Tuhat tarinaa Turussa – Suomen Rooman-instituutti mukana kirjamessuilla!

Suomen Rooman-instituutti on näkyvästi esillä
Turun kirjamessuilla 6.-8.10.2017

Tiedeinstituuttifoorumin osastolla B8.

TIF
Jatka lukemista ”Tuhat tarinaa Turussa – Suomen Rooman-instituutti mukana kirjamessuilla!”

Kevätaamu Roomassa

Laura Buchholz
Wihurin stipendiaatti 2016-17

Olen perheineni asettunut Wihuri-vuodekseni Gianicolon taakse, laaksoon Gianicolon ja matalan Monte del Gallo -kukkulan välissä, venäläis-ortodoksisen kirkon naapuriin. Kotikatumme päässä näkyy Pietarinkirkon kupoli. Alhaalta laaksosta voimme myös tähyillä puolen kilometrin päässä Gianicololla kohoavaa Giuseppe Garibaldin patsasta – Villa Lante ei tähän suuntaan näy vaan jää kukkulan taakse. Vaikka matkaa linnuntietä onkin Villa Lanteen vain puoli kilometriä, kertyy kävelymatkaa parin kilometrin verran.

Jatka lukemista ”Kevätaamu Roomassa”

Vivere discere est

Vivere discere est

Elämä on oppimista. Antiikin ja keskiajan Rooman johdantokurssi syyskuussa 2016 tarjosi siihen mitä parhaimmat olosuhteet sekä miellyttävän henkisen ja konkreettisen ympäristön. Kuukauden mittainen jakso Rooman parhaassa historiallisessa miljöössä, renessanssihuvilassa upeine näköaloineen, teki eittämättä lähtemättömän vaikutuksen jokaiseen kurssilaiseen. Jokainen päivä innoitti, inspiroi, antoi uutta ajateltavaa historiasta, mutta myös itsestä ja suhteesta omaan akateemiseen positioonsa. Koko kokemusta on vaikea vieläkään, parin kuukauden jälkeen, eritellä sanoiksi. Jälkikäteen tuon kuukauden aikana otettuja valokuvia katsellessa muistuu mieleen yhä uusia asioita. Kokemuksen prosessointi jatkuu vielä pitkään sen antoisuuden vuoksi ja kurssin hedelmiä pääsee poimimaan ehkä vasta jonkun ajan jälkeen, kun ymmärtää suuremmassa mittakaavassa kurssin merkityksen.

Jatka lukemista ”Vivere discere est”

Pyhän Methodioksen jäljillä

Tutkimuksen metodityöpaja 18.1.-7.2.2016

Basilica di San Clemente.
Basilica di San Clemente.

Laskeutuessamme San Clementen basilikan uumeniin tammikuun loppupuolella saimme vastaamme lähetyssaarnaajaveljesten Kyrilloksen ja Methodioksen viileän, suorastaan analyyttisen tuijotuksen. Legendan mukaan veljekset saapuivat Roomaan vuonna 869 tuoden mukanaan Paavi Klemens I:n pyhäinjäännökset Krimin niemimaalta. Roomaan saavuimme mekin, tosin ilman yhtä arvokkaita tuomisia, innokas joukko antiikin ja keskiajan tutkijoita. Olimme Pyhän Methodioksen jäljillä. Tammi-helmikuun vaihteessa Suomen Rooman-instituutissa järjestettiin nimittäin ensimmäistä kertaa tutkimuksen metodityöpaja väitöskirjan tekijöille ja tuoreille tohtoreille. Kokoon oli kasattu kahdeksan osallistujaa, joilla oli ilo paitsi paneutua omien menetelmiensä autuuksiin ja ongelmiin, myös tutustua monen Roomassa vaikuttavan tutkijagurun metodeihin.

