Antiikin tutkimus – FENESTRA FINNORUM – NÄKÖALOJA VILLA LANTESTA

PAIMENIDYLLIEN ÄÄNIMAISEMIA VERGILIUKSEN EKLOGEISSA

Lotta Näri, Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan maisteriopiskelija

Historian opiskelua on vaikea kuvitella ilman kirjastoja ja kirjoja. Lokakuussa 2025 pidetty antiikin Rooman johdantokurssi toi kuitenkin hyvin esille sen, ettei kaikki olennainen löydy vain paperille painetusta musteesta. Rooman, Etrurian ja Campanian teiden astelu yhdessä instituutin johtajan Ria Bergin, tutkijalehtori Tuomo Nuorluodon ja muun instituutin väen kanssa opetti enemmän kuin monen monet kirjastossa istutut tunnit.

Jatka lukemista

MODERNIT TUTKIMUSMENETELMÄT JA ANTIIKIN AINEISTOT

FT Samuli Simelius, Helsingin yliopiston yliopistotutkija ja antiikintutkija

Tutkimusprojektissani tarkastelen roomalaisten kaupunkien eriarvoisuutta erityisesti talouden ja terveyden näkökulmasta. Usein uuden tutkimusprojektin käynnistäminen perustuu havaittuun puutteeseen aiemmassa tutkimuksessa. Näin oli myös omassa projektissani, mutta instituutissa työskennellessäni löysin lisäksi uusia haasteita, jotka liittyvät menneisyyden eriarvoisuuden tutkimuksen menetelmiin. Erityisesti olen pohtinut, kuinka modernien yhteiskuntien tutkimukseen kehitettyjä menetelmiä voidaan soveltaa antiikin aineistoihin. Tässä kirjoituksessa tarkastelen erityisesti sitä, kuinka hyvin Gini-kerrointa voidaan käyttää antiikin materiaalin analysointiin.

Jatka lukemista

RETKI MOSAIIKIN JÄLJILLE KAHTEEN CAPUAAN

Roosa Kallunki, väitöskirjatutkija, Tampereen yliopisto
Jasmin Lukkari, postdoc-tutkija, Helsingin yliopisto

Toukokuinen residenssijaksomme Suomen Rooman-instituutin väistötiloissa, Villino Sforza Cesarini al Gianicolossa, sisälsi tutkimusmatkan Etelä-Italian Campanian alueella sijaitsevaan Capuaan ja sen museoihin. Syy Capuan valikoitumiselle matkakohteeksi oli siellä sijaitseva roomalainen mosaiikki, joka kuuluu Kallungin tutkimusmateriaaleihin. Sen näkeminen paikan päällä helpotti analysointityötä ja mahdollisti yksityiskohtaisten kuvien ottamisen myöhempää tarkastelua varten. Kumpikaan meistä ei ollut aiemmin käynyt Capuassa sen historiallisesta merkittävyydestä huolimatta, joten uusi kokemus houkutti. Perehdyimme retken yhteydessä kaupungin ja sen alueen historiaan myös laajemmin.

Jatka lukemista

ANTIIKIN NAISTEN JALANJÄLJISSÄ ROOMAN HISTORIALLISESSA KESKUSTASSA

Marja-Leena Hänninen
Antiikin historian dosentti, Tampereen yliopisto

Roomassa on paikkoja, joihin on aivan pakko päästä joka kerta. Joihinkin paikkoihin askel vie kuin huomaamatta. Rooman vanhan gheton pääkatu on nimeltään Via del Portico d’Ottavia, ja se on saanut nimensä kadun toisessa päässä sijaitsevasta hieman muotopuolesta rakennelmasta, Porticus Octaviaesta. Sinne palaan aina uudelleen. Paikasta tuli minua puoleensa vetävä magneetti, kun perehdyin henkilöön, jonka mukaan rakennus on nimetty. Kyseinen Octavia (n. 69–11 eaa.) oli Rooman ensimmäisen keisarin Augustuksen sisar, ja hän nousi yhdeksi keskeiseksi henkilöksi alkaessani tutkia Julius-Claudiusten keisaridynastian naisia.

Jatka lukemista

ETRUSKIMUSEOIDEN KELLAREISSA

Jorma Kaimio
Antiikintutkija ja etruskologi

Mihin Italian arkeologiset museot sijoittavat sadat tuhannet esineensä, jotka eivät ole tarpeeksi näyttäviä vitriineihin pantaviksi? Tutkiessani ja julkaistessani vuosikymmenten ajan myöhäisetruskilaisia hautakiviä ja niiden tekstejä olen usein ollut tämän kysymyksen äärellä.

