Fenestra Finnorum

HAAVEITA HANHENKAULAPAISTISTA

Pekka Niemelä
professori emeritus, biodiversiteetti- ja ympäristötutkimus, Turun yliopisto

Historian tutkimuksessa törmää usein tapauksiin, jotka osoittavat ihmismielen loputonta kekseliäisyyttä. Ne ilahduttavat tutkijaa työssään ja saavat hymyn nousemaan suupieliin. Kerronpa esimerkin.

Olen tutkinut instituutin intendentin Simo Örmän kanssa Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarin Fredrik II Hohenstaufilaisen (1194-1250) haukkametsästyskirjaa De arte venandi cum avibus (Linnuilla metsästämisen taidosta). Teos, joka on loisteliaasti kuvitettu, on nykyisin Vatikaanin kirjaston suurimpia aarteita (Kuva 1.).

Jatka lukemista

TUOLEISTA JA TASAVALLASTA

Kaius Tuori
Professori, Eurooppa-tutkimuksen keskus, Helsingin yliopisto

Yksi koronan kanssa kärvistelyn kivuliaimpia puolia on – niin minulle kuin varmasti monelle muullekin – selän vikurointi ruokapöydän ääressä työskennellessä. Siinä missä työtä tekee onkin kysymys paitsi istuimesta, joka saa meidät muistelemaan kaiholla ergonomisesti suunniteltua työtuolia, myös työtilasta. Miksi työpaikka on nimenomaan paikka, jossa työtä tehdään, ja mitä paikka merkitsee työlle?

Jatka lukemista

ROOMA, ETÄTYÖ JA KADONNUT HUHTIKUU

Magda Hukari
Instituutin harjoittelija

Tämä EDUFI-harjoittelija suuntasi Roomaan heti vuoden alussa intoa puhkuen edessään viisi kuukautta Suomen Rooman-instituutissa eli tutummin Villa Lantessa. Opiskelen Turun yliopistossa pääaineenani arkeologiaa, ja pitkiin sivuaineisiin kuuluvat esimerkiksi italia, klassilliset aineet sekä museologia, joten tämä harjoittelu tuntui täydelliseltä. Vietin myös vaihtovuoteni Toscanassa, joten bonuksena tuntui ihanalta saada palata jälleen Italiaan pitemmäksi aikaa.

Jatka lukemista

KIDUTTAJANAISET TRAJANUKSEN VOITONPYLVÄÄSSÄ

FT Jussi Rantala
Tutkija, Tampereen yliopisto

Rooman historia on sodankäynnin historiaa. Roomalaiset historiankirjoittajat katsoivat ”suurten tapahtumien” ja ”suurmiesten tekojen” olleen aiheita, jotka ensisijaisesti haluttiin tallentaa jälkipolvien muistettavaksi. Näin sodat (joita Rooma toki ahkerasti kävikin) olivat loogisesti historiankirjoittajien suosikkiaiheita. Sodissa ilmenevä väkivalta on ollut viime aikoina myös oman tutkimukseni kohteena. Vaikka näkökulmani on ennen kaikkea roomalaisessa kirjallisuudessa, olen lukuisilla Rooman-matkoillani tutustunut myös aiheen visuaaliseen puoleen.

Jatka lukemista

TIETOKIRJAILIJAN MIETTEITÄ KUKKULAN LAELTA

Tiina Luomanen
Tietokirjailija

Istun Villa Lanten Rossa-huoneen tummanruskean kirjoituspöydän ääressä kirjoittamassa. Kun nostan katseeni läppärin näytöltä, näen Pantheonin kupolikaton ja lukemattomat muut katot ja kirkontornit. Huoneen toisesta ikkunasta näkyy hyvin varsinkin iltavalaistuksessa Pietarin kirkon kupoli, kun suuret tien vartta kulkevat puut ovat muutamiksi kuukausiksi pudottaneet lehtensä kerätäkseen voimia seuraavaan kevääseen. Vaikka ikkunat ovat kiinni, lintujen sirkutus kuuluu huoneeseen ja aurinkoisena päivänä ihmettelen, kuinka sisäinen kevääni herää jo tammikuussa.

Jatka lukemista

TAITEILIJA SIGRID AMINOFFIN JALANJÄLJISSÄ VUODEN 1946 ITALIASSA

Tiina Lamminen
Kuvataiteilija

Ruotsalainen taidemaalari Sigrid Aminoff (1904–1994) oleskeli Roomassa keväällä 1946. Taiteilija kuvailee näkemäänsä ja kokemuksiaan äidilleen Siri Oxienstiernalle kirjoittamissaan kirjeissä.

