Instituuttien verkossa

Laura Nissin
Säätiön Institutum Romanum Finlandiae apulaisasiamies

Villa Lanten renessanssihuvilassa toimiva Suomen Rooman-instituutti on maamme kulttuuri- ja tiedeinstituuteista vanhin, tunnetuin ja (ehkäpä) kaunein, mutta ei suinkaan ainoa. Suomalaista tiedettä ja taidetta tehdään yli viidessätoista instituutissa ympäri maailman. Tiedeinstituutit sijaitsevat Rooman ohella Ateenassa, Tokiossa sekä Beirutissa, jossa tällä hetkellä majailee Lähi-idän Instituuttimme. Kulttuuria ja tiedettä yhdistelevät Berliinin, New Yorkin, Lontoon sekä Madridin instituutit. Suomalaisen kulttuurin tuottamiseen ja esittelyyn yhteistyössä kohdemaan kanssa ovat keskittyneet etenkin Pohjoismaissa sijaitsevat (Tukholman, Oslon ja Kööpenhaminan) instituutit samoin kuin Benelux-maiden instituutti, Finnagora Budapestissä, Ranskan instituutti Pariisissa, sekä Pietarin ja Viron instituutit.

Kukin instituutti sekä näiden taustalla vaikuttavat säätiöt toimivat itsenäisesti omien sääntöjensä ja linjaustensa mukaan. Toiminta-ajatus, tavoitteet ja toisaalta myös ulkomailla toimimisen haasteet kuitenkin yhdistävät instituuttien työskentelyä. Ideointia ja kokemusten vaihtoa ja muuta yhteistyötä instituuttien välillä tarvitaankin ja tätä työtä koordinoi Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituutit ry (SKTI).

Instituuttiverkosto järjestää vuosittain tapaamisia, joissa instituuttien edustajat pääsevät tapaamaan toisiaan kasvotusten ja törmäyttämään ideoitaan, uutta muotitermiä lainatakseni. Syksyisin kokoukset järjestetään verkostoon myös kuuluvassa Hanasaaren ruotsalais-suomalaisessa kulttuurikeskuksessa. Tänä vuonna instituuttiverkoston kevättapaamista (24.-26.5.) isännöi Suomen Tukholman instituutti varsin viehättävässä Finlandshusetissa aivan kaupungin keskustan tuntumassa.

Pääsin mukaan Tukholmaan tutustumaan instituuttiverkoston toimintaan Suomen Rooman-instituuttia ylläpitävän säätiön uutena apulaisasiamiehenä. Kokemus oli inspiroiva; tapasin hauskoja ja idearikkaita ihmisiä ja opin valtavasti uutta kulttuuri-instituuttiemme toiminnasta ja tärkeydestä. Tiedeinstituuttipuoleen olenkin jo ehtinyt tutustua ennen säätiöpestiä mm. osallistumalla Villa Lantessa järjestetyille kursseille sekä Wihurin stipendiaattina.

Parhaiten kevätpäivien ohjelmasta jäi mieleen instituuttien oman toiminnan esittely. Ei liene yllätys että 150-vuotiasta Sibeliusta on juhlittu ympäri maailman. Tulevaisuuden sunnitelmia yhdistää vuoden 2017 teema eli Suomen 100-vuotisjuhlat. Toisaalta kaikkialla on toteutettu myös varsin moderneja ja ajankohtaisia hankkeita, joista erittäin vaikuttavia ovat mielestäni esim. New Yorkin kulttuuri-instituutin Smog tasting -installaatio, jossa yleisölle tarjoillaan ilmanlaatua marengin muodossa sekä Finnagoran järjestämät kehitysvammaisten kulttuuritoimintaa edistävät hankkeet, joiden inspiraationlähde on tietenkin Suomen euroviisuedustaja Pertti Kurikan Nimipäivät -yhtye.

Tukholmalaiseen kulttuuriin tutustuminen kuului toki myös ohjelmaan. Valokuvataidetta esittelevä yksityinen museo Fotografiska tarjoili hengenravintoa (mm. Martin Parrin ja Nick Brandtin ajatuksia herättävin näyttelyin) ja Skansenilla sijaitseva perinteikäs Ulla Winbladh -ravintola piti huolta ruokakulttuurista. Oheisohjelmassamme oli myös vierailu Suomen suurlähetystön edustustiloihin, jossa nautimme illallista sekä 1700-luvulla rakennetun lähetystörakennuksen arkkitehtuurista ja taidekokoelmasta.

Lämpimät kiitokset Suomen Tukholman instituutille ja Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituutit ry:lle innostavan ja syvin sujuneen verkostotapaamisen järjestämisestä!