Säätiö, asiamies?! Mitä ne oikein on ja mitä ne tekee?

FT Eeva-Maria Viitanen
Säätiön asiamies 2012-2016 ja instituutin tutkijalehtori 1.8.2016 alkaen

Suomen Rooman-instituutti eli kavereiden kesken Villa Lante on Säätiön Institutum Romanum Finlandiae perustama ja ylläpitämä tutkimuslaitos. Varsin harvat instituutista tietävät tosin ovat tietoisia tästä järjestelystä. Toisin kuin monissa muissa maissa Suomen ulkomailla toimivat instituutit ovat yksityisten säätiöiden perustamia ja ylläpitämiä eli ne ovat osa kansalaistoimintaa, vaikka saavatkin rahoituksensa pääasiassa valtiolta.

Jatka lukemista ”Säätiö, asiamies?! Mitä ne oikein on ja mitä ne tekee?”

Suomalaisia Rooman katukuvassa

Juuso Kortelainen
Instituuttiharjoittelija

Luultavasti kaikki suomalaiset Villa Lanten kävijät tuntevat instituutin vieressä seisovan Herman Liikasen rintakuvan. Vapaustaistelija Liikanen ei kuitenkaan ole ainoa suomalainen, josta voi löytää merkkejä Rooman katukuvassa.

Jatka lukemista ”Suomalaisia Rooman katukuvassa”

Näköaloja Villa Lantesta – ja Lanteen

Laura Nissin
Villa Lanten Ystävät ry:n stipendiaatti 2015

Villa Lante on tunnettu verrattomasta näköalastaan, joka on inspiroinut kirjailijoita, taiteilijoita ja tutkijoita kautta aikojen, aina tämän blogin nimeä myöten. Renessanssihuvilan loggiasta avautuu Roomaan upea näkymä, jota osattiin arvostaa jo antiikin aikana. Roomalainen runoilija Martialis (n. 40-104) tunsi Janiculum-kukkulan tenhon ja hänen runonsa (4,64) säkeet ”Hinc totam licet aestimare Romam”, eli ”täältä voi arvioida koko Roomaa” on ikuistettu myös Villa Lanten loggian seinälle.

Jatka lukemista ”Näköaloja Villa Lantesta – ja Lanteen”

Pyhän Methodioksen jäljillä

Tutkimuksen metodityöpaja 18.1.-7.2.2016

Basilica di San Clemente.
Basilica di San Clemente.

Laskeutuessamme San Clementen basilikan uumeniin tammikuun loppupuolella saimme vastaamme lähetyssaarnaajaveljesten Kyrilloksen ja Methodioksen viileän, suorastaan analyyttisen tuijotuksen. Legendan mukaan veljekset saapuivat Roomaan vuonna 869 tuoden mukanaan Paavi Klemens I:n pyhäinjäännökset Krimin niemimaalta. Roomaan saavuimme mekin, tosin ilman yhtä arvokkaita tuomisia, innokas joukko antiikin ja keskiajan tutkijoita. Olimme Pyhän Methodioksen jäljillä. Tammi-helmikuun vaihteessa Suomen Rooman-instituutissa järjestettiin nimittäin ensimmäistä kertaa tutkimuksen metodityöpaja väitöskirjan tekijöille ja tuoreille tohtoreille. Kokoon oli kasattu kahdeksan osallistujaa, joilla oli ilo paitsi paneutua omien menetelmiensä autuuksiin ja ongelmiin, myös tutustua monen Roomassa vaikuttavan tutkijagurun metodeihin.

Jatka lukemista ”Pyhän Methodioksen jäljillä”

Kaupungista, joka elää, kasvaa, kukoistaa… ja voi muuttaa elämäsi

Ei se ensin edes tuntunut todelliselta. Me seisoimme kukkulalla, Suomen Rooman-instituutin vieressä, ja katselimme kuinka Rooma lepäsi kultaisena aamupäivän auringossa. Kaikki oli kuin maalattuna suoraan eteemme: Pantheon tuolla, Vittoriano-monumentti tuolla… ja taustalla usvainen vuorijono. Mieli paloi halusta etsiä lähimmät portaat ja juosta alas tutkimaan kuolemattoman kaupungin, urbs aeternan, katuja.