Jatka lukemista

ITALIAN KIELEN ANGLISMIT SANOMALEHDISSÄ

Hanna Vehmas
Harjoittelijana instituutissa 1.9-30.11.2019

Kuten useimmat varmasti ovat huomanneet, englannin kieli on vaikuttanut vahvasti italian kielen sanastoon. Etenkin sanomalehtien sanastossa tämä näkyy selkeästi ja aihe on ajankohtainen Italiassa. Viime vuosikymmenten aikana englannin vaikutus on ollut näkyvämpää kuin koskaan ja sama kehitys jatkuu nykyäänkin.

Jatka lukemista

TAITEILIJAN KUVAPÄIVÄKIRJA

Tiina Rajakallio
Residenssitaiteilija 1.10.-31.12.2019

Sain työskentelyresidenssin Villa Lantesta loka-joulukuuksi 2019. Työskentelen korutaiteilijana ja Italiaan saapumisen syynä oli kiinnostukseni intarsiatekniikkaan. Itarsia on puusepän koristetekniikka, jossa ohuita puuviiluja käytetään palapelimäisesti kuvioiden aikaansaamiseksi tai ylipäänsä visuaaliseksi kokonaisuudeksi. Vaikka tekniikka oli tunnettu jo aiemmin, Euroopassa se nousi kukoistukseensa Italian renessanssin mestareiden työstämänä. Residenssimatkan tarkoituksena oli nähdä luonnossa renessanssin ajan intarsiaa, reagoida siihen omalla taiteellisella ilmaisullani nykyaikaisista lähtökohdista ja tutkia, miten oma työni sijoittuu sen jatkumoon. Tämän toimiessa tärkeänä alkusysäyksenä työlle ajatuksena oli suunnitella ja osittain myös valmistaa teossarja. Suunnitelmiin kuului myös mm. etruskikorujen ja muun klassisen koruhistorian tutkailua, ovathan ne juuret, joista myös omat teokseni ponnistavat tähän päivään ja taiteen kentälle. Historian lisäksi tavoitteeni oli myös tutustua Italian nykytaiteeseen sekä luoda parempia kontakteja ja ylipäänsä löytää inspiraation lähteitä työskentelyyni.

Jatka lukemista

ROOMAN KIRJASTOJEN PUOLUSTUSJÄRJESTELYT

FM Juho Wilskman
Historia, Helsingin yliopisto

Olen työskennellyt Roomassa Egeanmeren alueen sodankäyntiä 1200-luvun alusta 1400-luvun alkuun käsittelevän väitöskirjani puitteissa. Tässä yhteydessä on tullut kiinnitettyä huomiota myös kirjastojen puolustusjärjestelyihin. Suomessahan kirjastot ovat nykyään paikkoja, jonne jengi tulee hengailemaan. Rooman tieteellisissä kirjastoissa taas keskeinen tavoite tuntuu olevan ylimääräisten tunkeutujien poissa pitäminen, olivat nämä sitten terroristeja tai henkilöitä, joiden ei uskota selviävän kirjaston hyllyköissä.

Jatka lukemista

KUOLLEISTAHERÄÄMISIHMEITÄ JA SANTA FRANCESCA ROMANAN RELIIKKEJÄ

FM Jyrki Nissi
Historia, Tampereen yliopisto
Villa Lanten ystävät ry:n stipendiaattina 1.5.-31.5. ja 1.9.-30.9.

Santa Francesca Romana haudattua hänen nimeään kantavaan kirkkoon Forum Romanumin laidalle.

Vietin touko- ja syyskuun Suomen Rooman instituutissa kirjoittaen väitöskirjani viimeistä artikkelia. Artikkelini aiheena on 1400-luvulla käytyjen italialaisten ja ruotsalaisten kanonisaatioprosessien kuolleistaheräämisihmeet. Tarkalleen ottaen tutkin artikkelissa sitä, miten kuolinhetken yhteisöllisyyttä kirjattiin ylös ihmekertomusten todistajienlausunnoissa. Siis millaisilla teoilla ihmiset osallistuvat näissä lähteissä toisen ihmisen kuolinhetkeen ja ketä ylipäätään oli läsnä kuolinvuoteen äärellä? Aineistosta nousee esiin erityisesti viisi yhteisöllistä tekoa, joita läsnä olevat ihmiset suorittavat kuolevan äärellä: pyhimyksen rukoilu, kuoleman merkkien tarkkailu, avun hakeminen kodin ulkopuolelta, viimeisen sakramentin toimittaminen ja hautauksen valmistaminen.

Jatka lukemista