Rooman kirjastojen puolustusjärjestelyt

FM Juho Wilskman
Historia, Helsingin yliopisto

Olen työskennellyt Roomassa Egeanmeren alueen sodankäyntiä 1200-luvun alusta 1400-luvun alkuun käsittelevän väitöskirjani puitteissa. Tässä yhteydessä on tullut kiinnitettyä huomiota myös kirjastojen puolustusjärjestelyihin. Suomessahan kirjastot ovat nykyään paikkoja, jonne jengi tulee hengailemaan. Rooman tieteellisissä kirjastoissa taas keskeinen tavoite tuntuu olevan ylimääräisten tunkeutujien poissa pitäminen, olivat nämä sitten terroristeja tai henkilöitä, joiden ei uskota selviävän kirjaston hyllyköissä.

Itse olen tämän vierailun aikana ollut tekemisissä Rooman École françaisen, Deutsches Historisches Institutin, British Schoolin ja Bibliotheca Hetrzianan puolustusjärjestelyjen kanssa, joten kirjoitukseni käsittelee nyt niitä. Todettakoon, että Suomen Rooman instituutin suosituskirjeen avulla niihin kaikkiin olen loppuja lopuksi päässyt suhteellisen helposti itse sisään. Varmasti monella Roomassa ja muualla tehtävän tutkimuksen veteraanilla on kerrottavaa paljon ankarammista taisteluista.

Fortezza Farnese

École française sijaitsee jykeväseinäisessä Palazzo Farnesessa, jossa on myös Ranskan suurlähetystö. Puolustusjärjestelyt on selkeästi laadittu raskaasti aseistettujen terroristien rynnäkköä silmällä pitäen. Portin edessä on yksityinen turvapalvelu, karabineerit ja Italian armeija rynnäkkökivääreineen. En ole kysynyt, ovatko kovat piipuissa, mutta todennäköisesti ainakin lippaissa.

Portilla laukut syynätään joka kerta erikseen, minkä jälkeen on vuorossa käsikäyttöinen metallinpaljastin. Sitten voi päästä portista sisään. Se on vanha ja jykevä ja murtamiseen tarvittaisiin todennäköisesti sinkoa tai melkoinen räjähdelasti. Viimeksi mainittuun vaihtoehtoon on varauduttu laskettavilla ja nostettavilla tolpilla. Ennen pääsyä varsinaiseen rakennustilaan pitää vielä mennä läpi metallinpaljastimesta ja laukun läpivalaisusta. Luonnollisesti tähänkin tilaan pääsee vain yksi kerrallaan. Sateenvarjon tapainen vaarallinen esine pitää jättää aulaan.

Portistahan ei luonnollisesti päästetä sisään porukkaa, jolla ei ole kirjastokorttia, ja minua oli peloteltu, että sen saaminenkin voi olla pitkäkestoinen rulianssi. No, kun lähetin etukäteen skannatun kuvan passista, suosituskirjeen, rekisteriotteen yliopistolta ja hakemuslomakkeen niin lupa kyllä heltisi päivässä. Tosin italiankielisestä viestistä minulla jäi huomaamatta, että puolet täälläoloajastani kirjasto on suljettuna. Lisäksi lomakkeeseen olin laittanut Roomaan saapumispäiväni, en sitä, jolloin näytän naamaani kirjastossa. Siitä tuli jotain italiankielistä sanomista. Ylipäätänsä kaikki informaatio kirjastossa on italiaksi ja ranskaksi, mutta sai englannillakin asioita järjestymään.

École françaisen ehdottomia plussia ovat pitkät aukioloajat (ma-pe 9-21, la 9-19) ja se, että valtava määrä kirjoja on suoraan käsillä hyllyissä. Täten tunkeutuminen puolustuksen läpi on varsinkin keskiajan tutkijalle vaivan arvoinen operaatio.

