Rooman kevättä rinnassa!

Tuskin koskaan Rooman ja Suomen välinen ero säässä ja ihmisten mielialoissa on suurempi kuin juuri nyt: Suomessa on takatalvi ja Roomassa kevät jo pitkällä. Roomassa auringon paahtaessa päivällä lämpötilat nousevat helposti t-paitakeleihin vaikka iltaisin joutuukin vetämään pitkähihaista päälle. Suomessa taas…ollaan kateellisia Roomaan lähtijöille, sillä Turussa sataa lunta ja Helsingissä loskaa. Juuri kun kaikki jo ehtivät kaivaa pyörät ja kevätkengät esiin, kävi näin. Taas.

Omasta mielestäni, ja varmaan monen muunkin, Roomassa miellyttävintä aikaa ovat huhti-toukokuu ja syys-lokakuu. Sää on täydellinen pitkien matkojen kävelyretkiin, juoksulenkkeihin Doria Pamphiljin puistossa, kuuman kahvin ja kaakaon siemailemiseen sekä työntekoon keskittymiseen. Öisin pystyy myös nukkumaan.

Näihin aikoihin osuu tänä vuonna myös pääsiäinen, vuoden suurin juhla Roomassa. Pääsiäisen aikaan liittyy kaupungissa oma erityinen tunnelmansa, mutta myös negatiiviset puolensa. Kaupunki on, jos mahdollista, vielä enemmän pullollaan turisteja kuin yleensä. Matkailijoita ja pyhiinvaeltajia saa oikein väistämällä väistellä Vatikaanin, keskustan, Trasteveren ja Gianicolon kulmilla. Toisaalta, hiljainen viikko tarjoaa kaupungissa myös paljon nähtävää ja koettavaa: Kristuksen kärsimystiehen liittyviä kulkueita, erilaisia messuja, konsertteja ja huipennuksena jokavuotinen Paavin pitämä Urbi&Orbi Pietarinkirkon aukiolla pääsiäissunnuntaina. Pääsiäisaterialle kannattanee kuitenkin suunnata johonkin hiukan kauemmas, hyviä ja vähemmän turistisia vaihtoehtoja on mahdollista löytää esimerkiksi Testaccion, Garbatellan, Monteverden ja Pratin alueilta.

Kevät on  Suomen Rooman-instituutissa aikaa, jolloin asioita pyritään saattamaan päätökseen, kerimään vuoden aikana punottuja lankoja yhteen. Johtajan luotsaama työryhmä viettää keväällä viimeisiä kuukausiaan Villa Lantessa viimeistellen artikkeleitaan, jotka myöhemmin kootaan julkaisuksi. Muut instituutin asukkaat taas joko pähkäilevät gradunsa loppurutistuksen kanssa, lopettelevat ensimmäistä tutkimusperiodiaan Lantessa, aloittavat väitöskirjansa varsinaista kirjoitusprosessia tai ponnistelevat saadakseen kirjansa valmiiksi tai taiteelliset tavoitteensa täytetyiksi. On myös uusia asioita; uusi harjoittelija, sekä jatkuvasti joitain uusia ihmisiä, jotka tulevat ja menevät. Instituutti on jatkuvassa liikkeessä eikä pysähdy koskaan muulloin kuin ehkäpä heinä-elokuun tuskallisen kuumina lomakuukausina, jolloin harjoittelija ja muutamat hellettä sietävät asukkaat pitävät taloa pystyssä.

Johanna Rassi

Apulaisasiamies

Säätiö Institutum Romanum Finlandiae