Jotain uutta, jotain vanhaa

 

Syksy on käynnistynyt tieteellisissä merkeissä Gunnar af Hällströmin kansainvälisellä Lex credendi-seminaarilla ja syyskuun puolivälissä starttaa taas tuttuun tapaan instituutin oma Antiikin johdantokurssi. Lukuvuosi on tuonut mukanaan myös uutta henkilökuntaa: elokuussa instituutin lehtorina aloitti FT Ria Berg ja minä istun nyt Johannan työpöydän ääressä hänen valmistautuessa vastaanottamaan uutta perheenjäsentä.

Ensimmäiset työpäivät Lantessa ovat olleet totuttautumista uusin tehtäviin ja tähän huikaisevaan maisemaan, johon ei kai koskaan totu. Reilu vuosi sitten päättynyt harjoittelujakso on onneksi vielä osittain mielessä, mutta lupaan oppia joka päivä jotain uutta, vähintään nimeämään uuden kirkontornin horisontista…

Johdantokurssin lisäksi syksyn ohjelmassa on luvassa useita seminaareja, joista ensimmäinen on syyskuun lopussa pidettävä Italiassa toimivien suomen kielen opettajien seminaari, joka järjestetään yhteistyössä Suomen Rooman suurlähetystön, opetus- ja kulttuuriministeriön sekä CIMO:n kanssa. Seminaaria seuraa välittömästi toinen seminaari, Pauli Kettusen johtama Key Concepts of Welfare State. Lokakuussa Villa Lantessa kokoontuu myös Linacre Societyn seminaari.

Yleisötapahtumia syksylle on luvassa ainakin lokakuun 10. päivä, jolloin Dr. Rita Randolfi luennoi Lante-suvun  taidekokoelmista. 14. marraskuuta Napolin arkeologisen museon johtaja Valeria Sampaolo pitää esitelmän italialaisista ja saksalaisista Pompeji-piirustuksista 1700- ja 1800-luvuilla. Molemmat tilaisuudet järjestetään yhteistyössä Amici di Villa Lante al Gianicolo –yhdistyksen kanssa. Marraskuussa instituutti tarjoaa tilat myös Jyväskylän yliopiston ja Åbo Akademin yhteistyönä toteuttamalle keskiaika-kurssille.

Musiikki soi tänäkin syksynä Villa Lantessa: L’orecchio di Giano-sarjan ensimmäinen konsertti on 13. syyskuuta ja silloin kuulemme ainakin C.Ph.E. Bachia, Franz Joseph Haydnia, Frantisek Bendaa ja Malcolm Arnoldia huilulla ja cembalolla. Konserttisarja saa jatkoa 12. ja 23. lokakuuta sekä 6. ja 20. marraskuuta ja luvassa on niin uutta kuin vanhempaakin musiikkia. 12. joulukuuta on suunnitteilla Suomi 95 vuotta-juhlakonsertti, jossa kuullaan sellisti Jussi Makkosta ja hänen pianistiaan. Yleisötapahtumia päivitämme myös Facebook-sivuille aina tapahtumien lähestyessä.

Toivotan kaikille inspiroivaa syksyä vielä lähes kesäisestä Roomasta!

Linda Jokela

Instituutin toimistosihteeri (amanuenssin äitiysloman sijainen)

 

Uusien ajatusten virrassa Villa Lanten Kulttuurikursseilla

Lokakuu on jo vuosituhansien ajan tunnettu parhaana ajankohtana viipyä Roomassa: tukahduttavan kesän jälkeiset syyspäivät, kuuluisat le ottobrate romane, suovat Ikuisen kaupungin kävijälle sateettomia kävelypäiviä, ajatuksenkeveitä iltoja, vähemmän turisteja ja enemmän roomalaisia. Samaan aikaan Pohjolassa kärvistellään syksyn synkissä tunnelmissa ja kiirehditään töissä, jotta kalenterivuosi, tilikausi ja deadlinet saadaan kunnialla selätettyä.

Ei olekaan sattumaa, että suositut Villa Lanten Kulttuurikurssit järjestetään aina juuri lokakuussa. Silloin suomalaisille yhteiskunnallisille vaikuttajille annetaan mahdollisuus päästä viikoksi Roomaan oppimaan uutta eurooppalaisista arvoista ja juurista, avartamaan näköaloja Suomea suuremmiksi. Intensiivikurssilla pumpataan omaan ajatteluun uutta verta opiskelemalla kaikkea sitä viisautta – ja hulluuttakin – jota nuo ”muinaiset roomalaiset” ovat ihmiskunnasta ja elämästä omaksuneet.

