Rooma, etätyö ja kadonnut huhtikuu

Magda Hukari
Instituutin harjoittelija

Tämä EDUFI-harjoittelija suuntasi Roomaan heti vuoden alussa intoa puhkuen edessään viisi kuukautta Suomen Rooman-instituutissa eli tutummin Villa Lantessa. Opiskelen Turun yliopistossa pääaineenani arkeologiaa, ja pitkiin sivuaineisiin kuuluvat esimerkiksi italia, klassilliset aineet sekä museologia, joten tämä harjoittelu tuntui täydelliseltä. Vietin myös vaihtovuoteni Toscanassa, joten bonuksena tuntui ihanalta saada palata jälleen Italiaan pitemmäksi aikaa.

Tiedeinstituuttien toiminta oli ennestään tuttua Villa Lantessa asuneiden ja työskennelleiden ystävien sekä Suomen Ateenan-instituutin kurssin kautta, joten tiesin jo melko hyvin mitä odottaa harjoittelulta. En siis kävellyt ”suden suuhun”, vaikka kulissien taakse pääseminen tutustutti uusiin asioihin erityisesti instituutin arjen pyörittämiseen. Tavoitteena oli kehittää entisestään italian taitoani ja koluta niin monta museota ja arkeologista kohdetta kuin mahdollista. Kaikki kuitenkin muuttui jo maaliskuun alussa, kun maan hallitus päätti asettaa tiukat ulkonaliikkumisrajoitukset ja kaikki meni kiinni koronapandemian takia. Meitä instituutissakin odottivat etätyöt ja oma työnkuvani kellahti päälaellaan: olin ollut pitkälti vastuussa juuri Villa Lanten vierailijoista ja heidän opastamisestaan, mutta nyt ei vierailijoita eikä ryhmiä olisi tulossa taloon ainakaan hetkeen ja kaikki yleisötapahtumat jouduttiin siirtämään hamaan tulevaisuuteen.

Colosseum. — Colosseum maaliskuun alussa juuri ennen rajoitusten voimaantuloa. Miten vähän väkeä!

Puitteet etätyöskentelylle instituutin asuntolassa Via Faldalla olivat hyvät. Toimiva langaton verkkoyhteys ja kolmen hengen solu kokonaan käytössäni tarkoittivat, että minulla oli ensimmäistä kertaa elämässäni oma työhuone. Toimistolla ei oikein voi kuunnella musiikkia edes kuulokkeiden kautta, joka taas kotitoimistolla onnistui kenenkään häiriintymättä. Etätyössä naapurit ovat toisinaan saattaneet saada aimo annoksen rocken rollia päiväänsä. Ulos pääsi toki parvekkeelle, ja iltapäivästä saattoi nauttia auringosta ja lämmöstä. Samalla saattoi hoitaa kasveja tai ihailla naapuruston toinen toistaan upeampia parvekkeille luotuja viherkeitaita ja vihertää kateudesta naapurin mummojen luomuksille. Monteverden, eli vihreän kukkulan, nimi tulee kenties alueelta tavattavasta vihertävästä tuffi-kivestä, mutta itselleni se on konkretisoitunut vihreinä parvekkeina.

Punainen ruusu ruukussa. — Minipuutarhanhoitoa parvekkeella.

Pieniä vihreitä tuokkia lehdellä. — En ollut ainoa, joka piti ruusustani. Erityisesti lehdet kelpasivat näille toukille.

Yleensä etätöitä oli koko työpäiväksi, mutta joskus oli aikaa tehdä myös gradua. Lisäksi satunnaiset käynnit toimistolla ehkäisivät tehokkaasti mökkihöperöitymistä. Gradua tuli kirjoiteltua tavallista enemmän, sillä museot ja muut kohteet ovat olleet kiinni, joten ei ollut houkutusta lähteä koluamaan ikuista kaupunkia ja sen piilotettuja salaisuuksia. Positiivista oli lisäksi se, että vaikka kirjastot ovat olleet kiinni, olen harjoittelijana voinut hyödyntää instituutin kattavaa tieteellistä kirjastoa. Suomessa kun olisin joutunut tulemaan toimeen pelkästään netissä saatavilla olevilla aineistoilla.

Roomalainen pylväs talon seinässä. — Trasteverestä bongattu pylväs uusiokäytössä.

Vaikka Rooma ja Italia alkavat pikkuhiljaa palata kohti normaalia arkea, vaikkakin hengitysmaskeineen, päällimmäisenä on harmitus siitä, että suuret suunnitelmat kevään varalle kuihtuivat kaikki. Haaveet erinäisistä reissuista, käynneistä museoissa ja arkeologisissa kohteissa sekä vierailu Sienaan kavereita moikkaamaan oli haudattava. 18.5. museot ja muutkin kuin ruoka- ja kirjakaupat saivat vihdoin taas avata ovensa erityisjärjestelyin, mutta arkea tulee vielä pitkään värittämään pandemian varjo. Kaupungin sisällä saa taas liikkua vapaasti, mutta alueelta toiselle ei saa matkustaa ilman painaa syytä vielä toviin, joten tuskin näen enää tänä keväänä Toscanaa. Tällä hetkellä hartain toiveeni olisi, että pääsisin edes päiväretkelle Tarquiniaan, Lazion alueella sijaitsevalle etruskien nekropolille.

Tumuleja eli etruskien hautakumpuja. — Toinen suuri etruskinekropoli Rooman liepeillä, Cerveteri.

Lohtua antaa tämän kaiken keskellä kuitenkin tieto siitä, että en ole yksin tässä tilanteessa. Myös muiden instituuttien harjoittelijat ovat samassa jamassa, ja valtaosa on jo kirjoittanut, miten heillä arki on sujunut tämän pandemian keskellä maailmalla. Jutun lopussa on lista muiden instituuttien harjoittelijoiden kirjoituksiin – suosittelen tutustumaan. Me kaikki varmasti toivoimme ikimuistoista harjoittelukevättä, mutta emme ihan näin ikimuistoista. Harjoittelun lähestyessä loppuaan on kaikesta huolimatta todettava, että päätökseni jatkaa harjoittelu loppuun Roomassa oli oikea. Sain kuitenkin kokea harjoittelukevään Roomassa, ja poikkeusoloista huolimatta muuttuneet työtehtävät olivat mielekkäitä. Odotettu paluu toimistolle koitti lopulta pari viikkoa sitten, mutta silti tuntuu kuin elämästäni olisi kadonnut kuukausi jonnekin. Minne, sitä en tiedä.