Rooma – FENESTRA FINNORUM – NÄKÖALOJA VILLA LANTESTA

MODERNIT TUTKIMUSMENETELMÄT JA ANTIIKIN AINEISTOT

FT Samuli Simelius, Helsingin yliopiston yliopistotutkija ja antiikintutkija

Tutkimusprojektissani tarkastelen roomalaisten kaupunkien eriarvoisuutta erityisesti talouden ja terveyden näkökulmasta. Usein uuden tutkimusprojektin käynnistäminen perustuu havaittuun puutteeseen aiemmassa tutkimuksessa. Näin oli myös omassa projektissani, mutta instituutissa työskennellessäni löysin lisäksi uusia haasteita, jotka liittyvät menneisyyden eriarvoisuuden tutkimuksen menetelmiin. Erityisesti olen pohtinut, kuinka modernien yhteiskuntien tutkimukseen kehitettyjä menetelmiä voidaan soveltaa antiikin aineistoihin. Tässä kirjoituksessa tarkastelen erityisesti sitä, kuinka hyvin Gini-kerrointa voidaan käyttää antiikin materiaalin analysointiin.

Jatka lukemista

VASTAHAKOISEN MATKAILIJAN MERKINTÖJÄ

Riina Sirén, rakennusperinnön tutkimukseen suuntautunut arkkitehti, kuvittajadebytantti
Pauli Kallio, sarjakuvakäsikirjoittaja, kustantaja ja dj

Kuinka saada Pauli Roomaan? Lähtemällä työmatkalle. Valmistelemme Suomen Rooman-instituutissa vietetyn residenssin aikana sarjakuvakirjan kokemuksista ikuisessa kaupungissa. Pauli vetää käsikirjoittajan ja Riina kuvittajan housut jalkaan, ja matka voi alkaa.

Nautimme vara-Lantesta, ylväästä Villino Sforza Cesarinista, joulunajan 2023. Sää hellii meitä ja Suomen hankien asemesta vietämme lähes koko kaksiviikkoisen poudassa ja 17 lämpöasteessa. Puut pullistelevat appelsiineja. Ihanteellinen ilma antaa mainiot edellytykset kaupunkiin sukeltamiselle.

Jatka lukemista

KUN TRUBADUURIT SAAPUIVAT ROOMAAN – KANSANSKIELISEN KIRJALLISUUDEN JÄLJILLÄ

Susanna Niiranen
Dosentti, keskiajan ja uuden ajan alun tutkija, Jyväskylän yliopisto
Suomen Rooman instituutin tutkijastipendiaatti

Italialaisten ja oksitaanien suhde oli keskiajalla mutkattoman läheinen. Ihmiset vierailivat, työskentelivät, opiskelivat, kävivät kauppaa ja hankkivat puolisoita Alppien molemmin puolin. Keski- ja Pohjois-Italiassa guelfien ja ghibelliinien valtataistelu 1100–1200-luvuilla aiheutti kanssakäymiseen oman pikantin piirteensä, kun italialaiset viettivät poliittisista syistä aikaa maanpaossa erityisesti naapurialueella Provencessa.

Jatka lukemista

ANTIIKIN NAISTEN JALANJÄLJISSÄ ROOMAN HISTORIALLISESSA KESKUSTASSA

Marja-Leena Hänninen
Antiikin historian dosentti, Tampereen yliopisto

Roomassa on paikkoja, joihin on aivan pakko päästä joka kerta. Joihinkin paikkoihin askel vie kuin huomaamatta. Rooman vanhan gheton pääkatu on nimeltään Via del Portico d’Ottavia, ja se on saanut nimensä kadun toisessa päässä sijaitsevasta hieman muotopuolesta rakennelmasta, Porticus Octaviaesta. Sinne palaan aina uudelleen. Paikasta tuli minua puoleensa vetävä magneetti, kun perehdyin henkilöön, jonka mukaan rakennus on nimetty. Kyseinen Octavia (n. 69–11 eaa.) oli Rooman ensimmäisen keisarin Augustuksen sisar, ja hän nousi yhdeksi keskeiseksi henkilöksi alkaessani tutkia Julius-Claudiusten keisaridynastian naisia.

Jatka lukemista

NOJATUOLIMATKA SANTA MARIA SOPRA MINERVAAN

Risto Nordell
Musiikki- ja kulttuuritoimittaja

Roomassa on kirkkoja enemmän kuin vuodessa päiviä. Monien suosikkikirkkojeni joukosta valitsen tällä kertaa nojatuolimatkani kohteeksi Santa Maria sopra Minervan. Viimeksi pääsin käymään tässä remontin kourissakin vaikuttavaan pyhäkköön residenssijaksollani Villa Lantessa joulukuussa 2022.

