MODERNIT TUTKIMUSMENETELMÄT JA ANTIIKIN AINEISTOT

  • FT Samuli Simelius, Helsingin yliopiston yliopistotutkija ja antiikintutkija

Tutkimusprojektissani tarkastelen roomalaisten kaupunkien eriarvoisuutta erityisesti talouden ja terveyden näkökulmasta. Usein uuden tutkimusprojektin käynnistäminen perustuu havaittuun puutteeseen aiemmassa tutkimuksessa. Näin oli myös omassa projektissani, mutta instituutissa työskennellessäni löysin lisäksi uusia haasteita, jotka liittyvät menneisyyden eriarvoisuuden tutkimuksen menetelmiin. Erityisesti olen pohtinut, kuinka modernien yhteiskuntien tutkimukseen kehitettyjä menetelmiä voidaan soveltaa antiikin aineistoihin. Tässä kirjoituksessa tarkastelen erityisesti sitä, kuinka hyvin Gini-kerrointa voidaan käyttää antiikin materiaalin analysointiin.

Jatka lukemista ”MODERNIT TUTKIMUSMENETELMÄT JA ANTIIKIN AINEISTOT”

RETKI MOSAIIKIN JÄLJILLE KAHTEEN CAPUAAN

  • Roosa Kallunki, väitöskirjatutkija, Tampereen yliopisto
  • Jasmin Lukkari, postdoc-tutkija, Helsingin yliopisto

    Toukokuinen residenssijaksomme Suomen Rooman-instituutin väistötiloissa, Villino Sforza Cesarini al Gianicolossa, sisälsi tutkimusmatkan Etelä-Italian Campanian alueella sijaitsevaan Capuaan ja sen museoihin. Syy Capuan valikoitumiselle matkakohteeksi oli siellä sijaitseva roomalainen mosaiikki, joka kuuluu Kallungin tutkimusmateriaaleihin. Sen näkeminen paikan päällä helpotti analysointityötä ja mahdollisti yksityiskohtaisten kuvien ottamisen myöhempää tarkastelua varten. Kumpikaan meistä ei ollut aiemmin käynyt Capuassa sen historiallisesta merkittävyydestä huolimatta, joten uusi kokemus houkutti. Perehdyimme retken yhteydessä kaupungin ja sen alueen historiaan myös laajemmin.
Jatka lukemista ”RETKI MOSAIIKIN JÄLJILLE KAHTEEN CAPUAAN”

VASTAHAKOISEN MATKAILIJAN MERKINTÖJÄ

  • Riina Sirén, rakennusperinnön tutkimukseen suuntautunut arkkitehti, kuvittajadebytantti
  • Pauli Kallio, sarjakuvakäsikirjoittaja, kustantaja ja dj

Kuinka saada Pauli Roomaan? Lähtemällä työmatkalle. Valmistelemme Suomen Rooman-instituutissa vietetyn residenssin aikana sarjakuvakirjan kokemuksista ikuisessa kaupungissa. Pauli vetää käsikirjoittajan ja Riina kuvittajan housut jalkaan, ja matka voi alkaa.

Nautimme vara-Lantesta, ylväästä Villino Sforza Cesarinista, joulunajan 2023. Sää hellii meitä ja Suomen hankien asemesta vietämme lähes koko kaksiviikkoisen poudassa ja 17 lämpöasteessa. Puut pullistelevat appelsiineja. Ihanteellinen ilma antaa mainiot edellytykset kaupunkiin sukeltamiselle.

