siltoihin, puistoihin, antiikin monumentteihin ja raunioihin. Kirkkojen sisätiloja sai ihailla usein yksikseen, samoin monia museoita. Sikstuksen kappelissakin oli vain parikymmentä ihmistä.

Fontana di Trevi
Trevin suihkulähde sai solista ilman turistien tungosta keväällä 2021. (kuva kirjoittajan)

Mieleeni muistuivat edelliset Rooman-matkani, joiden myötä olin lopulta tympääntynyt pauhaavaan liikenteeseen, moottoriteiksi muuttuneisiin Tiberin rantoihin, hitaisiin ja ruuhkaisiin bussimatkoihin ja yhä laajemmalle levittäytyvään liikaturismiin ja sille suunnattuihin palveluihin.

Roomassa on aina ollut matkailijoita. Keskiajalla tärkeimmät kadut ja kirkot olivat pyhiinvaellusturistien kansoittamia, ja monet noista paikoista kuuluvat edelleen kaupungin keskeisiin nähtävyyksiin. Koronapandemian matkailulle aiheuttama täydellinen katkos on harvinainen, ja sen pelätään vähentävän hotellien, ravintoloiden ja kauppojen määrää.

Kun rajoituksia höllennettiin, roomalaisista tuli oman kaupunkinsa turisteja. Ihmisiä hakeutui katsomaan niitä nähtävyyksiä ja museoita, joita he ovat normaalisti vältelleet sietämättömän turistitungoksen vuoksi. Puistojen ja lähiseudun virkistysalueiden suosio lisääntyi, kuten muissakin kaupungeissa.

Oma pyhiinvaelteluni Roomassa liittyi tällä kertaa kaupunkisuunnittelun, arkkitehtuurin ja kulttuuriympäristöjen ajankohtaisiin haasteisiin. Vaikka Suomi on nykyisin monella tapaa kehittyneempi maa kuin Italia, kasvukeskustemme ja etenkin Helsingin kulttuuriympäristöt ovat joutuneet uhanalaisiksi massiivisen ja korkean täydennysrakentamisen myötä.

Italian rakennuslainsäädännöstä ja suojelumekanismeista voisi ottaa oppia. Rooman siluettia katsellessa voi vain ihailla sitä, miten kaupunkimaisemaa hallitsevat edelleen samat kukkulat kuin antiikin aikana, ja pienimittakaavainen ja matala rakenne on saatu säilymään kiinteistökeinottelijoiden metkuilta. Missään ei näy lasisia pilvenpiirtäjiä, eikä historiallisessa keskustassa ole myöskään suuria kauppakeskuksia eikä muitakaan kansainvälisen kiinteistösijoittamisen tuomia ilmiöitä, jotka nykyisin muokkaavat maailman kaupunkeja, myös Helsinkiä. Rooman keskusta on edelleen täynnä pieniä kauppoja, ja suurimmat ruokamyymälätkin ovat melko pieniä, kuten myös Pariisin keskusta-alueella. Tilanne on päinvastainen kuin Suomen kaupungeissa, joissa kauppaketjujen ja monikansallisten kiinteistösijoitusyhtiöiden määräysvalta on kasvanut, palveluja on siirretty kirjastoja myöten uusiin kauppakeskuksiin ja nyt ihmetellään, miksi keskustat kuihtuvat.

Rooman siluetti on säilynyt perinteisenä. Edessä kasvitieteellisen puutarhan kukkivia puita maaliskuun lopulla 2021. (kuva kirjoittajan)

Roomaa on rakennettu ja myös tuhottu antiikin ajoista lähtien. Viimeiset suuret purkuaallot ajoittuvat Mussolinin valtakauteen, jolloin ikivanhaa kaupunkirakennetta katuineen, taloineen ja aukioineen hävitettiin kuin luudalla lakaisten. Rooma kuitenkin säästyi pieniä vaurioita lukuun ottamatta sekä toisen maailmansodan pommituksilta että 1950-luvun lopulla alkaneelta purkuaallolta, jotka rikkoivat monia Euroopan kaupunkeja, myös Helsinkiä. Missään ei ole nähtävissä niin laajoja ja syviä ihmiskunnan historian ja kaupunkikulttuurin kerrostumia kuin Roomassa, eikä yhden ihmisen ikä riitä sen kaiken läpikäymiseen.

