Rooma, minun on paljastettava sinulle tosiasia, jonka me molemmat lienemme jo huomanneet: suhteemme on edennyt seuraavalle tasolle. Kerronpa sinulle, kuinka siinä niin kävi.
Villa Lanten puutarhassa ja Gianicolon rinteessä iloisesti mekastavista papukaijoista on tullut Lanten asukkaiden suosikkilintuja. Rakennuksen ympärillä alituisesti lentelevät sinivihreänhohtoiset pitkäpyrstöiset linnut ovat olennainen osa Lanten äänimaisemaa. Näillä sosiaalisilla mekastajilla on myös mielenkiintoisia kulttuurihistoriallisia kytköksiä aina antiikin aikoihin saakka.
Lanten säihkyvän vihreä papukaija on nimeltään kauluskaija (Psittacula krameri). Vanhan koiraslinnun tuntee punaisesta kauluksesta. Naarailla ja nuorilla linnuilla kaulusta ei ole (Kuva 1). Alunperin laji on kotoisin Intiasta ja Kauko-Idästä. Idän kauppareittien kautta papukaija kulkeutui jo antiikin aikana Kreikkaan. Emme tiedä milloin tämä tapahtui, mutta arvatenkin hyvin varhain sillä jo Aristoteles kirjoittaa niistä teoksissaan. Varsinkin varakkaat ihmiset pitivät papukaijoja lemmikkieläiminä. Papukaijat kun olivat helppohoitoisia ja pitkäikäisiä. Myös Rooman imperiumin aikana papukaijat olivat yleisiä ja suosittuja lemmikkejä. Kauluskaija oli vanhalta nimeltään aleksanterinkaija. Aleksanteri Suuren kerrottiin olleen hyvin ihastunut tähän lajiin – siitä nimi.
Antiikin- ja keskiajantutkimuksen tieteellisen kurssin 16.2.-10.5.2015 osallistujat
Eräänä aurinkoisena maanantaina viime helmikuussa instituutissa kokoonnuimme yhteen me seitsemän korkeakouluopiskelijaa viettääksemme yhdessä kolme intensiivistä kuukautta antiikin- ja keskiajantutkimuksen tieteellisellä kurssilla johtaja Tuomas Heikkilän sekä Ria Bergin ja Simo Örmän ohjauksella. Me kurssilaiset edustimme eri yliopistoja ja oppiaineita: tulimme Helsingin, Turun ja Tampereen yliopistoista, ja olimme erikoistuneet vaihtelevasti antiikin ja keskiajan historiaan, latinalaiseen filologiaan tai vanhan testamentin tutkimukseen.
Vietin viime viikon Grand Tour 2015-2016 -arkkitehtiopiskelijakurssin Tammisaaren osuudella. Viikko oli kokonaisuudessaan mieleenpainuva ja ehdottoman intensiivinen opintokokonaisuus. Kun lähes kaksikymmentä arkkitehtiopiskelijaa laitetaan saman katon alle seitsemän päivän ajaksi ajatuksella suunnitellun ohjelman ääreen kuuntelemaan asiantuntevia luennoitsijoita, syntyy nähtävästi loistava yhteishenki ja loputtomasti mielenkiintoisia keskusteluja.
Laura Nissin Säätiön Institutum Romanum Finlandiae apulaisasiamies
Villa Lanten renessanssihuvilassa toimiva Suomen Rooman-instituutti on maamme kulttuuri- ja tiedeinstituuteista vanhin, tunnetuin ja (ehkäpä) kaunein, mutta ei suinkaan ainoa. Suomalaista tiedettä ja taidetta tehdään yli viidessätoista instituutissa ympäri maailman. Tiedeinstituutit sijaitsevat Rooman ohella Ateenassa,Tokiossa sekä Beirutissa, jossa tällä hetkellä majailee Lähi-idän Instituuttimme. Kulttuuria ja tiedettä yhdistelevät Berliinin, New Yorkin, Lontoon sekä Madridin instituutit. Suomalaisen kulttuurin tuottamiseen ja esittelyyn yhteistyössä kohdemaan kanssa ovat keskittyneet etenkin Pohjoismaissa sijaitsevat (Tukholman, Oslon ja Kööpenhaminan) instituutit samoin kuin Benelux-maiden instituutti, Finnagora Budapestissä, Ranskan instituutti Pariisissa, sekä Pietarin ja Viron instituutit.