Jatka lukemista ”VASTAHAKOISEN MATKAILIJAN MERKINTÖJÄ”

SE TOINEN TURINI

Outi Merisalo
Romaanisen filologian professori Jyväskylän yliopistossa, keskiajan ja renessanssin kirjakulttuurin, aatehistorian ja lääketieteen historian tutkija

Villa Lanten rakennuttajan Baldassarre Turinin (1486-1543) veli, Andrea Turini (1473?-n. 1550), jää usein kuuluisan pikkuveljensä varjoon. Hänestä ei ole edes säilynyt muotokuvaa, emmekä tiedä miltä hän näytti. Andrea teki kuitenkin menestyksekkään uran ensin Pisan yliopiston professorina ja sitten paavien Klemens VII (Giulio de’ Medici) ja Paavali III (Alessandro Farnese) henkilääkärinä eli arkkiatrina. Hänen maineensa kiiri myös Ranskaan, jossa hän kuului kuningas Ludvig XII:n lääkärikuntaan ja toimi kuningas Frans I:n hovilääkärinä 1530-luvulla. Andrea Turini julkaisi Rooman-kaudellaan lukuisia teoksia, joiden kautta hän osallistui kiivaasti ajankohtaisiin terveydenhoidollisiin kiistoihin Roomassa ja laajemmin Euroopassa.

Jatka lukemista ”SE TOINEN TURINI”

KUN TRUBADUURIT SAAPUIVAT ROOMAAN – KANSANSKIELISEN KIRJALLISUUDEN JÄLJILLÄ

Susanna Niiranen
Dosentti, keskiajan ja uuden ajan alun tutkija, Jyväskylän yliopisto
Suomen Rooman instituutin tutkijastipendiaatti

Italialaisten ja oksitaanien suhde oli keskiajalla mutkattoman läheinen. Ihmiset vierailivat, työskentelivät, opiskelivat, kävivät kauppaa ja hankkivat puolisoita Alppien molemmin puolin. Keski- ja Pohjois-Italiassa guelfien ja ghibelliinien valtataistelu 1100–1200-luvuilla aiheutti kanssakäymiseen oman pikantin piirteensä, kun italialaiset viettivät poliittisista syistä aikaa maanpaossa erityisesti naapurialueella Provencessa. 

Jatka lukemista ”KUN TRUBADUURIT SAAPUIVAT ROOMAAN – KANSANSKIELISEN KIRJALLISUUDEN JÄLJILLÄ”

HUOKUVA HISTORIA JA HILJAISET KADUT – ELÄINTUTKIMUSTA IKUISESSA KAUPUNGISSA

Miika Remahl
Tohtorikoulutettava (Helsingin yliopisto) ja Wihurin stipendiaatti 2020–21.

Saapuminen levollisen kauneuden keskelle

Aloitin Wihurin stipendiaattina syyskuun alussa 2020, jolloin myös saavuin Villa Lanteen. Pandemia ei ollut onneksi kurittanut Roomaa yhtä pahasti kuin vaikkapa Pohjois-Italiaa, joten saapuessani rajoitukset olivat melko lievät. Esimerkiksi kasvomaskia ei ollut pakko pitää kaikkialla ulkona liikkuessa. Instituutin elämänmenoon tutustuminen onnistuikin wihuristikauteni alkuvaiheessa vielä jokseenkin tavanomaiseen tapaan. Tähän tuli kuitenkin muutos jo reilun kuukauden jälkeen, kun tartuntojen lisäännyttyä ensin määrättiin yleinen maskipakko ja lopulta instituutit, museot ja monet liikkeet menivät kiinni. Myös hallintoalueiden välinen matkustus muuttui todella vaikeaksi, samoin kuin Italiaan matkustaminen ylipäätään. Toisin sanoen Italia meni kiinni, etenkin turisteilta. Tämä tapahtui lokakuun puolivälin 2020 aikoihin, ja kovat rajoitukset pysyivät voimassa enemmän tai vähemmän aina huhti–toukokuuhun 2021 asti.

Jatka lukemista ”HUOKUVA HISTORIA JA HILJAISET KADUT – ELÄINTUTKIMUSTA IKUISESSA KAUPUNGISSA”