Jatka lukemista

ANTIIKIN HERJAUKSIA ROOMASTA JA POMPEJISTA – STIPENDIAATIN VUOSI VILLA LANTESSA

Joonas Vanhala
väitöskirjatutkija, Turun yliopisto
Wihurin stipendiaatti 2021–2022

”Oppius, senkin narri, varas, pikku näpistelijä!” Näin kirjoitti joku pompejilaisen talon seinälle melkein kaksi tuhatta vuotta sitten. Tutkin väitöskirjassani tämän tapaisia herjauksia Pompejin seinäkirjoituksissa ja roomalaisissa runoissa. Syyskuusta 2021 elokuuhun 2022 sain tehdä tutkimustani Wihurin stipendiaattina Suomen Rooman-instituutissa. Stipendiaattikauteni aikana tein matkoja Pompejiin, keräsin tutkimuskirjallisuutta Rooman kirjastoissa, osallistuin seminaareihin ja konferensseihin ja tutustuin lukuisiin ihmisiin.

Tutkimusmatkalla Pompejissa marraskuussa 2021.

Jatka lukemista

ROOMAN YHTEISÖPUUTARHAT

Pekka Niskanen
Villa Lanten residenssitaiteilija, heinä-syyskuu 2022

Korkealta Tiberjoen viereiseltä kadulta näkyy alhaalla joessa kaksi proomua. Minusta ne vaikuttavat unohdetulta yhteisöpuutarhalta. Puutarhan rakenne on mielikuvituksellinen ja sattumanvarainen. Alhaalta katsottuna proomut ovat alkaneet tuottaa kasvillisuutta sisuksistaan ilman tarkkaa suunnitelmaa. En kuitenkaan pysty ymmärtämään, kuinka proomun sisuksista voi kasvaa kokonaisia puita. Pystyn selittämään ne kaupungin puiden ja kasvien resilienssinä vääjäämättömässä ilmastonmuutoksessa. Proomut muuttavat suhdettani roomalaiseen kaupunkiympäristöön. Päätän, että kaadettujen puiden kasvillisuutta puskevat lahot kannot ovat osa Rooman uutta yhteisöllisyyttä eivätkä kaupungin välinpitämättömyyttä. Sattumanvarainen kasvillisuus tunkee esiin asfaltoidun ja laatoitetun kaupungin raoista ja rei’istä. Annan Rooman ja sen muutoksen tapahtua hitaasti silmieni edessä.

Jatka lukemista

KIELEN TAIKAA – MAAGISIA TEKSTEJÄ TUTKIMASSA

Saara Kauppinen,
FT, antiikintutkija, Helsingin yliopisto
Instituutin tutkijastipendiaatti 2021

Gianicolo-kukkulan juurella on pieni puoti, jonka oven päällä lukee suurin kirjaimin MAGIA. Ei ole vaikea arvata, mihin kaupan liiketoiminta keskittyy. Myös maineikkaassa Tombolinin kirjakaupassa myydään tutkimuskirjallisuuden ohessa esimerkiksi tarot-kortteja. Salamyhkäisenä pidetty magia limittyy suurkaupungin arkeen.

Jatka lukemista

RAJASEUTUJEN IHMISET ANTIIKIN ROOMALAISTEN JA KREIKKALAISTEN SILMIN

Juha Isotalo
väitöskirjatutkija, Turun yliopisto
Instituutin Amos Anderson-stipendiaatti 2021

”Jokaisella neurilla on ennalta määrätty aikansa, jolloin he – jos he niin haluavat – muuttuvat susiksi ja takaisin entiseen muotoonsa”, kirjoitti roomalainen maantieteilijä Pomponius Mela. Hän oli varhaisin roomalainen maantieteilijä. Hän kirjoitti aikansa tunnettua maailmaa ja kansoja kuvaavan teoksen De Situ Orbis noin vuonna 43. Siihen sisältyvässä osassa Chorographia hän kuvailee muun muassa Skyytian kansoja, joita neuritkin olivat. Mitä kauemmaksi Pomponius Mela etenee Roomasta, sitä erikoisemmiksi kuvaukset kehittyvät.

Jatka lukemista

KESKIAIKAISEN ARKIELÄMÄN JÄLKIÄ ETSIMÄSSÄ

Kirsi Vikman
väitöskirjatutkija, Helsingin yliopisto
Villa Lanten Ystävät ry:n stipendiaatti 2021

Keskiaikaiset käsikirjoitukset avaavat tien menneen ajan kulttuuriin. Vasikan tai lampaan nahasta taidolla tehtyjä pergamenttilehtiä, joihin on säilötty aimo annos tuon ajan elämää, voi tutkia erilaisista näkökulmista. Lukija keskittyy usein arvokkaiden pergamenttilehtien sisällön selvittämiseen. Kirjurimunkin sulkakynällä piirretyistä koukeroisista kirjaimista on ensin muotoiltava ymmärrettävä teksti ja sen jälkeen tulkittava keskiaikainen latinankielinen sanoma. Käsikirjoituksia voi lisäksi lähestyä toisenlaisesta – kirjahistoriallisesta – näkökulmasta. Mitä merkkejä lukija on itsestään kirjoihin jättänyt? Mikä lukijasta on ollut kiinnostavaa? Mitä kirjat paljastavat tuon ajan arkielämästä?

Jatka lukemista