Yleiseurooppalaisen kulttuuriperinnön ja humanistisen sivistyksen laaja tuntemus ovat jälleen tärkeitä nykyajan yhteiskunnassa – nähdäkseen tulevaisuuteen on tunnettava menneisyytensä. Vastatakseen tähän haasteeseen Suomen Rooman-instituuttia ylläpitävä säätiö aloitti syksyllä 2006 Villa Lanten Kulttuurikurssit, joilla omien alojensa arvostetuimmat johtajat pääsevät oivaltamaan ja ajattelemaan rauhassa.
Kurssille kutsutut vaikuttajat ovat pitäneet lokakuisen Rooman antia ainutlaatuisena tilaisuutena. Kurssilaisten palautteet kertovat Villa Lantella olevan sellaista annettavaa, jota mistään muualta ei saa:

””Menneisyys meissä” -ajatus: roomalaisuus Suomessa, Rooman historian vaikutus nykyään, näköalan avartaminen, kestävät arvot, kehityslinjat yli 2000 vuoden takaa itseymmärryksemme perusta – huikeata.”

””Ei mitään uutta auringon alla” on tärkeä oivallus kaikissa ammateissa ja asemissa.”

”On mahtavaa päästä viikoksi miettimään muuta kuin omaa työtä silti kehittäen itseään enemmän kuin vuosiin.”

”Tärkeää on irrottautuminen Suomesta ja uusien ajatusten virta.”

”On upeata saada oppia itseään sivistäen ja seurustella kulttuuri-ihmisten kanssa.”

Villa Lanten kirjastossa pidettävät luennot, pitkät ja hartaat kaupunkikierrokset, kohde-esittelyt, retket kaupungin ulkopuolelle ja kurssilaisten omat, etukäteen valmistellut puheenvuorot antavat ainutlaatuisella tavalla uusia avaimia kulttuuristen jatkumoiden ja eurooppalaisen identiteetin ymmärtämiselle. Viikon aikana perehdytään niin antiikin yhteiskuntamallin merkitykseen, keskiaikaisten pyhimysten vaikutukseen nykyään, paavin vallan ytimeen, 2000-luvun Italian ilmiöihin kuin dolce vitan historiaan.

Renessanssihuvila Villa Lantessa toimivasta Suomen Rooman-instituutista on tullut tiedeosaamisen ohella myös kulttuuriosaamisen ikoni: Villa Lanten Kulttuurikurssin käyneet muodostavat suomalaisen sivistyneen johtajiston ytimen. Lokakuista kulttuurimatkaa Roomaan voi toki suositella kenelle tahansa, eikä sivistävään lokakuuhun Roomassa olekaan enää kuin seitsemisen kuukautta aikaa…

Dosentit Tuomas Heikkilä ja Liisa Suvikumpu ovat johtaneet Villa Lanten Kulttuurikursseja vuodesta 2006 lähtien.

Appelsiinipuita lumipyryssä – 3. helmikuuta 2012 Villa Lantessa

 

Tänään sitten tuli ensilumi! Koulut ovat kiinni ja liikenne kangertelee. Apulaisellani Eevalla oli vaikeuksia päästä yliopistolle tenttiin, bussien kulkemisesta ei ole kukkulaisessa Roomassa varmuutta tällä säällä  metroista puhumattakaan. Ei ole edes varmaa ovatko vahtimestarit paikalla avaamassa ovia, vaikka opiskelijat ja professorit olisivatkin.

Lumi muuttaa kaiken, hyytävä ulkoilma – ei tietenkään mitään verrattuna Suomen -20 asteen pakkasiin -tulee joka raosta sisään, ja yhä uudelleen muistutan eilen saapuneille työryhmäläisilleni villaisten alusvaatteiden merkityksestä. Liian usein osa hyvästä tutkimus- ja opetusajasta menee Roomassa sairastamiseen. Tietenkin kaksinkertaisilla ikkunoilla voitaisiin voittaa jotain, tai tehokkaammalla ja kalliimmalla lämmityksellä, mutta sitten taas saattaisi tulla muita ongelmia. Vanhoista taloista ei koskaan tiedä, suo siellä, vetelä täällä, joten paras vaan oppia vetämään vaatetta päälle.