KUKA MASKITTAISI LIIKASEN?: HARJOITTELIJAN KUULUMISIA INSTITUUTIN TOISESTA POIKKEUSKEVÄÄSTÄ

Heli Marttila
EDUFI-harjoittelija, kevät 2021

Kun saavuin Roomaan harjoitteluni alussa tammikuussa 2021, koronapandemian ensimmäinen vuosipäivä oli lähellä. Olin muuttanut Toscanaan jo syyskuussa, joten syksyn ja talven aikana olin ehtinyt totutella tapaan, jolla Italiassa on reagoitu pandemian aiheuttamiin kriisitilanteisiin, eli tartuntatilastojen käyrissä tapahtuvien muutosten perusteella viikoittain tehtyihin ratkaisuihin. Toisin sanoen olin onnekas, sillä tiesin jo ennen harjoitteluni aloittamista, että keväällä voisi tapahtua suurin piirtein mitä tahansa rajoitteiden ja säännösten suhteen, ja että työnkuvani voisi viiden kuukauden aikana muuttua monta kertaa. Aloitin siis työt instituutissa avoimin mielin valmiina mukautumaan nopeasti vaihtuviin tilanteisiin, sillä olin täysin tietoinen siitä, ettei kenenkään ollut mahdollista ennustaa kevään kulkua, niin kurssien kuin muidenkaan tapahtumien järjestämisen suhteen.

Jatka lukemista ”KUKA MASKITTAISI LIIKASEN?: HARJOITTELIJAN KUULUMISIA INSTITUUTIN TOISESTA POIKKEUSKEVÄÄSTÄ”

MED KORN PÅ ETT FRÖ. TRASTEVERE, MICA AUREA, DEN HELIGE CHRYSOGONUS OCH PÅVEN ROMANUS

Frederick Whitling
Amos Anderson-stipendiat (2020), Finlands Rom-institut

Nedanför kyrkan, nerför trappan, är det stilla, fuktkyligt och märkligt övergivet. Tystnaden och stillheten mitt i stan blir makabert påtaglig efter att nästan ha snubblat över en sarkofag med hopsamlade benknotor. Här, i en av Roms första kyrkor, vigd till martyren Chrysogonus, möts bokstavliga och bildliga historiska korsvägar i ”städernas stad”. Kyrkan, San Crisogono, ligger vid Viale di Trastevere, den moderna huvudgatan som kapar kopplingen mellan kyrkan och den lilla gatan Via di S. Crisogono på andra sidan avenyn. Den delvis utgrävda tidigkristna kyrkan under den vi ser ovan mark i dag låg invid den korsande antika Via Aurelia, dagens Via della Lungaretta.

Jatka lukemista ”MED KORN PÅ ETT FRÖ. TRASTEVERE, MICA AUREA, DEN HELIGE CHRYSOGONUS OCH PÅVEN ROMANUS”

VITA WIHURISTIAE – WIHURISTIN TUNNUSTUKSIA

Roosa Kallunki
Wihurin stipendiaatti 2019-2020

Saavuin myöhään syyskuisena iltana Villa Lanteen aloittaakseni vuoteni Wihurin stipendiaattina. Olin lähtenyt samana aamuna Berliinistä junalla. Maitse matkustaminen ja muutamat Berliinissä matkalla vietetyt päivät auttoivat orientoitumaan alkavaan työskentelyperiodiin Roomassa. Vaikka Lanteen saapuminen tuntuukin aina hieman kotiinpaluulta, tällä kertaa tarkoitukseni oli asua talossa kokonainen vuosi, mikä oli minulle täysin uusi haaste.

Jatka lukemista ”VITA WIHURISTIAE – WIHURISTIN TUNNUSTUKSIA”

OSTIA, EUROOPAN HISTORIAN MERKKIPAALU

Magda Hukari
Instituutin harjoittelija

Tanti auguri, Ostia! Maaliskuun viimeisenä päivänä saimme kuulla iloisia uutisia: pitkäaikainen tutkimusyhteistyökumppanimme Ostian arkeologinen alue on saanut Euroopan komissiolta Euroopan kulttuuriperintömerkinnän kolmantena kohteena Italiassa. Tunnustuksen on saanut tähän mennessä 48 kohdetta 19 eri Euroopan valtiosta, ja Ostia on näin päässyt arvoiseensa seuraan. Mutta mikä on tämä European Heritage Label, vapaasti käännettynä eurooppalaisen kulttuuriperinnön tunnustus?

Jatka lukemista ”OSTIA, EUROOPAN HISTORIAN MERKKIPAALU”