SE TOINEN TURINI

Outi Merisalo
Romaanisen filologian professori Jyväskylän yliopistossa, keskiajan ja renessanssin kirjakulttuurin, aatehistorian ja lääketieteen historian tutkija

Villa Lanten rakennuttajan Baldassarre Turinin (1486-1543) veli, Andrea Turini (1473?-n. 1550), jää usein kuuluisan pikkuveljensä varjoon. Hänestä ei ole edes säilynyt muotokuvaa, emmekä tiedä miltä hän näytti. Andrea teki kuitenkin menestyksekkään uran ensin Pisan yliopiston professorina ja sitten paavien Klemens VII (Giulio de’ Medici) ja Paavali III (Alessandro Farnese) henkilääkärinä eli arkkiatrina. Hänen maineensa kiiri myös Ranskaan, jossa hän kuului kuningas Ludvig XII:n lääkärikuntaan ja toimi kuningas Frans I:n hovilääkärinä 1530-luvulla. Andrea Turini julkaisi Rooman-kaudellaan lukuisia teoksia, joiden kautta hän osallistui kiivaasti ajankohtaisiin terveydenhoidollisiin kiistoihin Roomassa ja laajemmin Euroopassa.

Syvät juuret Toskanassa

Turinin suku kuului 1300–1500-luvulla kukoistavan toskanalaisen kaupungin Pescian rikkaaseen yläluokkaan. Aiemmat sukupolvet olivat kunnostautuneet eri aloilla: Andrean ja Baldassarren setä Baldassarre vanhempi (1425-1481) toimi paavien Pius II ja Sikstus IV legaattina Puolassa ja Unkarissa. Setä Michele palveli Venetsian tasavallan laivaston Kyproksen-asemalla ja setä Domenico oli Padovan yliopiston lääketieteen professori ja Rhodoksen sekä sittemmin myös Maltan ritarikunnan lääkäri. Suvun vauraus ja suhteet antoivat epäilemättä hyvän pohjan niin Andrean kuin Baldassarrenkin uralle.

Menestyksekäs yliopistoura Pisassa

Andrea Turinin lääketieteen opinnoista ei ole varmaa tietoa. Hän opiskeli mahdollisesti Rhodoksessa setänsä Domenicon johdolla. Hän toimi Pisan yliopiston logiikan professorina vuosina 1497–1502 ja lääketieteen professorina vuosina 1515–1523.  Hän kuului myös Ranskan kuninkaan Ludvig XII:n lääkärikuntaan, joskaan mahdollisesta varhaisesta Ranskan-oleskelusta ei toistaiseksi ole löytynyt tietoa.

Vuonna 1502 Andrea otti puolisokseen Margherita Buonagrazian, joka kuului toiseen vauraaseen pescialaisen sukuun. Heille syntyi neljä lasta, Giulio, Alessandra, Carmela ja Turino. Lapsista Giulio peri rikkaan setänsä Baldassaren, Villa Lanten rakennuttajan, ja Turinosta tuli kirkonmies ja kääntäjä latinasta italiaan. Vuosina 1534–1542 Andrea Turini rakennutti Pesciaan Baccio d’Agnolon ja Giuliano di Baccion suunnitteleman talon Ruga degli Orlandille, joka sijaitsi lähellä Baldassarre-veljen sittemmin purettua palatsia.