Vastapäisessä koulussa on pantu kaikki lapset juoksemaan ulos lumipyryyn, varmaankin roomalaisille uskomaton ja ikimuistoinen kokemus, josta puhutaan vielä pitkään kodeissa. On hauskaa, että työryhmäni nuoret tutkijat saapuivat juuri nyt Roomaan, mikäänhän ei ole niin lapsellisen ilahduttavaa kuin lumipyry! Ja lapsuuteenhan me taas palaamme tutkimustemme kanssa, lapsuus, nuoruus ja uskonto antiikin Roomassa on pääteemamme. Tänään pidimme ensimmäisen seminaari-istunnon ja kävimme tarkkaan läpi kunkin työn tämänhetkisen tilan ja tarpeet. Kevät on meillä aikaa saada valmiiksi artikkelit ja tällä motivoituneella porukalla uskon, että se onnistuu.

Suomen Rooman instituutin pedagogisen ja tutkimuksellisen kokemuksen varassa on viety monta työryhmää onnistuneeseen päätökseen –  tulos on nähtävissä instituutin Acta-julkaisusarjan niteissä – mutta kovinkaan paljon huomiota ei ole vielä osoitettu sille kokemukselle, minkä instituutin kuusikymmenvuotinen tutkimus- ja opetustyö on synnyttänyt. Tieteelliset kurssit ja työryhmät asuvat usean kuukauden ajan Villa Lantessa irrallaan normaalielämästään Suomessa ja keskittyvät tutkimusteemaan, joka yhdistää heitä kaikkia. Työryhmä kokoontuu säännöllisin väliajoin käsittelemään  työpapereita, ja tutkimus etenee prosessinomaisesti hedelmällisessä vuorovaikutuksessa muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Paikalla on aina vähintään kaksi koulutettua tutkijaa, instituutin johtaja ja lehtori, jotka uhraavat suuren osan ajastaan vain näille nuorille ja heidän työlleen. Tässä on se kuuluisa Villa Lante -brändi, joka on tuottanut maailmalle liudan kansainvälisiä suomalaisia tutkijoita ja professoreita, eikä yksin antiikintutkimuksen piiriin!

Nykyäänhän ei enää riitä, että me ja muut tutkijat tunnemme tämän brändin, se pitäisi saada laajemminkin tunnetuksi. Tutkijana ajattelen, että paras tapa on tutkimus itse. Kun meitä arvostetaan kansainvälisesti oman perustyömme vuoksi, se tuottaa eniten lisäarvoa, josta seuraavat tutkijasukupolvet pääsevät nauttimaan. Totta kuitenkin on myös se, että ilman opetusministeriön ja muiden julkisten tahojen tukea ja arvonantoa emme voi tehdä tätä työtämme. Olemme myös suomalaiselle yhteiskunnalle velkaa, vain suomalaisen kulttuuritahdon varassa on oma tulevaisuutemme. Siksi on tärkeää viestiä eri tahoilla Villa Lanten merkityksestä tutkimuskeskuksena, ja tehdä sen brändi näkyväksi blogeissa, instituutin omilla sivuilla, facebookissa ja kaikkialla, missä kaksi tai useampia suomalaisia kohtaa!

 

Katariina Mustakallio

Suomen Rooman instituutin johtaja

 

Villa Lanten Ystäväksi!

 

Vietin Villa Lantessa kolme kuukautta ja kolme viikkoa Suomen Rooman -instituutin järjestämillä antiikintutkimuksen kursseilla vuosina 2007 ja 2010. Villa Lante tarjosi upeat puitteet opiskelulle ja tutkimukselle. Erityisesti mainittakoon viehättävä ympäristö, hyvät yhteydet ja verkostot muihin instituutteihin sekä kannustava yhteisö, joka otti uudet tulijat vastaan avosylin.

Suomessa iski Rooman kaipuu. Vaivaan on auttanut matkustus ja yhdistystoiminta – toimin nyt neljättä vuotta Villa Lanten Ystävät ry:n sihteerinä.

Suomen Rooman -instituutin tukiyhdistys, Villa Lanten Ystävät ry (VLY), on pitänyt Roomaan tiivistä yhteyttä jo yli 30 vuoden ajan. VLY tukee ja tekee tunnetuksi Suomen Rooman -instituutin toimintaa sekä edistää jäsentensä Italian ja antiikin kulttuurien tuntemusta. Yhdistys myöntää instituutille  vuosittaisen  avustuksen ja väitöskirjantekijälle stipendin, joka on tarkoitettu mm. Roomassa tehtävään aineiston keruuseen.

