Kategoria: Instituutin arki

Tapahtuu Villa Lantessa keväällä 2012

Keväistä kukoistusta odotellessa  juuri alkaneen uuden vuoden puolella tulee muistelleeksi mennyttä vuotta ja sen mukanaan tuomia lukuisia menestyksiä mutta myös menetyksiä. Vaikka renessanssihuvilassa tuhatvuotisen kaupungin kukkuloilla ajan kulku on melko abstrakti käsite, voi joskus sattua niin, että  tietty hetki – vuosi, päivä tai muutama tunti – nousee jollain tavalla merkittäväksi osaksi ainakin omaa subjektiivista ikuisuutta. Itselleni vuosi 2011 merkitsi juuri tällaista hetkeä ja uskaltanen sanoa, että näin on myös monen muun Villa Lanten piirissä vaikuttavan kohdalla.

Lukijaa pitkästyttämättä omalla eksistentialismillani, siirtykäämme sulavasti maallisempiin sfääreihin, nimittäin viimeisiä kinkun tai panettonen rippeitä sulatellessa on aiheellista vilkaista Villa Lanten kevään 2012 ohjelmaa.  Tammikuussa (19.1.) hiljennymme perinteiseen ekumeeniseen Henrikinmessuun Santa Maria Sopra Minerva-basilikan suomalaisessa kappelissa. Jumalanpalveluksen toimittavat Helsingin katolisen hiippakunnan piispa Teemu Sippo ja Mikkelin evankelis-luterilaisen hiippakunnan piispa Seppo Häkkinen.  Hengistyä voi myös lauantaina 21.1. kuunnellen Kouvolan seurakunnan Sonus-kuoroa Piazza del Popolon Santa Maria dei Miracoli-kirkossa. Tammikuussa harjoitetaan myös kansainvälistä suhdetoimintaa,  nimittäin instituuttien henkilökunnalle suunnatun ”pohjoismaisen lounaan” muodossa, jonka kukin pohjoismainen instituutti järjestää vuorollaan  – tällä kertaa isäntänä toimii Tanskan instituutti Valle Giuliassa.

Helmikuussa käynnistyy huipputasokas esitelmäkevät: Rooman arkeologisen museoviraston johtaja Rita Paris puhuu Appia Antican alueen uusista arkeologisista kaivauksista; maaliskuussa epigraafikko ja Triesten yliopiston antiikintutkimuksen laitoksen johtaja Claudio Zaccaria esittelee Aquileia-tutkimuksiaan. Huhtikuussa valmistellaan kuumeisesti Roman Family VI-seminaaria, joka kokoaa toukokuussa Villa Lanteen kymmeniä lapsuuden ja perhe-elämän historioitsijoita ympäri tiedemaailmaa. Seminaarin itseoikeutettuna hengettärenä toimii instituutin johtaja Katariina Mustakallio. Jokavuotisen Amos Anderson-luennon pitää niin ikään toukokuussa klassillisen arkeologian grand old lady Margareta Steinby.

 Antiikki-painotteisen kevään jälkeen siirrytään kesään tultaessa reippaasti myöhempiin aikoihin Italia ja Ribbentrop-Molotov-sopimus 1939-41-seminaarin myötä.  Suomen Vatikaanin Suurlähetystön kanslian roolissa Villa Lantessa järjestetään myös Suomen ja Pyhän Istuimen välisten diplomaattisuhteiden 40-vuotisjuhlaseminaari sekä virallinen vastaanotto.

Klassikoksi muodostuneita maestro Flavio Colusson Orecchio di Giano- konsertteja on luvassa huhti- ja toukokuussa.

Kevään toimintakauden päättää laadukas konsertti, jossa sellisti Seeli Toivio, harpisti Lily-Marlene Puusepp sekä uuden sukupolven baritoni Petteri Lehikoinen tulkitsevat niin kotimaisia kuin kansainvälisiäkin klassikkoja Oskar Merikannon tuotannosta aina  ooppera-aarioihin.