Jatka lukemista ”Pyhän Methodioksen jäljillä”

Me, Rooman lumoamat – syksymme Villa Lantessa

Tervetuloa kultapossukerhoon! Näin meidät toivotettiin tervetulleeksi Suomen Rooman-instituutin antiikin ja keskiajan tutkimuksen johdantokurssille Roomaan tänä syksynä. Seitsemän hengen iskujoukko, isänmaan toivot, koostui kahdesta klassillisen filologian, yhdestä arkeologian, kahdesta historian ja kahdesta kirkkohistorian opiskelijasta, jotka poimittiin käsin Helsingin, Turun ja Jyväskylän yliopistoista. Yhteisen Roomassa vietetyn kuukauden aikana meistä muodostui erilaisista taustoista huolimatta – tai juuri siitä johtuen – erinomaisen toimiva ja sulavasti liikkuva kokonaisuus, Ordo Sancti Tavernelli.

Jatka lukemista ”Me, Rooman lumoamat – syksymme Villa Lantessa”

Wihuristeja 50 vuoden ajalta – mitä muistamme Wihurin stipendiaateista?

Eeva-Maria Viitanen
Säätiön Institutum Romanum Finlandiae asiamies
Wihuristi 1998-1999

Maaliskuun 3. päivänä 1988 saavuin ensimmäisen kerran Roomaan antiikintutkimuksen johdantokurssille osallistuakseni. Silloin tein matkan junalla Euroopan halki ja yöjuna saapui Roma Tiburtinan asemalle aamuyöllä. Onnistuin seikkailemaan ensin Monteverdeen ja sitten vielä Villa Lanten eteen, jossa odottelin kohteliaasti (ja pelokkaasti) noin klo 7 saakka ennen kuin soitin ovikelloa (auringonnousu Rooman yllä oli hieno). Kului hetkinen ja sitten Villa Lanten pääovi avautui: siellä seisoi vaaleansinisessä kangaspyjamassaan Timo Sironen, lukukauden 1987–1988 Wihurin stipendiaatti ja ensimmäinen henkilö, jonka olen koskaan tavannut Suomen Rooman-instituutissa. Joitain hetkiä elämässään ei vain koskaan unohda.

Jatka lukemista ”Wihuristeja 50 vuoden ajalta – mitä muistamme Wihurin stipendiaateista?”

Tieteellisen kurssin tunnelmia

Antiikin- ja keskiajantutkimuksen tieteellisen kurssin 16.2.-10.5.2015 osallistujat

Eräänä aurinkoisena maanantaina viime helmikuussa instituutissa kokoonnuimme yhteen me seitsemän korkeakouluopiskelijaa viettääksemme yhdessä kolme intensiivistä kuukautta antiikin- ja keskiajantutkimuksen tieteellisellä kurssilla johtaja Tuomas Heikkilän sekä Ria Bergin ja Simo Örmän ohjauksella. Me kurssilaiset edustimme eri yliopistoja ja oppiaineita: tulimme Helsingin, Turun ja Tampereen yliopistoista, ja olimme erikoistuneet vaihtelevasti antiikin ja keskiajan historiaan, latinalaiseen filologiaan tai vanhan testamentin tutkimukseen.

Jatka lukemista ”Tieteellisen kurssin tunnelmia”

Yksityistä ja julkista tilaa Villa Lantessa

Heta Björklund
Projektisihteeri / Public and Private in the Roman House -projekti

Public and Private in the Roman House -projekti (romanhouse.org) järjesti kolmannen kansainvälisen konferenssinsa 7.-8.11.2014 Suomen Rooman-instituutissa Villa Lantessa. Konferenssi jatkoi projektin kahden edellisen konferenssin (New York 2012, Helsinki 2013) asettamien teemojen käsittelyä: julkisen ja yksityisen tilan rajanvetoa roomalaisessa maailmassa.