Palazzo Farnese

Deutsches Historisches Festung

Saksan historiallinen instituutti luottaa puolustuksessaan maastoon, etäisyyteen ja bunkkereihin. Kirjasto sijaitsee Villa Doria Pamphiljin puiston takana ja kävellä pitää ainakin omalta residenssiltä tullessa pitkät pätkät ajotien reunaa. Ovikelloa soittamalla tosin pitää saada auki vain yksi portti sekä ovi ja vastaanotto tänne asti päässeille oli ystävällinen. Edes suosituskirje ei lopulta ollut tarpeen. Kirjoja pidetään kuitenkin erillisessä varastossa ja ne pitää erikseen pyytää saataville varauslapuilla. Kirjasto on myös auki vain ”virka-aikaan”.

Saksan historiallinen instituutti

British Strongpoint at Rome

Brittien puolustusjärjestelyt ovat melko keskinkertaiset. Omalta kannaltani paikka sijaitsee vähän kaukana, mutta on se silti keskustassa, joten yleisesti ottaen etäisyyden ei voine katsoa antavan merkittävää suojaa. Korkea sijainti antaa tiettyä etua puolustajalle. Sisään pääsi ovikeloa soittamalla ja oikeuden käyttää aineistoa suosituskirjeellä, lomakkeella ja passilla, josta skannattiin valokuva. Suuri osa aineistosta on vapaasti hyllyissä, mutta jotain ihme lippulappusia pitää aina täytellä.

British School

Bibliotheca Hertzschmertz

Bibliotheca Hetrzianaa ylläpitää Max-Planck-instituutti ja se seuraa ylväästi preussilaisen byrokratian perinteitä. Sijainti Espanjalaisten portaiden luona ei anna puolustukselle kummoistakaan etua ja rakennukseen voi kävellä suoraan sisään, mutta erilaisia sääntöjä, niiden poikkeuksia, ohjeita ja kieltoja riittää. Ensinnäkin sivuilla ilmoitetaan, että pitäisi olla tohtorintutkinto, jotta pääsee käyttämään aineistoja. Yritin kuitenkin jatko-opiskelijana ja sisäänpääsy myönnettiin. Nyt minulla on lippu, joka oikeuttaa 25 käyntiin. 

Siinä, missä École françaisessa oli otettu valokuva ja British Schoolissa skannattu se passista, niin Bibliotheca Hetrzianaan sellainen piti tuoda. Tämä aiheutti valokuvausautomaatin metsästystä Roomassa. Ensimmäinen ei tietenkään toiminut, vaikka otti rahat. Toinen toimi, mutta ei antanut vaihtorahoja. Käppäilin myös ensimmäisen kerran kirjastolle torstaina oppiakseni henkilöltä, joka ei puhunut englantia, että torstaisin ei uusia lupia myönnetä. Oli se sanottu, jossain kohtaa pitkiä ohjeita, mutta oli mennyt ohi. No, jatkoin kävellen British Schooliin ja menin seuraavana päivänä uudelleen. Välimeren alueen maissa toimiessa on ehkä tullut vähän omaksuttua asenne, että ohjeistuksia ei tule luettua niin tarkasti, koska ne eivät kumminkaan välttämättä pidä paikkansa ja asiat voi aina saada järjestymään muuten. Aina on kuitenkin oltava suunnitelma B sitä varten, että jokin menee pieleen.

Biblioteca Herziana

Entäpä Suomi?

Lopuksi voidaankin tarkastella, miten Villa Lanten puolustus on järjestetty. Asumisoikeuslaisena tilanne tietenkin poikkeaa muista kirjaston kävijöistä eli viimeksi mainittujen byrokratia ei ole tuttua. Villa Lanten puolustus joka tapauksessa hyötyy korkeasta sijainnista. Seikka mikä on varmasti avautunut liki kaikille, jotka ovat nousseet sinne kävellen tullessaan Tiberiltä päin. Portista sisäänpäästäkseen pitää soittaa ovikelloa.

Villa Lanten vieressä Gianicolollahan on oma tykistöasema. Ongelma on se, että se on suunnattu tulittamaan Rooman keskustaa. Vaikka käytetty tykkimalli (ilmeisesti vanha brittiläinen 25-naulainen, monille ehkä tuttu korkkareista), on helposti käännettävissä, niin moni Villa Lanten puolustuksen kannalta olennainen sektori jää pahasti katveeseen. Onko puolustuksemme siis kunnossa?

Gianicolon tykki

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s