Heta Björklund Projektisihteeri / Public and Private in the Roman House -projekti
Public and Private in the Roman House -projekti (romanhouse.org) järjesti kolmannen kansainvälisen konferenssinsa 7.-8.11.2014 Suomen Rooman-instituutissa Villa Lantessa. Konferenssi jatkoi projektin kahden edellisen konferenssin (New York 2012, Helsinki 2013) asettamien teemojen käsittelyä: julkisen ja yksityisen tilan rajanvetoa roomalaisessa maailmassa.
Kirsi Salonen Historian, kulttuurin ja taiteidentutkimuksen laitos, Turun yliopisto.
Villa Lante on kohtauspaikka, jossa suomalaiset tieteen ja kulttuurin edustajat saattavat törmätä toisiinsa sekä muualta Roomaan tulleisiin hengenheimolaisiinsa. Lanten käytävillä, keittiössä, kirjastossa, parlatoriossa ja terassilla voi vaihtaa kuulumisia vanhojen tuttujen kanssa tai tutustua aivan uusiin kiinnostaviin lantelaisiin. Mutta Lantessa ja Roomassa ei törmää ainoastaan nykyihmisiin ja kollegoihin, vaan siellä vieraillessa saattaa tutustua tutkimuksen merkeissä myös menneiden aikojen hahmoihin: kaksikasvoiseen Janus-jumalaan tai vaikkapa Baldassare Turiniin, kuten minulle kävi lokakuisella Rooman-vierailullani.
Joulukuu on jo pitkällä yli puolivälin, mutta viime viikkoina me toimiston väki olemme useaan otteeseen syöneet lounasta Villa Lanten terassilla. Suomalaiseen talveen tottuneesta ajatus joulusta tuntuu vielä kaukaiselta, kun lämpömittari nousee viiteentoista asteeseen ja ympärillä näkyy vihreää nurmikkoa ja palmuja. Lähestyvästä juhlasta kertovat kuitenkin lukuisat joulukoristeet ja värivalot ikkunoissa, parvekkeilla, kaduilla ja pihoilla. Tänä talvena muodissa tuntuvat olevan vilkkuvat värivalot, sekä erilaiset puhallettavat joulupukit ja lumipallot. Suomesta tuttua naapurien välistä kilpavarustelua näkyy vähemmän, ja roomalainen tyyli on hillitty, jos ei koristeiden laadussa, niin ainakin niiden määrässä.
Riikka Ala-Risku Italialaisen filologian yliopisto-opettaja Helsingin yliopisto
Roomaan ikävöivillä on pian mainio tilaisuus lääkitä kaipuutaan koto-Suomessakin, kun Helsingin kirjamessut saavat Italian kunniavieraakseen. Teemamaalle tuovat näkyvyyttä erityisesti Italian kulttuuri-instituutin ja suurlähetystön sekä suomalaisten kustantajien italialaiset kirjailijavieraat, jotka esittelevät tuoreiden teostensa suomennoksia. Esiin on nostettu sekä kaunokirjalliset teokset että tietokirjallisuus. Paikalla ovat muuan muassa Italian tärkeimmän kirjallisuuspalkinnon Premio Stregan tämän vuoden voittaja Francesco Piccolo romaanillaan Niin kuin kaikki muutkin sekä legendaarisen toimittajan Oriana Fallacin (1929–2006) elämäkerturi Cristina De Stefano teoksellaan Nainen ristitulessa. Italian kirjallisuus, kulttuuri ja historia näkyvät monipuolisesti eri messuosastojen ja näytteilleasettajien ohjelmanumeroissa. Tarjolla on hengästyttävän paljon mielenkiintoista ohjelmaa neljän päivän ajan.