Johanna Litzen

Amanuenssi

Suomen Rooman Instituutti

Harjoittelijan mietteitä

 

Aloitin työharjoitteluni Suomen Rooman-instituutissa lokakuun alussa 2011. Saavuin paikalle mielenkiintoiseen aikaan, kun Italiassa pitkään vallassa ollut Berlusconin hallitus kaatui juuri ennen Suomen suulähetystön kanssa yhteistyössä järjestettyä Risorgimento-seminaaria marraskuussa. Lähietäisyydeltä sain seurata seminaarin valmisteluita, jotka toivat mieleen virallisen valtiovierailun. Syykin oli selvä. Paikalle odotettiin Italian tasavallan presidenttiä Giorgio Napoletanoa, joka kiivaiden hallitusneuvottelujen tuomista kiireistä huolimatta saapui paikalle.  Ennen seminaarin alkua Lanten edessä kulkeva Passeggiata del Gianicolo –katu oli pitkältä matkalta tyhjennetty kaikista ajoneuvoista, joita arkisin on pysäköity tiheästi tien kummallekin reunalle. Samalla oli puhdistettu tarkkaan Piazzale Garibaldin ja Suomen Rooman-instituutin väliin jäävä puisto garibaldiini-patsaineen. Suuri joukko avustajia, turvamiehiä ja carabinierejä sekä Lanten kadunpuoleisten huoneiden ikkunoiden ääreen asettautuneet tarkka-ampujat ja pommikoira varmistivat, että tasavallan presidentin vierailu sujui suunnitelmien mukaan.  Villa Lanten loggiassa pidettyä presidentin puhetta näytettiin vielä samana päivänä niin Italian kuin Suomen pääuutislähetyksissä.

Harjoitteluni Villa Lantessa on ollut hieno kokemus. Nyt kolmen kuukauden jälkeen harjoitteluaikani on puolivälissä. Aika tuntuu kulkevan täällä liiankin nopeasti, ja nyt kun työtehtäviin on tullut rutiinia, ajan kulku tuntuu vain kiihtyvän. Vierailevien ryhmien ja yksittäisten henkilöiden ihastellessa Villa Lantea ja sen loggiasta avautuvaa näkymää Roomaan, sitä havahtuu itsekin ymmärtämään miten hienossa paikassa sitä saa olla työharjoittelussa. Toisinaan työn lomassa vietän lyhyen miettimishetken instituutin parhaassa paikassa yläterassilla, josta kaupungin näkee mielestäni kaikkein parhaiten. Aamulla työmatkani huipennus on, kun ylitän, yleensä tosin liiankin kiireellä, Piazzale Garibaldin ja katson sieltä avautuvaa samaista kaupunkinäkymää. Tavallisesti horisontti on sumun peitossa, mutta kylmän ja kuulaan yön jälkeen Albanolaisvuoret voi nähdä selkeästi nousemassa horisontissa. Siinä vasta huikea näky.

Pietari Saurama

Yleinen historia, Turun yliopisto

Lantessa harjoittelussa syksy 2011/ kevät 2012

Kohtaamisia

 

Uutisointi Italiasta on viimeisten poliittisesti ja taloudellisesti hektisten kuukausien aikana ollut valitettavan negatiivista. Entistä useammin olen kuullut sanottavan, kuinka ihana paikka Italia on vierailla, mutta erittäin, ellei liian, raskas asua. Näitä tosiasioita en käy kiistämään, mutta katsotaanpa hetki Italiaa ja sen itseoikeutettua pääkaupunkia Roomaa myös toisenlaisessa valossa, tavallisen roomalaisen kautta.

Muutama viikko sitten poikkesin ystäväni kanssa Piazza Navonan iltamarkkinoilla. Ihastuin näkemiini jouluseimiin ja tiedustelin kojun myyjältä, mistä seimet olivat peräisin. Kysymystäni seurasi nuorelle väitöskirjatutkijalle ikimuistoinen ja sangen liikuttava episodi. Iäkäs rouva otti minua kädestä kiinni ja vastasi kysymykseeni elämäntarinallaan. Seimien valmistaja oli rouvan hiljattain edesmennyt aviomies, jonka kanssa tämä ihastuttava pieni nainen oli mennyt naimisiin 15-vuotiaana, 65-vuotta sitten! Edessä oli ensimmäinen joulu ilman työtoveria, lastensa isää, parasta ystävää ja elämänkumppania, minkä vuoksi rouva oli murheen murtama. Mutta läpi kyynelten hän hymyili ja oli kiitollinen yhdessä miehensä kanssa viettämistään vuosista.