Jatka lukemista ”Kaupungista, joka elää, kasvaa, kukoistaa… ja voi muuttaa elämäsi”

Agentti- ja harjoittelijaseikkailuja monumenttien varjossa

Silja-Maaria Aronpuro
Instituutin syksyinen Cimo-harjoittelija

Alun perin halusin nähdä uusimman Bond-elokuvan, Spectren, koska siinä ajetaan lujaa Lungoteverellä ja tietysti, koska siinä melkein näkyy instituutti. Takaa-ajokohtaus Tiber-joen varrella on hyvä esimerkki todellisen Rooma-kokemuksen Bond-elokuvien kaavojen yhteentörmäyksestä.

Jatka lukemista ”Agentti- ja harjoittelijaseikkailuja monumenttien varjossa”

Me, Rooman lumoamat – syksymme Villa Lantessa

Tervetuloa kultapossukerhoon! Näin meidät toivotettiin tervetulleeksi Suomen Rooman-instituutin antiikin ja keskiajan tutkimuksen johdantokurssille Roomaan tänä syksynä. Seitsemän hengen iskujoukko, isänmaan toivot, koostui kahdesta klassillisen filologian, yhdestä arkeologian, kahdesta historian ja kahdesta kirkkohistorian opiskelijasta, jotka poimittiin käsin Helsingin, Turun ja Jyväskylän yliopistoista. Yhteisen Roomassa vietetyn kuukauden aikana meistä muodostui erilaisista taustoista huolimatta – tai juuri siitä johtuen – erinomaisen toimiva ja sulavasti liikkuva kokonaisuus, Ordo Sancti Tavernelli.

Jatka lukemista ”Me, Rooman lumoamat – syksymme Villa Lantessa”

Tutkijan ja vauvaperheen arkea Roomassa

Marko Halonen
Wihuristi 2014–2015

Olin Villa Lantessa Wihurin stipendiaattina lukuvuonna 2014–2015. Vuodestani teki aivan erityisen se, että poikamme oli kolmen kuukauden ikäinen muuttaessamme Ikuiseen kaupunkiin. Päivät kuluivat toisaalta kirjoittaessa väitöskirjaa upeassa ympäristössä, toisaalta eläessä tavallista vauva-arkea hieman historiallisen keskustan ulkopuolella.

Jatka lukemista ”Tutkijan ja vauvaperheen arkea Roomassa”

Ilman karttaa Italiassa

Pyry Vihanninjoki
Arkkitehtistipendiaatti 2015

Muutama viikko sitten päättyneen stipendiaattijaksoni aikana ehdin tehdä lukuisia päiväretkiä Rooman seudulla sekä muualla Keski-Italiassa. Valitsin yleensä retken päämääräksi muutaman nähtävyyden ja suurin piirtein niiden pohjalta hahmottui myös sopiva reitti. Kiinnostavimmat paikat löytyivät tietysti vasta matkan varrelta ja samalla ne johdattelivat pois alkuperäiseltä reitiltä. Näin ajauduin ikään kuin vahingossa kartan ulkopuolelle ja päädyin suunnistamaan vain maiseman avulla. Kartasta vieroittautuminen kävi kuitenkin nopeasti ja totesin kartattoman liikkumisen varsin opettavaiseksi harrastukseksi. Huomasin myös, että Italia tarjosi tähän mitä sopivimman ympäristön.

Jatka lukemista ”Ilman karttaa Italiassa”

Wihuristeja 50 vuoden ajalta – mitä muistamme Wihurin stipendiaateista?

Eeva-Maria Viitanen
Säätiön Institutum Romanum Finlandiae asiamies
Wihuristi 1998-1999

Maaliskuun 3. päivänä 1988 saavuin ensimmäisen kerran Roomaan antiikintutkimuksen johdantokurssille osallistuakseni. Silloin tein matkan junalla Euroopan halki ja yöjuna saapui Roma Tiburtinan asemalle aamuyöllä. Onnistuin seikkailemaan ensin Monteverdeen ja sitten vielä Villa Lanten eteen, jossa odottelin kohteliaasti (ja pelokkaasti) noin klo 7 saakka ennen kuin soitin ovikelloa (auringonnousu Rooman yllä oli hieno). Kului hetkinen ja sitten Villa Lanten pääovi avautui: siellä seisoi vaaleansinisessä kangaspyjamassaan Timo Sironen, lukukauden 1987–1988 Wihurin stipendiaatti ja ensimmäinen henkilö, jonka olen koskaan tavannut Suomen Rooman-instituutissa. Joitain hetkiä elämässään ei vain koskaan unohda.

Jatka lukemista ”Wihuristeja 50 vuoden ajalta – mitä muistamme Wihurin stipendiaateista?”