Nadine Helbig: Musiikkia ja arkeologiaa ”Euroopan risteyksessä”

Ria Berg
Suomen Rooman-instituutin johtaja

1920-luvun lopulla nuhjuinen trastevereläinen hevoskuski Giacomo pysähtyi aina turisteja kuljettaessaan Villa Lanten portille ja huokasi hartaana: ”Täällä asui pyhimys”. Giacomo tarkoitti Villa Lantessa 35 vuotta asunutta Nadine Helbigiä, ”Trasteveren äitiä”, jonka kuolemasta tulee tänä vuonna kuluneeksi sata vuotta. Muiston vaalimiseksi Suomen Rooman-instituutti järjestää syksyllä 2022 Nadine Helbigin värikkäästä elämästä kertovan näyttelyn.

Nadine Helbig seisoo Villa Lanten pääoven portaiden alaosassa, katse kameraan ja kaiteeseen nojaten. Taustalla olevasta ikkunasta kaksi henkilöä seuraa valokuvausta.
Nadine Villa Lanten portailla (IRF kuva-arkisto)

Villa Lanten asukkaista Nadine Helbig mainitaan opastuksissa aina kuuluisan saksalaisen arkeologin Wolfgang Helbigin vaimona ja säveltäjä Franz Lisztin piano-oppilaana. Vaikka hän ei varsinainen pyhimys ollutkaan, Nadine oli tunnettu hyväntekijä, Trasteveren lastensairaalan perustaja, lahjakas pianisti sekä kansainvälinen, kielitaitoinen, originelli ja vaikuttava persoona. Hänen elämänvaiheistaan on Maija Väisänen kirjoittanut kirjan Venäjältä Villa Lanteen pohjanaan Nadinen kirjeenvaihto, valokuvat, piirrokset, omat kirjoitukset ja aikalaisten runsaat muistelmat. Osa tästä materiaalista on Villa Lanten kokoelmissa.

Nadine, alkuperäiseltä nimeltään ruhtinatar Nadežda Dimitrievna Šahovskaja, syntyi Moskovassa 1847. Hänen kielitaitonsa alkoi karttua jo varhain englantilaisen kotiopettajattaren Miss Gibbonsin johdolla sekä perheen oleillessa kaksi vuotta Pariisissa Nadinen ollessa 4–6-vuotias. Matkan alkusyy oli Nadinen amatsonimainen äiti: Hän oli kehuskellut nostavansa painavan pähkinäsäkin, jota kukaan mies ei jaksanut nostaa, ja venäyttänyt selkänsä. Lääkäri oli määrännyt hänelle hoidoksi terveyskylpyjä Atlantin rannikolla. (Meren rannalla äiti innostui näyttämään voimiaan uimalla niin kauas, että aalto heitti hänet tajuttomana rantaan). Nadinen ollessa 14-vuotias äiti jätti hänet uusien terveys- ja pyhiinvaellusmatkojensa ajaksi käymään koulua Dresdeniin. Siellä nuori Nadine paitsi oppi saksaa myös tutustui kuuluisaan pianisti Clara Schumanniin, Robert Schumannin vaimoon, ja pyysi päästä tämän oppilaaksi. Clara Schumannin johdolla hänestä kehittyi erinomainen pianisti.

Vuonna 1865 18-vuotias Nadine oleskeli äitinsä kanssa ensi kerran Roomassa, jossa ruhtinaallinen syntyperä avasi heille ovet korkeimpien seurapiirien salonkeihin. Hän tapasi pian myös Franz Lisztin, aikakautensa hurmaavimman musiikki-idolin. Nadine ystävystyi Lisztin kanssa ja jatkoi piano-opintojaan tämän johdolla. Pian Nadine tutustui Rooman arkeologisilla kiertokävelyillä myös nuoreen Wolfgang Helbigiin, jonka kanssa hän meni vajaan vuoden kuluttua naimisiin. Nadinen ruhtinassukuiset vanhemmat vastustivat aluksi ankarasti avioliittoa yksinkertaisen arkeologin kanssa, mutta suostuivat siihen lopulta.