Minulle kohtaaminen oli merkittävä. Se oli esimerkki siitä, kuinka roomalainen osaa ja haluaa näyttää tunteensa, jopa ventovieraalle. Ja mikäpä olisi elämässä sen arvokkaampaa, kuin tuntea! Rakastaa ja vihata, osoittaa tunteensa ja elää. Minulle on jo tullut tavaksi käydä ohi kulkiessani tervehtimässä rouvaa ja joka kerta olen lähtenyt mukanani toinen toistaan tärkeämpiä elämänohjeita. Tutkijakollegani ja kaimani aiempaan blogikirjoitukseen viitaten, en ole tuntenut itseäni muukalaiseksi.

Yhteisöllisyys on kuulemani ja kokemani mukaan vähentynyt huomattavasti myös Italiassa, mutta jäljellä on kuitenkin vielä sitä aitoa kiinnostusta toista ihmistä kohtaan, mistä suomalaisessa yhteiskunnassa on huutava pula. Suomalaisten oma yhteisö Ikuisessa kaupungissa, Villa Lante, on myös pitänyt kiinni perinteistään ja näin väitöskirjatutkijan silmissä instituutti näyttäytyy paikkana, jossa suomalainen käytännöllisyys ja italialainen esteettisyys parhaimmillaan yhdistyvät. Tutkimustyöhön saa tarvittavaa kannustusta, ja nyt joulun lähestyessä esiin on kaivettu niin joulutorttuja kuin glögiäkin lämmittämään vatsaa ja mieltä, sekä erityisesti tuomaan vastapainoa arkipäiväiseen aherrukseen. Ihmisiin tutustuminen yli tieteenalarajojen on Villa Lanten parasta antia, mutta ei vain ammatillisessa mielessä. Se rikastuttaa meidän jokaisen elämäämme, mikäli vain osaamme ja uskallamme astua omien mukavuusalueidemme ulkopuolelle.

Kun Suomen Turku, kotiyliopistokaupunkini, jälleen kerran julistaa joulurauhan, myös Suomen Rooman-instituutti toivottaa lämmintä joulua kaikille, turuille ja toreille, piazzoille ja barrikadeille. Muistakaamme elää – niin arkena kuin juhlanakin!

 

Hanna-Leena Tikkanen

Turun yliopisto, yleinen historia

Villa Lante syksy 2011/kevät 2012

Hautojen tuoksuissa

 

Aamuaurinko himersi pilviverhon takaa lokakuisen Rooman yläpuolella. Antiikintutkimuksen johdantokurssimme ahtautui Lanten minibussiin, jonka Etrurian reissulla tien poskeen jäänyt sivupeili oli jälleen turvallisesti paikoillaan. Jussi Hanskan johtama pieni joukkomme saavutti pian päivän ensimmäisen kohteen, San Sebastianon katakombit.

Odotusaula oli lupaavasti tyhjä, kunnes hetkeä ennen opastuksen alkua alkoi sisään valua kovaäänistä, urheilukenkäistä väkeä, jonka henkilöllisyydestä ei voinut erehtyä: bussilastillinen amerikkalaisturisteja. ”Loistavaa”, totesi tohtori Hanska ilmeenkään värähtämättä.