Jatka lukemista ”Yksityistä ja julkista tilaa Villa Lantessa”

Seuraava pysähdyspaikka Pasila: Helsingin kirjamessut tulevat taas 23.-26.10.14

Riikka Ala-Risku
Italialaisen filologian yliopisto-opettaja
Helsingin yliopisto

Roomaan ikävöivillä on pian mainio tilaisuus lääkitä kaipuutaan koto-Suomessakin, kun Helsingin kirjamessut saavat Italian kunniavieraakseen. Teemamaalle tuovat näkyvyyttä erityisesti Italian kulttuuri-instituutin ja suurlähetystön sekä suomalaisten kustantajien italialaiset kirjailijavieraat, jotka esittelevät tuoreiden teostensa suomennoksia. Esiin on nostettu sekä kaunokirjalliset teokset että tietokirjallisuus. Paikalla ovat muuan muassa Italian tärkeimmän kirjallisuuspalkinnon Premio Stregan tämän vuoden voittaja Francesco Piccolo romaanillaan Niin kuin kaikki muutkin sekä legendaarisen toimittajan Oriana Fallacin (1929–2006) elämäkerturi Cristina De Stefano teoksellaan Nainen ristitulessa. Italian kirjallisuus, kulttuuri ja historia näkyvät monipuolisesti eri messuosastojen ja näytteilleasettajien ohjelmanumeroissa. Tarjolla on hengästyttävän paljon mielenkiintoista ohjelmaa neljän päivän ajan.

Jatka lukemista ”Seuraava pysähdyspaikka Pasila: Helsingin kirjamessut tulevat taas 23.-26.10.14”

Saada aikaan jotain pysyvää – siinäpä vasta homma

 

Niin se lopulta meni nopeasti. Tieteellinen kurssi 2014 alkoi yhtä lämpimissä merkeissä kuin se päättyikin Rooman valmistautuessa kesään. Yksi kurssilainen lähti reilaamaan, toinen jatkamaan kesken jäänyttä gradua. Jollakin oli jo mielessä tulevat opinnot. Kurssin jälkeisen elämän suunnittelu vaikutti vapun jälkeen jokseenkin surrealistiselta.

On kuitenkin hyvä luoda katsaus siihen, mitä itse asiassa viimeisinä kolmena kuukautena on tapahtunut. Yhtäältä vaikutti sille, että pitkälle kurssille tullaan varsin erilaisista lähtökohdista. Oli vielä aktiivisesti opiskelevia ja jo kokeneita konkarimaistereita. Toisaalta kurssin polttopisteessä oleva ajan hallinta antiikista uudelle ajalle vaikutti olevan miltei kaikille jokseenkin uusi tuttavuus. Tulevaan haasteeseen tartuttiin innoissaan kuin ratsumies sotahevosen suitsiin.

Kurssilaiset Villa d'Esten puutarhassa. Vasemmalta: Niko Nyqvist, Erik Henriksson, Markus Lähteenmäki, Uula Neitola, Mira Harjunpää, Iina Julkunen, Urpo Kantola
Kurssilaiset Villa d’Esten puutarhassa. Vasemmalta: Niko Nyqvist, Erik Henriksson, Markus Lähteenmäki, Uula Neitola, Mira Harjunpää, Iina Julkunen, Urpo Kantola

Arno Borstin jalanjäljissä silmät tottuivat hiljalleen erottamaan museoista ja arkeologisista kohteista merkkejä uudesta ystävästämme, viittauksia menneisyyden ihmisten loputtomasta pyrkimyksestä hallita aikaa. Kolmen kuukauden aikana vaihe jäi mukavasti päälle. Vielä tälläkin hetkellä vilkaistessani kalenteria kahvilan pöydällä muistuvat mieleeni tuon pyrkimyksen perusluonteet: yhteistoiminnan suunnittelu, dateeraukset, halu saada aikaan jotain pysyvää. Antiumin kalenteri Palazzo Massimossa. Fastit Capitoliumin museon seinillä.