Nuoripari asettui asumaan Rooman Capitolium-kukkulalla sijainneeseen Saksan arkeologiseen instituuttiin, jossa Wolfgang työskenteli varajohtajana. Joka maanantai-ilta he pitivät avointa salonkia Rooman tutkijoille, taiteilijoille ja seurapiireille. Salongin vetonaulana oli usein Nadinen rakas ystävä Liszt, joka soitti vieraille virtuoosimaisesti, mutta vieraita olivat myös mm. säveltäjät Richard Wagner ja Edvard Grieg, joka omisti Nadinelle useita kappaleita (mm. Fra Monte Pincio, Jeg elsker dig). Capitoliumilla asuessa syntyivät perheen lapset Lili (Elisabeth) ja Dimitri (italialaisittain Demetrio).

Lyijykynäpiirros jossa vasemmalla kaksi hahmoa seisovat vierekkäin, toisella on kädessä kori jonka sisällä hedelmiä tms. Toinen hahmoista katsoo oikealla puolella olevia neljää ihmistä jotka ovat kerääntyneet pienen pyöreän pöydän ääreen. He katsovat nuoren henkilön pöydälle laittamaa esinettä joka on mahdollisesti kartta. Hahmoilla on yläluokkaiset vaatteet joissa koristeellisia yksityiskohtia ja rauhalliset ilmeet kasvoillaan.
Dimitri, Lili, Nadine, kodinhoitaja Selma ja Nadinen äiti, ruhtinatar Natalia Šahovskaja (Piirros Helbigien perheen arkistosta, IRF)

Vuonna 1887 Saksan arkeologisen instituutin johtaja Wilhelm Henzen kuoli, mutta odotusten vastaisesti Wolfgangia ei valittu hänen tilalleen. Pettynyt Helbig erosi virastaan, ja perhe löysi uuden asunnon Gianicolo-kukkulan huipulta, rapistuneesta mutta upeasta Villa Lantesta. Muutto-urakasta Gianicololle huolehti Wolfgang 14-vuotiaan Dimitrin kanssa, sillä Nadine ja Lili olivat matkustaneet kesäksi Venäjälle. Naiset vierailivat tuolloin kymmenen päivän ajan Jasnaja Poljanassa kirjailija Leo Tolstoin kotona osallistuen hänen maatilansa askareisiin. Nadine myös lahjoitti Tolstoille oman kappaleensa Henry Thoreaun kirjasta Elämää metsässä, joka vaikutti tämän ajatteluun syvästi. Nadinen yhdessä toisen vieraan, puolalaisen viulistin, kanssa esittämä Beethovenin Kreutzer-sonaatti puolestaan inspiroi Tolstoin kirjoittamaan samannimisen romaaninsa, jossa kappaleen aiheuttama tunnekuohu on liikkeellepaneva voima. Vaikutus oli molemminpuolista: Nadine oli vakaumuksellinen tolstoilainen ja kasvissyöjä, joka haaveili omavaraisuudesta Villa Lanten ”maatilalla” hankkimalla mm. kanoja ja tuottamalla viiniä.

Mustavalkoinen perhepotretti jossa parrakkaan vanhan istuvan miehen ympärille on kerääntynyt kuusi ihmistä. Naisilla on yläluokkaiset kesäleningit, vanhalla miehellä työväenluokalle tyypillisempi asu.
Kuva Nadinen ja Lilin vierailulta Tolstoin perheen luokse 1887. Lili Helbig takarivissä vasemmalla, kukkaseppele päässä. (Kuva: Morani-Helbig 1995)

Villa Lantessa Wolfgang omistautui antiikin taidekaupalle ja Nadine alkoi järjestää näköalasta kuuluisassa loggiassa vastaanottoja, joihin osallistuivat kaikki Roomassa oleskelleet kulttuuripersoonat, niin että siitä muodostui varsinainen ”Euroopan risteys”. Villa Lanten vieraita olivat mm. kirjailijat Gabriele D’Annunzio, Rainer Maria Rilke, Romain Rolland ja Stendhal sekä historioitsija Theodor Mommsen. Musiikkia soitettiin Pleyel-pianolla, jota jo Liszt oli käyttänyt Capitoliumilla ja joka edelleen on Villa Lanten loggiassa. Myös Ruotsin ja Italian kuninkaalliset kuuluivat vakituisiin vieraisiin.