Laskeuduttuamme italialaisen oppaan perässä katakombien ruskeaan hämärään tunsin nenässäni tutun makean lemun. Haudankaivajien hiki? Lahoavat ruumiit? Ei, vaan… Vilkaisin nopeasti kurssitovereitani. Muistaakseni eilen illalla ei avattu yhtään Olevanon viinitilalta ostettua pulloa. Sitten katseeni kohtasi oppaamme väsyneet silmät, joissa illan viimeinen karahvi näytti vieläkin kiiltelevän. Tuntia myöhemmin minibussimme kaartaessa katakombien pihamaalta kohti uutta seikkailua, neljä valkosääristä eläkeläistä kenties Pittsburghista asettui riviin vilkuttamaan hyvästiksi.

Matka seuraavaan kohteeseen ei ollut pitkä. Kahden lehmän tarkkaillessa valtatien takaa marssimme sisään Via Latinan arkeologiseen puistoon. Nyt näkisimme jotain, mitä intendentti Simo Örmä oli ehdottanut vaihtelun vuoksi johdantokurssin ohjelmaan: Hadrianuksen ajalla rakennetun, Sepolcro dei Pancrazi -nimellä tunnetun haudan. Laskeuduttuamme maan alle vastassa oli jälleen yllätys. Neliömäisen hautakammion rapatut seinät ja mustavalkomosaiikilla peitetty lattia olisivat voineet olla modernistisen arkkitehdin kynästä. Vaikutelmaa lisäsi huonetta hallitseva koruton sarkofagi, jonka piirtokirjoituksesta hauta oli saanut nimensä.

”Pankration-ottelijoiden haudasta” teki kuitenkin yhden hienoimmista antiikkikokemuksistani huoneen katon ristiholvia peittävä stukko- ja maalauskoristelu. Plastisina pullistelevat kentaurit taistelivat villipetoja vastaan, jumalhahmot patsastelivat kilpaa heerosten kanssa ja satyyrit jahtasivat menadeja ornamentein koristeltujen kasettien verkostossa. Maalauksissa siintelivät eteerisinä pyhät lehdot, ja sarkofagin yläpuolella, hennoiksi haalistuneiden kukka-asetelmien lomassa moninaiset linnut tarkkailivat kammion tapahtumia. Minua hellytti mielikuva raavaasta vapaaottelijasta nukkumassa ikuista untaan ruusun terälehtien varistessa pimeässä holvissa.

Ryhmämme valtaaman hartaan hiljaisuuden rikkoi vain kameroiden jatkuva raksahtelu luvan mukaisten viiden minuutin venyessä huomaamatta puoleksi tunniksi. Tohtori Hanska joutui käyttämään parhaita maanittelutaitojaan saadakseen viimeisetkin ihastelijat ulos haudasta päivänvaloon ja oikeiden kukkaketojen keskelle. Tällaisista elämyksistä antiikintutkija saa voimaa, pohdin hymyillen kiiruhtaessamme hypermarketin pihaan jätetylle autollemme.

 

Ville Hakanen

Taidehistorian opiskelija

Helsingin yliopisto

 

Suomen Rooman-instituutin säätiön arkkitehtiopiskelijakurssi Tammisaaressa ja Italiassa

Instituutin toinen Waldemar von Frenckellin-säätiön rahoittama arkkitehtiopiskelijakurssi
”Antiikin vaikutus länsimaisessa rakennusperinnössä – GT2011” lähti käyntiin Tammisaaressa 23.5.-29.5.  yhteensä 18 opiskelijan voimin. Kurssilla tutustuttiin niin harjoitustöin kuin luennoin antiikin vaikutukseen rakennusperinnössämme. Pääluennoitsijoina oli allekirjoittaneen ohella professorit Margareta Steinby (Oxford) ja Aino Niskanen (Aalto-yliopisto) sekä taiteilija Tero Laaksonen (IRF) ja FM Thomas Thesleff  (IRF). Oman lisänsä kurssiin antoivat myös professori Olli-Paavo Koponen (TTY) ja professori (VT) Anna-Maija Ylimaula (OY). Luentojen ja harjoitustöiden ohella tutustuttiin retken yhteydessä myös antiikin vaikutukseen Uudenmaan kartanoissa sekä edellisen instituutin kurssin ”GT2009”-näyttelyyn yhteistyökumppanimme Christine ja Göran Schildtin säätiön näyttelytiloissa.