Jatka lukemista

KADONNEEN TEATTERIN METSÄSTÄJÄT

Kristian Wester
Historian oppiaineen opiskelija, Tampereen yliopisto

Tapasin uudet kollegani Villa Lanten pihassa aurinkoisena syyskuisena maanantaiaamuna viiden päivän bussimatkustuksen jälkeen. Yhteisenä määränpäänämme olivat Castrum Novumin arkeologiset kaivaukset Santa Marinellan rantakaupungissa noin 60 kilometriä Roomasta luoteeseen. Siellä tehtävänämme oli tulevan kuukauden aikana kaivaa esille keisariaikainen roomalainen teatteri. Matka Roomasta Santa Marinellaan vie noin tunnin, joten meillä oli hyvin aikaa seurata kuinka jokapäiväisestä espressoisesta sykkeestään täysin rinnoin nauttiva suurkaupunki jäi hiljalleen taaksemme ja muuttui kauniiden pusikkoisten kukkuloiden reunustamiksi pikkukyliksi. Tiesimme, että seuraavat neljä viikkoa tulisivat olemaan hikiset, sillä auringon paahde Roomassa ja sen lähiseuduilla on vielä syyskuussakin jokseenkin armoton. Mutta ennen kaikkea ne olisivat monella tavoin elämämme antoisimmat, sillä mikä voisikaan olla nuorelle antiikista kiinnostuneelle yliopisto-opiskelijalle parempi tapa tutustua intohimonsa kohteeseen kuin upottaa itsensä siihen kirjaimellisesti kyynärvarsia myöten aina kahden metrin syvyyteen asti.

Jatka lukemista

ANTIIKIN HERJAUKSIA ROOMASTA JA POMPEJISTA – STIPENDIAATIN VUOSI VILLA LANTESSA

Joonas Vanhala
väitöskirjatutkija, Turun yliopisto
Wihurin stipendiaatti 2021–2022

”Oppius, senkin narri, varas, pikku näpistelijä!” Näin kirjoitti joku pompejilaisen talon seinälle melkein kaksi tuhatta vuotta sitten. Tutkin väitöskirjassani tämän tapaisia herjauksia Pompejin seinäkirjoituksissa ja roomalaisissa runoissa. Syyskuusta 2021 elokuuhun 2022 sain tehdä tutkimustani Wihurin stipendiaattina Suomen Rooman-instituutissa. Stipendiaattikauteni aikana tein matkoja Pompejiin, keräsin tutkimuskirjallisuutta Rooman kirjastoissa, osallistuin seminaareihin ja konferensseihin ja tutustuin lukuisiin ihmisiin.

Tutkimusmatkalla Pompejissa marraskuussa 2021.

Jatka lukemista

KIELEN TAIKAA – MAAGISIA TEKSTEJÄ TUTKIMASSA

Saara Kauppinen,
FT, antiikintutkija, Helsingin yliopisto
Instituutin tutkijastipendiaatti 2021

Gianicolo-kukkulan juurella on pieni puoti, jonka oven päällä lukee suurin kirjaimin MAGIA. Ei ole vaikea arvata, mihin kaupan liiketoiminta keskittyy. Myös maineikkaassa Tombolinin kirjakaupassa myydään tutkimuskirjallisuuden ohessa esimerkiksi tarot-kortteja. Salamyhkäisenä pidetty magia limittyy suurkaupungin arkeen.

Jatka lukemista

RAJASEUTUJEN IHMISET ANTIIKIN ROOMALAISTEN JA KREIKKALAISTEN SILMIN

Juha Isotalo
väitöskirjatutkija, Turun yliopisto
Instituutin Amos Anderson-stipendiaatti 2021

”Jokaisella neurilla on ennalta määrätty aikansa, jolloin he – jos he niin haluavat – muuttuvat susiksi ja takaisin entiseen muotoonsa”, kirjoitti roomalainen maantieteilijä Pomponius Mela. Hän oli varhaisin roomalainen maantieteilijä. Hän kirjoitti aikansa tunnettua maailmaa ja kansoja kuvaavan teoksen De Situ Orbis noin vuonna 43. Siihen sisältyvässä osassa Chorographia hän kuvailee muun muassa Skyytian kansoja, joita neuritkin olivat. Mitä kauemmaksi Pomponius Mela etenee Roomasta, sitä erikoisemmiksi kuvaukset kehittyvät.

Jatka lukemista

HUOKUVA HISTORIA JA HILJAISET KADUT – ELÄINTUTKIMUSTA IKUISESSA KAUPUNGISSA

Miika Remahl
Tohtorikoulutettava (Helsingin yliopisto) ja Wihurin stipendiaatti 2020–21.

Saapuminen levollisen kauneuden keskelle

Aloitin Wihurin stipendiaattina syyskuun alussa 2020, jolloin myös saavuin Villa Lanteen. Pandemia ei ollut onneksi kurittanut Roomaa yhtä pahasti kuin vaikkapa Pohjois-Italiaa, joten saapuessani rajoitukset olivat melko lievät. Esimerkiksi kasvomaskia ei ollut pakko pitää kaikkialla ulkona liikkuessa. Instituutin elämänmenoon tutustuminen onnistuikin wihuristikauteni alkuvaiheessa vielä jokseenkin tavanomaiseen tapaan. Tähän tuli kuitenkin muutos jo reilun kuukauden jälkeen, kun tartuntojen lisäännyttyä ensin määrättiin yleinen maskipakko ja lopulta instituutit, museot ja monet liikkeet menivät kiinni. Myös hallintoalueiden välinen matkustus muuttui todella vaikeaksi, samoin kuin Italiaan matkustaminen ylipäätään. Toisin sanoen Italia meni kiinni, etenkin turisteilta. Tämä tapahtui lokakuun puolivälin 2020 aikoihin, ja kovat rajoitukset pysyivät voimassa enemmän tai vähemmän aina huhti–toukokuuhun 2021 asti.

Jatka lukemista