TAITEILIJAN KUVAPÄIVÄKIRJA

Tiina Rajakallio
Residenssitaiteilija 1.10.-31.12.2019

Sain työskentelyresidenssin Villa Lantesta loka-joulukuuksi 2019. Työskentelen korutaiteilijana ja Italiaan saapumisen syynä oli kiinnostukseni intarsiatekniikkaan. Itarsia on puusepän koristetekniikka, jossa ohuita puuviiluja käytetään palapelimäisesti kuvioiden aikaansaamiseksi tai ylipäänsä visuaaliseksi kokonaisuudeksi. Vaikka tekniikka oli tunnettu jo aiemmin, Euroopassa se nousi kukoistukseensa Italian renessanssin mestareiden työstämänä. Residenssimatkan tarkoituksena oli nähdä luonnossa renessanssin ajan intarsiaa, reagoida siihen omalla taiteellisella ilmaisullani nykyaikaisista lähtökohdista ja tutkia, miten oma työni sijoittuu sen jatkumoon. Tämän toimiessa tärkeänä alkusysäyksenä työlle ajatuksena oli suunnitella ja osittain myös valmistaa teossarja. Suunnitelmiin kuului myös mm. etruskikorujen ja muun klassisen koruhistorian tutkailua, ovathan ne juuret, joista myös omat teokseni ponnistavat tähän päivään ja taiteen kentälle. Historian lisäksi tavoitteeni oli myös tutustua Italian nykytaiteeseen sekä luoda parempia kontakteja ja ylipäänsä löytää inspiraation lähteitä työskentelyyni.

Kolme kuukautta meni valtavan nopeasti. Uudessa maassa ja olosuhteissa työskentely, materiaalien etsiminen ja vieraalla kielellä toimiminen toivat oman lisänsä kokemukseen. Moni asia menikin toisin, kuin olin etukäteen kuvitellut. Vietin hikisiä päiviä lähdeaineistoa läpi kahlaten, onnen hetkiä nähdessäni ensimmäistä kertaa luonnossa teoksia, joista olin aiemmin vain lukenut ja kaikelle tälle taustana ihmeellinen Italia… Toisaalta selväksi myös tuli, että kaikkea en voi ahnehtia kerralla. Kohtaamiset mitä erilaisimmista taustoista tulevien ihmisten kanssa oli yksi matkan suurimmista anneista. Arkipäiväisistä keskusteluista saattoi aueta itselle aivan uusia oivalluksia ja näkökulmia joita hyödyntää myös työssäni. Normaaliarjen vaatimusten väistyttyä isoon osaan nousivat työskentelymetodini; tunnistaa omat vahvuutensa tekijänä, mutta toisaalta päästää irti totutusta ja antaa itselle lupa myös eksyä. Edetä vaistonvaraisesti kuunnellen työn rytmiä…

Pidemmän kirjoituksen sijaan haluan jakaa kanssanne pienen kuvakavalkaadin näkemästäni. Olen käynyt Roomassa useamman kerran, enkä koe enää niin tarpeelliseksi kuvata niitä mahtavia taideaarteita, jota sieltä löytyy. Tein myös muutamia pyrähdyksiä ympäri Italiaa. Keskityn tässä sävyihin ja tunnelmiin ja tämän voisi ehkä sanoa toimivan visuaalisena muistikirjana. Kiitos ja kumarrus!