Toskanasta Roomaan

Kun Turineille olennaisen tärkeä toskanalaisen Medici-suvun paavi Leo X:n (Lorenzo il Magnificon poika Giovanni de’ Medici) kuoli vuonna 1521, Andrea siirtyi Roomaan kardinaali Innocenzo Cybon (1491-1550) lääkäriksi. Cybo oli Lorenzo il Magnificon tyttären Maddalenan, paavi Leon sisaren, ja tämän puolison, paavi Innocentius VIII:n pojan Franceschetton poika. Leo X oli nostanut sisarenpoikansa kardinaalin arvoon. Cybo oli Roomassa keskeinen seurapiirihahmo ja tunnettu ennemminkin tuhlailevasta elämäntyylistään kuin uskonnollisuudestaan. Hän oli silti varteenotettava paaviehdokas useissa paavinvaaleissa, mitä monet aikalaiset pitivät synkkänä merkkinä paavinvallan alennustilasta. Vuoden 1521 vaaleissa paaviksi valittiin kuitenkin alankomaalaissyntyinen Hadrianus VI, joka hallitsi vain kaksi vuotta. Vuonna 1523 Andrea osallistui Pescian delegaatioon, joka onnitteli uutta paavia Klemens VII:tä (Giulio de’ Medici), Leo X:n ja kardinaali Cybon äidin serkkua. Tämä nimitti Andrean hovilääkärikseen, ja Roomasta tuli nyt myös vanhemman Turini-veljeksen asuinpaikka.

Roomasta Ranskaan ja takaisin

Vuonna 1533 Klemens VII uskoi Andrealle tärkeän diplomaattisen luottotehtävän. Hänen piti saattaa Ranskaan Klemensin sukulaisen, Urbinon herttuan Lorenzo de’ Medicin tytär Katariina de’ Medici (1519-1589), joka oli kihlattu Ranska kruununperillisen, tulevan kuningas Henrik II:n (1519-1559) kanssa. Andrea, jolla oli ilmeisesti hyvä maine Ranskassa, suoritti tehtävän menestyksekkäästi.  Ranskan kuningas Frans I nimitti hänet oitis hyväpalkkaiseksi henkilääkärikseen. Tämä edellytti asettumista kuninkaan hoviin. Andrealle uskottiin kruununprinssin terveydenhoito, ja hän toimi myös kruununprinsessan lääkärinä. Kun hän palasi Ranskasta paavinhoviin vuonna 1538, Klemens VII:n seuraaja, Farnese-paavi Paavali III nimitti hänet omaksi henkilääkärikseen.

Ammatillisia kiistoja Roomassa: rutto-oppaasta suoneniskentään

Andrean lääketieteellinen julkaisutoiminta alkoi hänen siirryttyään paavinhoviin. Hänen lukuisat tutkielmansa on kirjoitettu pääasiassa hienostuneella humanistilatinalla, jonka sanasto vastasi alan tarpeita. Vain yksi, Roomassa mahdollisesti vuosina 1521–1525 raivonneeseen ruttooon liittyvä teos L’utile consiglio preservativo e conservativo delle peste (“Hyödyllisiä neuvoja rutolta suojautumiseen ja säästymiseen”) on laadittu kansankielellä. Kirjoittajan antiikin ja keskiajan lääketieteen tuntemus sai suurta ylistystä hänen ihailijoiltaan; esimerkiksi lyonilainen kollega Symphorien Champier kommentoi Andrean keuhkopussitulehduksen hoitoa käsittelevää teosta De vena in curatione pleuritidios incidenda (”Suoneniskennästä keuhkopussintulehduksen hoidossa”) ”tavattoman oppineeksi ja hedelmälliseksi”. Teos ilmestyi Pariisissa vuonna 1528.

Andrean tutkielmat liittyvät 1520–1540-luvun lääketieteen ja kansanterveyden polttaviin kysymyksiin. Niiden perusteella paavinhovin ja Rooman kaupungin lääkärikunnan piirissä vallitsi armoton keskinäinen kilpailu. Andrea ei tietenkään olisi ollut humanisti, jollei olisi ilmaissut itseään varsin kärjistetysti.  Hänen kovin kilpakumppaninsa 1520-luvulta alkaen oli Pavian ja Padovan yliopiston lääketieteen professori Matteo Corti (1475-1565), joka saapui paavinhoviin vuonna 1531 paavi Klemens VII:n henkilääkäriksi. Corti sai saman tehtävän myös Paavali III:lta.  Kiistat jatkuivat Andrean ollessa Ranskassa ja kiihtyivät hänen palatessaan Roomaan. Cortin kanssa Andrea otti yhteen niin suoneniskennän oikeasta metodista (yllä mainitun De vena in curatione -teoksen lisäksi De curatione pleuritidis per venae sectionem […] ”Suoneniskennästä keuhkopussintulehduksen hoidossa”, 1537) ja Responsiones contra Matthaeum Curtium de loco incidendae venae […] (”Vastaväitteet Matteo Cortille sopivimmasta paikasta iskeä suonta […]” 1543).