Kun Nadinen vanha taloudenhoitaja Selma joutui sairaalaan, hän seurasi mukana nukkuen yöt sairaalassa ja oli jopa läsnä leikkauksessa. Nadine kiinnostui lääketieteestä niin paljon, että hän seurasi kolmen vuoden ajan lääketieteen luentoja. Tämän jälkeen Nadinen halu auttaa Trasteveren köyhiä ja sairaita lapsia voimistui entisestään. Hän perusti Trastevereen Via Morosinille ilmaisen lastenklinikan, jossa hoidettiin vuosien aikana kymmeniätuhansia lapsia. Nadine itse työskenteli joka päivä klinikan vastaanotossa ja kirjasi potilaiden nimet ja hoidot ylös. Hoitotyössä Nadinea avustivat lukuisten muiden lisäksi mm. Maria Montessori ja Axel Munthe. Tämän jälkeen Nadine järjesti Villa Lantessa usein myyjäisiä, arpajaisia ja konsertteja, joissa hän itsekin soitti ja joilla kerättiin varoja lastensairaalan lääkkeisiin ja lääkäreiden palkkoihin. Tällä pitkäaikaisella työllä köyhän kaupunginosan lasten hyväksi hän ansaitsi nimityksensä ”mamma di Trastevere”.

Nadine oli aina poikkeuksellisen pitkä ja tukeva; vanhemmiten hän painoi jopa 200 kiloa ja pukeutui aina eräänlaiseen munkinkaapumaiseen tunikaan. Rolland vertaa kirjeessään hänen hahmoaan Pietarinkirkon kupoliin, amerikkalainen kuvanveistäjä Ezekiel taas Michelangelon Mooses-veistoksen mahtavuuteen.  Nadine pukeutui ja käyttäytyi muutenkin omaperäisesti: Kerrotaan hänen joskus pitäneen kauluksella elävää sisiliskoa koruna. Kuningatar Elenan vierailukutsuun hän vastasi, ettei voinut ottaa sitä vastaan, koska ei koskaan käytä hattuja ja hansikkaita. (Vierailut kuitenkin mahdollistuivat, kun kuningatar vastasi, ”että hän oli kutsunut Madame Helbigin, ei hänen hattuaan ja hansikkaitaan”.)

Nadinen salongin vieraat ja hänen musiikkiesitystensä kuuntelijat puolestaan kuvailevat toistuvasti hänen sielukkaita, hyväntahtoisia sinisiä silmiään ja olivat syvästi vaikuttuneita hänen pianonsoittonsa kepeästä taidokkuudesta ja tunteisiin vetoavasta voimasta. Nadine oli myös taitava piirtäjä ja maalari. Hänen kiehtovan humoristinen, suorasukainen ja itseironinen luonteensa paljastuu parhaiten hänen omista kirjoituksistaan, julkaisemattomista muistelmista (Mes mémoires) ja vuonna 1914 ilmestyneestä ”pakinakokoelmasta” Sketches from Trastevere. Kirjassa on myös värikäs kuvaus trastevereläisestä hevoskuskista Giacomosta, joka aina aamuisin kuljetti madame Helbigin Villa Lantesta sairaalaan töihin, ja jolle madame lahjoitti hevosen ja silmälasit sanomalehden lukemiseen.

Kirjallisuutta

Nadine Helbig, Sketches from Trastevere, Aberdeen 1814.

Lili Morani-Helbig, Jugend im Abendrot. Römische Erinnerungen, Roma 1953.

Maija Väisänen, Venäjältä Villa Lanteen. Nadine Helbig, syntyään ruhtinatar Šahovskaja (1847-1922), Jyväskylä 2004.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: