CRYPTA BALBIN NÄYTTELY: YKSITYISKOHTIA PYHIINVAELLUKSISTA

Eeva Ollila

Helsingin yliopiston historian maisteriohjelman kurssilla perehdyttiin Rooman historiaan ja merkitykseen eurooppalaiselle sivilisaatioille sekä siihen, miten antiikin ja keskiajan perintö on vaikuttanut eurooppalaiseen kehitykseen. Luentojen ja seminaarin lisäksi kurssin ohjelmaan kuuluivat tutustumisretket Rooman antiikin ja keskiajan kohteisiin. Viikon kurssilla vierailtiin myös Rooman keskiaikaisissa kirkoissa sekä birgittalaisluostarissa, joka sijaitsee Piazza Farnesella. Samalla paikalla toimi keskiajalla majatalo pohjoismaalaisille pyhiinvaeltajille. Vierailukohteet herättivät kiinnostuksen Roomaan tehtyihin pyhiinvaelluksiin. Keskiaikaiset pyhiinvaellukset ovat kiinnostava historiallinen ilmiö, koska ne yhdistivät aikakauden ihmisiä Euroopassa.

Antiikin ja keskiajan perintö -kurssin monista mieleenpainuvista vierailukohteista yksi kiinnostavista oli Crypta Balbi, joka on kansallismuseon kohteita Roomassa. Museon sijoilla oli alun perin Lucius Cornelius Balbuksen 13 eaa. rakennuttama teatteri. Crypta Balbi oli historian opiskelijalle mielenkiintoinen kohde, koska se esittelee historian ja arkeologian tutkimuksen näkökulmasta Rooman kaupungin historiallista kerrostumaa 2000 vuoden ajalta. Kurssin näkökulmasta näyttely oli antoisa, sillä se avasi aikakausien välistä jatkumoa. Rooman kaupungin muodonmuutokset antiikista keskiaikaan havainnollistuivat niitä käsittelevien kuvausten ja esineistön, kuten keramiikan ja rahojen, sekä eri aikakausien rakennuskantaa esittelevien selostusten kautta.

Keskiaikaisista pyhiinvaeltajista muodostunut käsitykseni on ollut, että paluu kotiseudulle oli olennaista pyhiinvaelluksissa. Etelä-Eurooppaa kaukaisemmilta alueilta tulleiden vaeltajien osalta herää kuitenkin kysymys, lähtivätkö kaikki heistä kuitenkaan lopulta paluumatkalle? Crypta Balbin varhaiskeskiajasta kertova osa avasi kysymystä. Näyttelyn perusteella 600-luvulta lähtien kaupunkiin alkoi saapua pyhiinvaeltajia muualta läntisestä Euroopasta. Jo seuraavalla vuosisadalla muualta tulevat ihmiset perustivat pysyviä yhteisöjä Pietarinkirkon alueelle avustaakseen maamiehiään näiden vierailujen aikana.

Näyttelyn mukaan jotkut pyhiinvaeltajista päättivät kuitenkin jäädä Rooman kaupunkiin, jotta he voisivat viettää elämänsä viimeiset hetket lähellä apostolien hautoja. Paluu saattoi olla joillekin vaeltajille ylivoimaisen vaivalloista, sillä varhaiskeskiajalla vaellukselle lähdettiin useimmiten hakemaan apua vammaan tai sairauteen. Lisäksi matkanteko lienee ollut keskiajan alussa vaikeaa, koska eurooppalainen tieverkosto ei ollut kehittynyttä. Eri puolilta Eurooppaa saapuneista pyhiinvaeltajista kertovat esimerkiksi Rooman katakombeista löydetyt vaeltajien rukouksilla ja nimillä varustetut seinäkirjoitukset.

Eeva Ollila on historian opiskelija Helsingin yliopistosta. Kirjoitus on osa kurssin Antiikin ja keskiajan perintö (Villa Lante 7.-14.1.2019) loppusuoritusta. Kurssin järjestämistä tuki Jenny ja Antti Wihurin rahasto.
Kuvat: Anu Lahtinen

Lähteet:
Katajala-Peltomaa, Sari, Krötzl, Christian ja Meriluoto-Jaakkola, Marjo (toim.). Suomalaisten pyhiinvaellukset keskiajalla: kun maailma aukeni. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2014.