ANTIIKIN HERJAUKSIA ROOMASTA JA POMPEJISTA – STIPENDIAATIN VUOSI VILLA LANTESSA

Joonas Vanhala
väitöskirjatutkija, Turun yliopisto
Wihurin stipendiaatti 2021–2022

”Oppius, senkin narri, varas, pikku näpistelijä!” Näin kirjoitti joku pompejilaisen talon seinälle melkein kaksi tuhatta vuotta sitten. Tutkin väitöskirjassani tämän tapaisia herjauksia Pompejin seinäkirjoituksissa ja roomalaisissa runoissa. Syyskuusta 2021 elokuuhun 2022 sain tehdä tutkimustani Wihurin stipendiaattina Suomen Rooman-instituutissa. Stipendiaattikauteni aikana tein matkoja Pompejiin, keräsin tutkimuskirjallisuutta Rooman kirjastoissa, osallistuin seminaareihin ja konferensseihin ja tutustuin lukuisiin ihmisiin.

Tutkimukseni kannalta merkittävimpiä hetkiä olivat kolme noin viikon pituista tutkimusmatkaani Pompejiin. Tutkin Pompejissa niitä seinäkirjoituksia, jotka yhä ovat säilyneet, ja kartoitin paikkoja, joista herjauksia on löytynyt. Näin sain tarkemman käsityksen seinäkirjoitusten ulkoasusta, kirjoitustavoista, sijainnista ja siitä, minkälaiseen ympäristöön ne oli raapustettu. Esimerkiksi seksuaaliset hävyttömyydet näyttäytyvät aivan erilaisina riippuen siitä, onko ne kirjoitettu ilotalon makuuhuoneeseen vai yksityistalon aulaan. Pääsin tutustumaan myös aivan viimeisimpiin Pompejissa tehtyihin kaivauksiin, joissa on löytynyt runsaasti uusia seinäkirjoituksia, näiden joukossa luonnollisesti myös herjauksia.

Tapasin Pompejissa monia muita tutkijoita, erityisesti kesäkuun matkallani, jolloin Pompejissa oli käynnissä useita arkeologisia kaivauksia ja tutkimuksia. Yksi tiimi oli dokumentoissa Pompejin teatterin seinäkirjoituksia ja piirroksia, jotka ovat keskeisiä minunkin tutkimuksessani. Satuin myös olemaan paikalla, kun Pompejista löydettiin kilpikonnan jäänteet, joista uutisoitiin laajasti.

Vertailukohtana Pompejin seinäkirjoituksille tutkin myös runoilija Martialiksen runoja, joissa on paljon samanlaista herjaavaa materiaalia kuin Pompejissa. Tarkastelen erityisesti herjausten taustalla vaikuttaneita stereotypioita ja ennakkoluuloja. Martialis herjasi esimerkiksi pröystäileviä nousukkaita, epäpäteviä lääkäreitä, himokkaita naisia ja vanhoja miehiä.

Martialiksen runoihinkin sain monia uusia näkökulmia Rooman vuoteni aikana. Martialis kirjoitti ja julkaisi suurimman osan runoistaan juuri Roomassa ja kuvasi niissä Rooman arkista elämää. Kirjoittipa Martialis myös yhden runon, joka kuvaa näkymiä Gianicolo-kukkulalta, jolla Villa Lante nyt seisoo. Villa Lantessa asuessani saatoin kuvitella todella kulkevani Martialiksen jalanjäljissä.

Roomassa työskennellessäni keskityin analysoimaan tutkimusaineistoani ja keräämään tutkimuskirjallisuutta. Hyödynsin niin Villa Lanten kuin lähellä sijaitsevan American Academyn kokoelmia. Hankin myös monia tärkeitä lähdeteoksia omaan käsikirjastooni.

Sain vuoden aikana useita tilaisuuksia esitelmöidä ja keskustella tutkimusaiheestani. Heti syksyn aluksi puhuin tutkimuksestani Circolo Gianicolense -seminaarissa, joka kokoaa tutkijoita Suomen, Norjan ja Yhdysvaltojen instituuteista.

Tammikuussa esitelmöin kansainvälisen arkeologisen järjestön AIAC:n tilaisuudessa Villa Lantessa ja toukokuussa osallistuin Pompejia tutkivien väitöskirjatutkijoiden pienimuotoiseen konferenssiin Baselissa. Sain kaikista näistä tilaisuuksista hyvää palautetta tutkimuksestani ja uusia suuntaviivoja ja oivalluksia. Sain myös monia tärkeitä kontakteja erityisesti Pompeji-tutkijoiden piiristä.

Minua pyydettiin pitämään myös muutamia luentoja ja opastuksia eri kursseilla. Syksyllä luennoin piirtokirjoituksista instituutin johdantokurssilla ja keväällä kerroin omasta tutkimuksestani instituutin tieteellisellä kurssilla. Sain lisäksi opastaa instituutin kurssilaisia niin Ostiassa kuin Pompejissakin.

Erityisen arvokkaita olivat lukuisat kohtaamiset Villa Lantessa. Laskujeni mukaan tapasin instituutissa vuoden aikana yli sata residenssiasukasta sekä paljon muita vieraita. Jotkut kohtasin vain lyhyesti, mutta monien asukkaiden kanssa vietin paljon aikaa Lanten terassilla ja erilaisilla retkillä. Stipendiaattikauteni alussa viime syksynä Lantessa oli myös muita stipendiaatteja, joista muodostui itselleni tärkeä ystäväporukka. Roomassa vietetyn ajan lisäksi olemme tavanneet Suomessa, ja elokuussa menimme yhdessä pitämään paneelia kulttuurihistorian konferenssiin Veronaan. Kohtaamiset Lantessa eri alojen tutkijoiden ja taiteilijoiden kanssa ovat poikineet myös monenlaisia muita ideoita mahdollisesta tulevasta yhteistyöstä.

Kaikkea kokemaani en vielä edes osaa pukea sanoiksi. Tutkimukseni on edennyt ja tutkimukseni suunta tarkentunut, mutta Roomassa työskentelyni todellisia tuloksia näen luultavasti vasta myöhemmin. Stipendiaattivuoteni osui hyvään kohtaan, koska olin vasta tutkimukseni alkuvaiheessa, ja sain vuoden aikana rauhassa miettiä, mihin suuntaan haluan tutkimustani viedä. Edellä mainitut monet kohtaamiset ja keskustelut ovat myös herättäneet ajatuksia, joita yhä kypsyttelen.

Kiitos Suomen Rooman-instituutille ja Jenny ja Antti Wihurin rahastolle siitä, että sain viettää tämän vuoden Roomassa. Kiitos myös kaikille niille ihmisille, joita tapasin vuoden aikana Villa Lantessa. Tämä kokemus inspiroi ja kantaa tutkimustani eteenpäin vielä pitkään.

Tutkimuksestani:
Blogi: https://patinaticum.blogspot.com
Twitter: @joonas_vanhala, #RoomalainenHerjaus

Kirjallisuutta:
Ari Saastamoinen, Räävitöntä! — Pompejilaisia graffiteja, Gaudeamus 2020.
Marja-Liisa Polkunen, Martialis – Venus, viini ja vapaus. Epigrammeja, Otava 2001.

Kuvat ovat kirjoittajan paitsi Circolo Scandinavo -tapahtumasta (kolmanneksi viimeinen, Jenni Junnila 2021) sekä Pompejissa taltioidut otokset (toiseksi viimeinen, Helena Aistrich 2022).