Ajan hallinnalla on monet kasvot. Antiikin auktorien tarkat selonteot juhlapäivistä. Syntymäpäivät ja kuoleman syntymäpäivät. Vuodenvaihteen hidas kulku keväästä talveen halki eurooppalaisen kronologian. Hautapiirtokirjoitusten hidas muuntuminen pakanallisista kristillisiksi. Munkkien rukouksen sävyttämä arki luostarissa. Ajan ja hetkien kuvaaminen personifikaatioiden kautta. Yritykset ikuistaa aika arkkitehtuuriin. Kaikkialla henkii vire saada ajan hammas hallituksi. Ikuistetuksi.

Rian ja Tuomaksen kanssa tutustumassa San Lorenzon alaisiin kaivauksiin Olof Brandtin johdolla.
Rian ja Tuomaksen kanssa tutustumassa San Lorenzon alaisiin kaivauksiin Olof Brandtin johdolla.

Ajanhallinnalla oli suuri merkitys myös kurssin arkisissa askareissa Villa Lantessa ja matkoilla. Ehdinkö lounaan ääreen Monteverdeen vai olisiko tyytyminen itse valmistettuun ateriaan? Kuinka tiivistän suuret ja abstraktit asiat Pecha kuchan 20 sekunnin armon aikaan? Taistelisinko tutkielman alati raksuttavan deadlinen lähestymistä vastaan aamulla vai illalla? Lähdenkö ohjelmavapaana päivänä museoon vai keskitynkö kirjoittamiseen? Summa summarum: yöaika ja työaika sekoittuivat usein suloisesti keskenään.

Jos eivät Sisilian ympäriajon helteet, Campanian agriturismon ruuat tai Aurelianuksen muurikierros vielä tyydyttäneet kasvavaa reissumiehen ja -naisen vaistoa, tarjosivat hyvät kulkuyhteydet matkailua myös omasta takaa. Tutuksi tulivat ainakin Firenze, Perugia ja Eur. Hetken aikaa olin hieman huolissani myös perinteisen opiskelijavapun kohtalosta Gianicolon laella, mutta instituutin nelipäiväiset 60-vuotisjuhlat häivyttivät tuon huolen niin pituudessaan kuin sisällössään. Harvoinpa pääsee vastaavassa seurassa istuskelemaan San Caliston terassille. Vappupiknikillä meitä valokuvattiin merimiehinä.

Analyysia ja tulkintoja Palestrinan arkeologisen museon "Niilin mosaiikkien" edessä Palazzo Colonna-Barberinissa.
Analyysia ja tulkintoja Palestrinan arkeologisen museon ”Niilin mosaiikkien” edessä Palazzo Colonna-Barberinissa.

Kuten jo todettua viisasten suusta, tuttavuudet Villa Lanten keittiössä ja terassilla olivat kevään opettavaisin osuus – monipuolisen ja upean kurssiohjelman ohella. On rikkaus saada tovereikseen fiksuja ja ennakkoluulottomia ihmisiä, kolme kuukautta kun on pitkä aika pitää yhtä lähes vuorokauden ympäri. Opitut ja kuullut asiat jalostuvat myöhemmin osaksi itseä. Siksi voin todeta hyvillä mielin, että kurssista jäi mieleen paljon myös luentojen ja retkien ulkopuolelta.

Kevät on mielletty historiassa mielellään uuden aluksi. Tämäkin kevät avasi runsaasti uusia näkökulmia tulevaisuutta varten. Pitkällä tähtäimellä kurssin anti sulautuu osaksi opittua. Niiden päälle tiedonpesää on hyvä rakentaa. Lyhyellä tähtäimellä voisi miettiä vaikka pystyttävänsä aurinkokellon pellonreunaan – mikäli aikaa jää lomailulle.

 

Uula Neitola

Opiskelija

Suomen Rooman-Instituutin tieteellinen kurssi 2014