Tammisaaren kurssin osanottajista seitsemän (Laura Orelma, Juulia Hokkanen, Riina Sirén,
Mikko Tilus, Matias Mäenpää, Iiro Juntti ja Rabbe Tiainen) jatkoivat kurssille Italiaan 29.8.-25.8. Kurssi alkoi Napolista. Napolin majapaikasta suuntasimme Paestumiin, Herculaneumiin, Pompeijiin ja Caprille jättämättä kuitenkaan Napolia mahtavine barokkirakennuksineen ja museoineen huomioimatta. Viikon kuluttua saapumisestamme Italiaan olimme jo Roomassa,
jossa ohjelma jatkui yhtä intensiivisenä. Rooma ei ollut ainoa kohteemme, vaan matkaan sisältyivät myös Umbrian Assisi ja Perugia, FK Simo Örmän johtamana jo legendaariseksi muodostunut kierros etruskien maille, FT Jussi Hanskan kanssa Palestriina ja Tivoli sekä tietenkin Ostia Antica ja muut Rooman lähialueet. Kovennetut kirkkokierrokset ja raunioryntäykset olivat Rooman ominta ohjelmaa. Päivät koostuivat kokonaisuuksista, kuten Serviuksen muurin ympärikävelystä (11km), Aurelianuksen muurin ympärikävelystä (19km + poikkeamiset reitiltä), Forumista sekä kovennetuista kirkkokierroksista. Kurssin yhteydessä myös instituutin johtaja FT Katariina Mustakallio piti illallisluennon opiskelijoille Villa Lanten kattoterassilla.

Opiskelijat piirsivät näkemiään kohteita ahkerasti ja suorittivat yhtenä päivänä Piazza della Quercian mittaamisen julkisivuineen ja asemapiirroksineen. Näistä töistä järjestetään edellisen kurssin tavoin näyttely Helsingissä loppukeväästä 2012 ja myöhemmin Christine ja Göran Schildtin säätiön näyttelytiloissa.

Vapaa-aika kurssilla jäi vähäiseksi, mutta siitä huolimatta osa opiskelijoista ehti ostaa kitaran ja esiintyä Espanjalaisilla portailla, Pietarinkirkon aukiolla ja Piazza Navonalla (lakkiin kertyi 13,20). Viimeinen ilta vietettiin yhdessä kattoterassilla syöden ja sen jälkeen Biblioteca Hertzianan perinteisissä puutarhajuhlissa, joissa opiskelijat miehittivät tanssilattian aamutunneille asti näyttäen esimerkkiä myös ujommille saksalaisille epigraafikoille.

Juhana Heikonen

Arkkitehti, kurssin vetäjä

 

Villa Lanten tiedesyksy

Villa Lanten syksyn ohjelmistossa on tietysti ja ennen kaikkea luvassa myös tieteellisiä esitelmiä sekä muutama mielenkiintoinen ja kauan odotettu julkaisu.

Esitelmäsyksyn avaa Sienan yliopistosta Donatella Puliga uraauurtavalla sosiologis-vaikutteisella tutkimuksellaan Orfeus- ja Eurydike-myytistä.  Marraskuussa saamme tuulahduksen tervettä maidenvälistä patriotismia seminaarissa ”Italian yhdistyminen ja Suomen itsenäistymisprosessi”. Seminaari juhlistaa tietysti Italian 150-vuotissyntymäpäivää, niin kuin Roomassa sijaitsevan ulkomaisen instituutin kuuluukin. Seminaarin neljä esiintyvää professoria ovat alojensa huippuja ja tarjoavat kukin oman näkökulmansa Risorgimento-tematiikkaan. Tilaisuuden avaa juhlallisesti, ja jos luoja suo, Italian Tasavallan presidentti Giorgio Napolitano, joka astuu näin ollen jo toista kertaa vuoden sisällä Villa Lanten myöhäisbarokkiportaita. Suomen Kansallisarkisto osallistuu seminaariin pienellä asiakirjanäyttelyllä, jonka päähenkilönä nähdään legendaarinen suomalaisgaribaldiini Herman Liikanen. Lantessa opiskelleet, ja miksei jokunen muukin, muistanevat Liikasen jo perinteeksi muodostuneesta Vappulakituksesta…

Tilaisuus on Suomen Rooman suurlähetystön, Instituutin sekä Suomen Kansallisarkiston yhteistyön tulosta.