Villa Lanten Ystävät järjestää jäsenilleen esitelmätilaisuuksia, näyttelykierroksia, konsertteja, juhlia ja matkoja. VLY:n yleisöluennot ovat avoimia kaikille kiinnostuneille. Monipuoliset esitelmäaiheet liittyvät Italian ja antiikin kulttuureihin ja historiaan. Tilaisuuksissa esittäytyvät mm. tutkijat Villa Lanten hankkeista ja VLY:n omat stipendiaatit. Myös Suomen Rooman -instituutin johtaja Katariina Mustakallio ja intendentti Simo Örmä ovat vierailleet tilaisuuksissamme.

VLY:n kevään ohjelman aloittaa stipendiaattimme FM Hanna-Leena Tikkanen, joka esitelmöi väitöstutkimuksestaan ”Yhteisellä ristiretkellä bolshevismia vastaan”: Suomen ja Italian suhteet 1940-44. Maaliskuussa yliopistonlehtori Ville Vuolanto tulee kertomaan aiheesta ”Lapsi ja arki Rooman keisarikaudella – leikki, työ, koulu”. Huhtikuussa on vuorossa Suomen Välimeren tiedeinstituuttien yhteistilaisuus, Mare Nostrum.  Illan teemana on kulttuurien yhteentörmäykset ja vuorovaikutus Välimeren alueella. VLY:n puhujana on professori Jaakko Hämeen-Anttila aiheenaan ”Kulttuurien kohtaaminen käännösten kautta: Mesopotamia, Kreikka, arabit”.

Suunnitteilla on myös opastettu kierros taidemaalari Lauri Laineen tulevaan näyttelyyn Maalauksia valosta ja tilasta. Lauri Laine on työskennellyt useasti Villa Lanten taiteilija-ateljeessa ja hänen töissään voi nähdä vaikutteita mm. Italian renessanssi- ja barokkimaalareiden tavasta kuvata valoa ja tilaa.

Inspiroivaa kevättä ja tervetuloa VLY:n tilaisuuksiin! Lisätietoja kotisivuiltamme http://www.villalante.org.

Maria Tukia

sihteeri

Villa Lanten Ystävät ry

Hautojen tuoksuissa

 

Aamuaurinko himersi pilviverhon takaa lokakuisen Rooman yläpuolella. Antiikintutkimuksen johdantokurssimme ahtautui Lanten minibussiin, jonka Etrurian reissulla tien poskeen jäänyt sivupeili oli jälleen turvallisesti paikoillaan. Jussi Hanskan johtama pieni joukkomme saavutti pian päivän ensimmäisen kohteen, San Sebastianon katakombit.

Odotusaula oli lupaavasti tyhjä, kunnes hetkeä ennen opastuksen alkua alkoi sisään valua kovaäänistä, urheilukenkäistä väkeä, jonka henkilöllisyydestä ei voinut erehtyä: bussilastillinen amerikkalaisturisteja. ”Loistavaa”, totesi tohtori Hanska ilmeenkään värähtämättä.

Laskeuduttuamme italialaisen oppaan perässä katakombien ruskeaan hämärään tunsin nenässäni tutun makean lemun. Haudankaivajien hiki? Lahoavat ruumiit? Ei, vaan… Vilkaisin nopeasti kurssitovereitani. Muistaakseni eilen illalla ei avattu yhtään Olevanon viinitilalta ostettua pulloa. Sitten katseeni kohtasi oppaamme väsyneet silmät, joissa illan viimeinen karahvi näytti vieläkin kiiltelevän. Tuntia myöhemmin minibussimme kaartaessa katakombien pihamaalta kohti uutta seikkailua, neljä valkosääristä eläkeläistä kenties Pittsburghista asettui riviin vilkuttamaan hyvästiksi.

Matka seuraavaan kohteeseen ei ollut pitkä. Kahden lehmän tarkkaillessa valtatien takaa marssimme sisään Via Latinan arkeologiseen puistoon. Nyt näkisimme jotain, mitä intendentti Simo Örmä oli ehdottanut vaihtelun vuoksi johdantokurssin ohjelmaan: Hadrianuksen ajalla rakennetun, Sepolcro dei Pancrazi -nimellä tunnetun haudan. Laskeuduttuamme maan alle vastassa oli jälleen yllätys. Neliömäisen hautakammion rapatut seinät ja mustavalkomosaiikilla peitetty lattia olisivat voineet olla modernistisen arkkitehdin kynästä. Vaikutelmaa lisäsi huonetta hallitseva koruton sarkofagi, jonka piirtokirjoituksesta hauta oli saanut nimensä.