Ikuinen kaupunki sai minut miettimään isoja kysymyksiä. Ihmislajin nykyinen elämänmuoto suosii kaikkialla kasvavaa kuluttamista, ja vaikka on paljon puhetta siitä, että kaikessa tulisi pyrkiä kestävyyteen ja vähäpäästöisyyteen, ei horisontissa ole näkyvillä suurta suunnanmuutosta – päinvastoin. Niin tavaroista kuin rakennuksistakin tehdään edelleen lyhytikäisiä ja niihin käytetään loputtomia määriä luonnossa hajoamattomia muoveja. Etenkin kaupunkirakentamiseen ja -elämään tarvittaisiin muutoksia. Lisääntyvän kertakäyttöisyyden ja koneistamisen sijaan ihmiskunnan suuret ratkaisut voisivat löytyä luonnonmukaisesta, yksinkertaisesta teknologiasta. Siitä on jo näkyvissä orastavia merkkejä, kuten kiinnostus perinteisiä tiiliseinärakenteita ja luonnonmukaista ilmanvaihtoa kohtaan.

Rooma tarjoaa tunnetusti valtaisan määrän esimerkkejä kestävästä arkkitehtuurista ja kaupunkitaiteesta. Purkamisen sijaan siellä on usein rakennettu hyödyntäen vanhoja taloja ja rakenteita, ja koko kaupunki oli myöhäisantiikista lähtien kuin suuri kierrätyskeskus. Iso osa rakennuksista on ollut käytössä satoja vuosia, jotkut jo pari vuosituhatta. Antiikin aikaisia rakennusosia on kierrätetty sinne ja tänne, niitä voi löytää vaikkapa vanhimmista kirkoista, ja historiallinen keskusta on täynnä keskiaikaa. On kiehtovaa tutkailla Rooman ja sen rakennusten kerrostumia, jotka ovat kuin valtava palapeli. Nykytermejä käyttäen voi kysyä, mitkä ovat elinkaarikustannukset ja ilmastopäästöt vaikkapa niillä lukuisilla kivipilareilla, jotka ovat olleet käytössä ajanlaskun alusta lähtien ja jotka seisovat paikoillaan vielä hyvin pitkään.

Rooman Pantheon on seissyt paikallaan jo melkein 1900 vuotta. Kun ihailee sen valtaisaa kattoholvia – maailman suurinta raudoittamattomasta betonista tehtyä kupolia –, alkaa pohtia, miksei rakennuksista voitaisi nykypäivänäkin tehdä kestäviä. (kuva kirjoittajan)

Rooman kaupunkirakenne on kestävä, mutta kaupunkielämän kestävyydessä olisi parantamisen varaa. Autoilua pidetään Roomassa itsestään selvänä, vaikka se on lyhyt jakso kaupungin historiassa. Yksityisautoilun on annettu levittäytyä kaikkialle ja pääkaduilla ajetaan suurilla nopeuksilla. Mallia voisi ottaa niistä Keski- ja Pohjois-Euroopan kaupungeista, joissa rajoitetaan autoliikennettä, laajennetaan pyörätieverkostoja ja edistetään henkilöautojen yhteiskäyttöä. Rooman ilmasto mahdollistaisi laajamittaisen polkupyöräilyn, jolloin liikkumisesta tulisi nopeaa, saasteetonta ja päästötöntä. Kaupunkilaisten terveys myös kohenisi ja elinikä pitenisi, kuten monissa pyöräilyä koskevissa tutkimuksissa on todettu.

Rooman katukuvassa näkyy vasta muutamia harvoja työmatkapyöräilijöitä ja vuokrattavia kaupunkipyöriä. Sähköpotkulaudat sen sijaan ovat yleistyneet. Lihasvoimin polkeminen merkitsee monelle italialaiselle vielä vain kuntoilua urheiluasussa viikonloppuisin.

Kun ilmasto lämpenee ja helleaallot pahenevat, tarvitaan kaupunkeihin lisää puistoja ja puita eli paikkoja, joihin voi mennä virkistäytymään ahtaista asunnoista. Roomassa on monia suuria, yksityisiä puutarha-alueita, joita voisi avata kaupunkilaisille. Se tuli mieleeni, kun katselin Kristuksen pyhän sydämen nunnaluostarin suurta ja vehmasta, aina yhtä autiota puutarhaa Villa Lanten juurella. Sen historia juontaa kauas menneisyyteen, sillä Gianicolon kukkulan rinteillä kasvatettiin ruokaa kaupunkilaisille jo antiikin aikoina. Kukkulaa ympäröivät puutarhat ovat keitaita, joihin voisi järjestää pääsyn vaikkapa pientä maksua vastaan Palazzo Corsinin kasvitieteellisen puutarhan tapaan, ja ne olisivat oivia paikkoja kaupunkiviljelmille.

Toivottavasti tulemme lähitulevaisuudessa näkemään Rooman, jossa Barcelonan ja Pariisin mallin mukaan on vähennetty moottoriliikenteen väyliä ja ajonopeutta, häädetty autot pois aukioilta, vapautettu autokaistoja pyöräilijöille ja jalankulkijoille, muutettu katuja ja aukioita oleskelualueiksi ja lisätty puiden ja istutusten määrää.

PS. Villa Lanten omat polkupyörät helpottaisivat ja nopeuttaisivat pääsyä kaupungin eri osiin.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s