Ennen suurta Voittamattoman auringon, ja Jeesuksen syntymän, juhlaa esitelmöi vielä Toronton yliopiston Rooman historian professori (ja Instituutin johtaja vuosina 1997-2000) Christer Bruun omimmalta alaltaan eli uusimmista Ostiaan liittyvistä tutkimuksistaan.

Syksy on myös instituutin julkaisujen juhlaa. Hyvää kannattaa odottaa, sillä syksyn aikana näkee vihdoin päivänvalon Margareta Steinbyn johtamien Lacus Iuturnae-kaivausten (1982-85) loppuraportti – onnittelut saavutuksesta jo myyttisen maineen saavuttaneelle Lacus-ryhmälle!  Lisäksi syksyn aikana julkaistaan helmikuussa 2009 pidetyn saksalaisen arkeologin ja armoitetun Villa Lanten isännän Wolfgang Helbigin 170-vuotisjuhlaseminaarin aktat, kiitos toimitustyöstä menee omnipresentille Simo Örmälle sekä Instituutin edelliselle johtajalle Kaj Sandbergille.

Jäämme mielenkiinnolla odottamaan syksyn antia näissä kaikin puolin positiivisissa tunnelmissa.

Johanna Litzen

Amanuenssi

Suomen Rooman instituutti

Buon autunno!

Kuuman ja roomalaisittain rauhallisen elokuun jälkeen syksy alkaa yllättäen. Gianicololla pitää taas varoa oikealle ja vasemmalle, ettei jää nelipyöräisen alle. Roomalaiset palaavat lomiltaan, instituutin väen suosikkilounaspaikat avautuvat Monteverdessä, ja syksyn kurssitoiminta käynnistyy kolmiviikkoisella arkkitehtuurikurssilla ja heti sen perään antiikin historian johdantokurssilla. Kolmas syksyn kursseista on lokakuussa järjestettävä instituutin säätiön kulttuurikurssi ja marras-lokakuun vaihteessa Turun yliopiston kulttuurihistorian laitos pitää oman kurssinsa Villa Lantessa.

Syksyn yleisötilaisuudet alkoivat syyskuun 6. päivä pidetyllä L’Orecchio di Giano -sarjan konsertilla. Illan aikana loggiassa kuultiin Edward Griegin, Franz Lisztin, Giovanni Sgambatin ja Francesco Paolo Tostin musiikkia pianolle ja sopraanolle. Konsertti juhlisti Lisztin 200-vuotissyntymäpäivää ja musiikin lisäksi kuultiin mm. päiväkirjaotteita 1800-luvun jälkimmäiseltä puoliskolta, jolloin venäläinen ruhtinatar ja pianisti Nadine Helbig emännöi Villa Lanten kulttuurisalonkia. Nadine oli Lisztin oppilas ja läheinen ystävä, ja loggiassa oleva piano on sama, jolla ruhtinatar ja Liszt aikoinaan soittivat. Myös Grieg ja Tosti kuuluivat Nadinen lähimpiin ystäviin, ja heidän Nadinelle omistettua musiikkia syyskuun illassa esittivät sopraano Jolanta Stanelyte ja pianisti Guido Galterio.

L’Orecchio di Giano-sarjasta on syksyn mittaan luvassa vielä neljä muuta konserttia: yksi syyskuun lopussa, kaksi lokakuussa ja vuoden viimeinen marraskuussa. Lisäksi Villa Lantessa esitetään musiikkia mm. syyskuun 27. päivänä, jolloin järjestetään yhteistyössä Amici di Villa Lante al Gianicolo -yhdistyksen kanssa toinen Lisztiä juhlistava konsetti. Pianoa soittaa Teppo Koivisto ja konsertti taltioidaan.