”Pankration-ottelijoiden haudasta” teki kuitenkin yhden hienoimmista antiikkikokemuksistani huoneen katon ristiholvia peittävä stukko- ja maalauskoristelu. Plastisina pullistelevat kentaurit taistelivat villipetoja vastaan, jumalhahmot patsastelivat kilpaa heerosten kanssa ja satyyrit jahtasivat menadeja ornamentein koristeltujen kasettien verkostossa. Maalauksissa siintelivät eteerisinä pyhät lehdot, ja sarkofagin yläpuolella, hennoiksi haalistuneiden kukka-asetelmien lomassa moninaiset linnut tarkkailivat kammion tapahtumia. Minua hellytti mielikuva raavaasta vapaaottelijasta nukkumassa ikuista untaan ruusun terälehtien varistessa pimeässä holvissa.

Ryhmämme valtaaman hartaan hiljaisuuden rikkoi vain kameroiden jatkuva raksahtelu luvan mukaisten viiden minuutin venyessä huomaamatta puoleksi tunniksi. Tohtori Hanska joutui käyttämään parhaita maanittelutaitojaan saadakseen viimeisetkin ihastelijat ulos haudasta päivänvaloon ja oikeiden kukkaketojen keskelle. Tällaisista elämyksistä antiikintutkija saa voimaa, pohdin hymyillen kiiruhtaessamme hypermarketin pihaan jätetylle autollemme.

 

Ville Hakanen

Taidehistorian opiskelija

Helsingin yliopisto

 

Suomen Rooman-instituutin säätiön arkkitehtiopiskelijakurssi Tammisaaressa ja Italiassa

Instituutin toinen Waldemar von Frenckellin-säätiön rahoittama arkkitehtiopiskelijakurssi
”Antiikin vaikutus länsimaisessa rakennusperinnössä – GT2011” lähti käyntiin Tammisaaressa 23.5.-29.5.  yhteensä 18 opiskelijan voimin. Kurssilla tutustuttiin niin harjoitustöin kuin luennoin antiikin vaikutukseen rakennusperinnössämme. Pääluennoitsijoina oli allekirjoittaneen ohella professorit Margareta Steinby (Oxford) ja Aino Niskanen (Aalto-yliopisto) sekä taiteilija Tero Laaksonen (IRF) ja FM Thomas Thesleff  (IRF). Oman lisänsä kurssiin antoivat myös professori Olli-Paavo Koponen (TTY) ja professori (VT) Anna-Maija Ylimaula (OY). Luentojen ja harjoitustöiden ohella tutustuttiin retken yhteydessä myös antiikin vaikutukseen Uudenmaan kartanoissa sekä edellisen instituutin kurssin ”GT2009”-näyttelyyn yhteistyökumppanimme Christine ja Göran Schildtin säätiön näyttelytiloissa.

Tammisaaren kurssin osanottajista seitsemän (Laura Orelma, Juulia Hokkanen, Riina Sirén,
Mikko Tilus, Matias Mäenpää, Iiro Juntti ja Rabbe Tiainen) jatkoivat kurssille Italiaan 29.8.-25.8. Kurssi alkoi Napolista. Napolin majapaikasta suuntasimme Paestumiin, Herculaneumiin, Pompeijiin ja Caprille jättämättä kuitenkaan Napolia mahtavine barokkirakennuksineen ja museoineen huomioimatta. Viikon kuluttua saapumisestamme Italiaan olimme jo Roomassa,
jossa ohjelma jatkui yhtä intensiivisenä. Rooma ei ollut ainoa kohteemme, vaan matkaan sisältyivät myös Umbrian Assisi ja Perugia, FK Simo Örmän johtamana jo legendaariseksi muodostunut kierros etruskien maille, FT Jussi Hanskan kanssa Palestriina ja Tivoli sekä tietenkin Ostia Antica ja muut Rooman lähialueet. Kovennetut kirkkokierrokset ja raunioryntäykset olivat Rooman ominta ohjelmaa. Päivät koostuivat kokonaisuuksista, kuten Serviuksen muurin ympärikävelystä (11km), Aurelianuksen muurin ympärikävelystä (19km + poikkeamiset reitiltä), Forumista sekä kovennetuista kirkkokierroksista. Kurssin yhteydessä myös instituutin johtaja FT Katariina Mustakallio piti illallisluennon opiskelijoille Villa Lanten kattoterassilla.