Andrealle ei kelvannut myöskään Cortin Klemens VII:lle laatima ruokavalio, josta hän julkaisi Ranskasta käsin erittäin kriittisen tutkielman nimeltä Disceptatiuncula medica […] aduersus opinionem Matthæi Curtii de prandii (et) coenae ratione (”Lyhyt lääketieteellinen tutkielma […] lounaan ja illallisen koostamisesta Matteo Cortia vastaan”, 1534). Corti ei kuitenkaan ollut Andrean ainoa inhokki: suoneniskennästä riitti kiihkeätä polemiikkia myös Pisan yliopiston opettajan Marcantonio Montigianin kanssa, kuten teos Defensio contra Marcum Antonium Montisianum Geminiatensem, quod non in omni febre putrida conueniat missio sanguinis, (“Puolustuskirjoitus Marcantonio Montigiania vastaan siitä, että kaikkiin pilkkukuumetapauksiin ei sovi suoneniskentä”, 1549), kertoo.

Ammatillisia kiistoja Roomassa: voiko Tiberin vettä juoda?

Vuosisadan keskivälin ja toisen puoliskon suurimpia roomalaisia kansanterveydellisiä ja rakennuspoliittisia kiistakysymyksiä oli Tiberin ja lähdeveden laatu: kelpasiko vesi juotavaksi vai olisiko raunioituneet akveduktit syytä korjata? Tiberin veden juotavuudesta ilmestyi 1500-luvun puolestavälistä lähtien peräti kuusi tutkielmaa.  Andrea heittäytyi tähänkin kiistaan innokkaasti.  Hänen mielestään Tiberin varrella asuva väestö oli niin tervettä, että mitään vaaraa joki- ja lähdeveden juomisessa ei ollut. Vesijohtojen korjaus, joka tekisi mahdollistaisi veden johtamisen vuorilta kaupunkiin, oli hänen mielestä turhaa, kuten  hän teoksessaan De bonitate aquarum fontanae, et cisterninae (“Lähde-ja vesisäiliöveden hyvästä laadusta”, 1543) painokkaasti lausui. Andrea jäi tässä(kin) historian väärälle puolelle: esimerkiksi Agrippan 1. vuosisadalla eKr. rakennuttama, 700- ja 1400-luvulla kunnostettu Aqua Virgo -vesijohto restauroitiin uuteen loistoon 1570-luvulla. Tämä mullisti Rooman vesihuoltotilanteen.

Kirjoittaja Outi Merisalo on Jyväskylän yliopiston romaanisen filologian professori, keskiajan ja renessanssin kirjakulttuurin, aatehistorian ja lääketieteen historian tutkija.  Andrea Turiniin hän tutustui – ei mikään yllätys – tutkiessaan Baldassarre Turinin roolia paavi Leo X:n hovissa.

Lukusuosituksia:

E. Andretta, Roma medica. Anatomie d’un système médical au XVI^e siècle. Collection de l’École française de Rome 448. Roma 2011.

C. Ceccanti, ‘Baldassarre Turini.  Committente di architettura’, Imagines 9/2023, 70-93.

A. Esposito, “Roma pare una abatia spogliata”. Una città e i suoi abitanti al tempo della peste (1522-1523).  Roma nel Rinascimento, inedita. Saggi, 101. Roma 2022 (s. 150-173 G. Crimin editio Turinin tutkielmasta L’utile consiglio […]). 

R. Passalacqua – L. Panzani, ‘Palazzo Bonagrazia’, Catalogo generale dei Beni Culturali,  https://catalogo.beniculturali.it/detail/ArchitecturalOrLandscapeHeritage/0900059513, 2 maggio 2024.