Suomalaisuus pääsee esille niin ikään syyskuun loppupuolella, kun kääntäjä Marcello Ganassini di Camerati kertoo vuonna 2010 ilmestyneestä uudesta Kalevalan italiannoksesta. Ganassini di Cameratin lisäksi Kalevalasta ja suomalaisesta runoperinteestä luennoivat Vesa Matteo Piludu ja Dario Giansanti.

Syksyn tieteellisten esitelmien ohjelmasta voitte lukea piakkoin tällä samalla foorumilla.

 

Linda Jokela

CIMO-harjoittelija

Suomen Rooman-instituutti

 

PS. Instituutilla on nyt myös viralliset facebook-sivut, jonne päivitetään kaikki yleisötapahtumat yksityiskohtineen (kuten myös vanhoille kotisivuillekin). Facebook-sivut löytyvät hakemalla ”Institutum Romanum Finlandiae”.

Näköaloja Helsingistä Villa Lanteen

Fenestra Finnorum -blogin tarkoituksena on tehdä Suomen Rooman-instituuttia Villa Lantea tunnetummaksi, helpommin lähestyttävämmäksi ja levittää ”Lanten ilosanomaa” yhä laajemmalle. Suomessa olevat lukijat voivat blogin välityksellä saada kurkistuksen instituutin elämään. Italia on kaukana, ja kaikki Villa Lantessa koettu jää helposti Roomaan, vaikka Suomessa on paljon ihmisiä, joille tuntemuksia voisi jakaa. Tutkijoiden saavutukset ja tulokset ovat kiistattomia, mutta ne voisivat suomalaisen tiedeyhteisön lisäksi hyödyttää myös suurempaa yleisöä. Instituuttia ylläpitävän säätiön Institutum Romanum Finlandiaen,  perustamisasiakirjoissakin lausuttiin toiminnan tarkoituksena olevan saattaa suomalainen tiede- ja kulttuurielämä yhteyteen antiikin perinnön kanssa.

Insituutti on koko olemassaolonsa ajan ollut fenestra Finnorum, suomalainen ikkuna roomalaiseen ja italialaiseen elämänmenoon. Sieltä on auennut suomalainen näkökulma ja kosketuspinta erityisesti antiikin ja sen jälkivaikutuksen tieteelliseen tutkimukseen. Yhtä lailla tämä blogi voi toimia ikkunana instituutin arkeen ja juhlaan nykypäivänä. Villa Lantella on merkitystä, ei vain tutkimuksellisella, vaan myös henkilökohtaisella tasolla. Siellä vietetty aika on vaikuttanut monen elämänsuuntaan tai uravalintoihin ratkaisevalla tavalla.

Blogin perustaminen liittyy Jenny ja Antti Wihurin rahaston tukemaan projektiin Lisää Villa Lantea Suomelle!, joka pyrkii parantamaan ja laajentamaan instituutin toiminnasta tiedottamista Suomessa. Projekti toteutetaan vuosien 2011 ja 2012 aikana ja se sisältää erilaisia osa-alueita. Yksi niistä on osallistuminen omalla osastolla Helsingin kirjamessuille lokakuun lopussa. Oma osasto on ponnistus, joka vaatii paljon vapaaehtoisia ja innostuneita ihmisiä toteutuakseen parhaalla mahdollisella tavalla. Kokoonnuimme kirjamessutiimin kanssa kesäkuussa suunnittelemaan messuosallistumista ja koko projektia muutenkin. Päällimmäisenä mieleen jäi ihmisten innostus palvella instituuttia omalla panoksellaan, antaa jotain takaisin siitä, mitä he ovat Roomassa saaneet. Motivaation jokainen saa tähän omista ikimuistoisista Lanten ja Rooman kokemuksista: on etuoikeutettua olla saanut käydä, olla ja elää Villa Lantessa edes pienen hetken. Nyt voimme paremmin jakaa nämä hetket muiden kanssa. Tervetuloa mukaan!

 

Johanna Rassi

Apulaisasiamies

Säätiö Institutum Romanum Finlandiae