Opiskelijat piirsivät näkemiään kohteita ahkerasti ja suorittivat yhtenä päivänä Piazza della Quercian mittaamisen julkisivuineen ja asemapiirroksineen. Näistä töistä järjestetään edellisen kurssin tavoin näyttely Helsingissä loppukeväästä 2012 ja myöhemmin Christine ja Göran Schildtin säätiön näyttelytiloissa.

Vapaa-aika kurssilla jäi vähäiseksi, mutta siitä huolimatta osa opiskelijoista ehti ostaa kitaran ja esiintyä Espanjalaisilla portailla, Pietarinkirkon aukiolla ja Piazza Navonalla (lakkiin kertyi 13,20). Viimeinen ilta vietettiin yhdessä kattoterassilla syöden ja sen jälkeen Biblioteca Hertzianan perinteisissä puutarhajuhlissa, joissa opiskelijat miehittivät tanssilattian aamutunneille asti näyttäen esimerkkiä myös ujommille saksalaisille epigraafikoille.

Juhana Heikonen

Arkkitehti, kurssin vetäjä

 

Buon autunno!

Kuuman ja roomalaisittain rauhallisen elokuun jälkeen syksy alkaa yllättäen. Gianicololla pitää taas varoa oikealle ja vasemmalle, ettei jää nelipyöräisen alle. Roomalaiset palaavat lomiltaan, instituutin väen suosikkilounaspaikat avautuvat Monteverdessä, ja syksyn kurssitoiminta käynnistyy kolmiviikkoisella arkkitehtuurikurssilla ja heti sen perään antiikin historian johdantokurssilla. Kolmas syksyn kursseista on lokakuussa järjestettävä instituutin säätiön kulttuurikurssi ja marras-lokakuun vaihteessa Turun yliopiston kulttuurihistorian laitos pitää oman kurssinsa Villa Lantessa.

Syksyn yleisötilaisuudet alkoivat syyskuun 6. päivä pidetyllä L’Orecchio di Giano -sarjan konsertilla. Illan aikana loggiassa kuultiin Edward Griegin, Franz Lisztin, Giovanni Sgambatin ja Francesco Paolo Tostin musiikkia pianolle ja sopraanolle. Konsertti juhlisti Lisztin 200-vuotissyntymäpäivää ja musiikin lisäksi kuultiin mm. päiväkirjaotteita 1800-luvun jälkimmäiseltä puoliskolta, jolloin venäläinen ruhtinatar ja pianisti Nadine Helbig emännöi Villa Lanten kulttuurisalonkia. Nadine oli Lisztin oppilas ja läheinen ystävä, ja loggiassa oleva piano on sama, jolla ruhtinatar ja Liszt aikoinaan soittivat. Myös Grieg ja Tosti kuuluivat Nadinen lähimpiin ystäviin, ja heidän Nadinelle omistettua musiikkia syyskuun illassa esittivät sopraano Jolanta Stanelyte ja pianisti Guido Galterio.

L’Orecchio di Giano-sarjasta on syksyn mittaan luvassa vielä neljä muuta konserttia: yksi syyskuun lopussa, kaksi lokakuussa ja vuoden viimeinen marraskuussa. Lisäksi Villa Lantessa esitetään musiikkia mm. syyskuun 27. päivänä, jolloin järjestetään yhteistyössä Amici di Villa Lante al Gianicolo -yhdistyksen kanssa toinen Lisztiä juhlistava konsetti. Pianoa soittaa Teppo Koivisto ja konsertti taltioidaan.

Suomalaisuus pääsee esille niin ikään syyskuun loppupuolella, kun kääntäjä Marcello Ganassini di Camerati kertoo vuonna 2010 ilmestyneestä uudesta Kalevalan italiannoksesta. Ganassini di Cameratin lisäksi Kalevalasta ja suomalaisesta runoperinteestä luennoivat Vesa Matteo Piludu ja Dario Giansanti.

Syksyn tieteellisten esitelmien ohjelmasta voitte lukea piakkoin tällä samalla foorumilla.

 

Linda Jokela

CIMO-harjoittelija

Suomen Rooman-instituutti

 

PS. Instituutilla on nyt myös viralliset facebook-sivut, jonne päivitetään kaikki yleisötapahtumat yksityiskohtineen (kuten myös vanhoille kotisivuillekin). Facebook-sivut löytyvät hakemalla ”Institutum Romanum Finlandiae”.